Tänään 3-vuotinen kaunis suhde sai loppunsa, kun mies ilmoitti ettei enää rakasta. Oli kaiken huipuksi jo "testaillut" uusia ehdokkaita. Ja näin siis mies,joka ennen vihasi kaikkea pinnallista ja sekoilua!!! =( Palvoi ja rakasti minua, samoin minä häntä...Oli luvattu olla aina yhdessä, koettiin kaikki yhdessä. Juostiin yöllä hesan kaduilla ja opeteltiin elämään. Olin varma,että hänen kanssaan haluan olla...Sitten sairastuin. Masennuin ja se näkyi myös käytöksessäni; en halaillut, suudellut ja vältin seksiä. Mies ei tätä kestänyt, vaan kertoi totuuden. Periaatteessa hyvä niin- mutta pitikö vetää mukaan valheita,muita naisia ja typerää käytöstä??? Niin outoa...puhuimme tänään tästä kaikesta ja mies totesi,että haluaa nyt olla yksin. Sen ymmärsin,samanlainen vaihe tuli minullekin viime vuonna. Mutta että harkitsee seurustelua muiden kanssa?? Ennen niin uskollinen ja ihana,nyt niin...petollinen... Ei enää sama mies kun ennen... Onko tämä siltikään ratkaisu? Eikö voisi ottaa aikalisää? Hittovie, ei rakkaus aina tunnu samalta kuin tapaamispäivänä,mutta pitääkö kolmen vuoden suhde kaataa sen takia???
Tahdon kuolla
Chi
71288
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Meillä lapset ja pitkä liitto takana mutta elämä muuttunut arkiseksi varsinkin kun tapaili toista naista salaa.
Ei auta mikään kun hetket toisenkanssa olivat juhlaa.
itsellä on juuri nyt sama tilanne.. kumppanin kanssa kaikki tuntui oikealta, hyvältä ja juhlalta. Arki sujui jne. kunnes tuli häneltä ilmoitus, että on paha olla itsensä kanssa ja epäilee tunteitaan. täytenä pommina niskaan. ei varoitusta, ei mitään.
Nyt kaikki tuntuu vaikealta, pahalta ja epäoikeudenmukaiselta. ei tahdo löytyä voimia aloittaa kaikkea alusta uudestaan, yksin. Julminta tässä on se, että asiasta ei ole puhuttu mitään aiemmin, luulin et kaikki on hienosti. Matto vaan vetäistiin jalkojen alta ja nyt kerään sirpaleita kasaan.
Eli ihan tyhjästä tuli ilmoitus,että ei enää rakasta.=( Ja me kun puhuimme avioliitosta, lapsista... Tänään juttelin hänen kanssaan ja huomasin,että vaikka häneenkin koski,hän ei kuitenkaan katunut päätöstään. Itse päätin lopettaa itkemisen ja koittaa olla pirteä(teeskentelemällä) hänen seurassaan; ongelmia oli molemmilla ja vaikka olinkin todella vaikea, hän olisi kestänyt sen loppuun asti jos olisi halunnut. Hän luovutti ja niin luovutin minäkin. Vihastun ja raivostun ajatuksesta,että hän makaa muiden kanssa ja haaveilee onnellisesta elämästä heidän kanssaan, koska meidän suhteemme oli juuri kuin satukirjoista. Miksi tavallinen nainen kelpaa nyt,kun aiemmin etsi jotain erikoista? Miten rakkaus voi "loppua" seinään- miten joku voi edes ajatella muiden ihmisten kanssa olemista,kun on kerran luvannut jo rakkaalleen ikuisen uskollisuuden? Itse en tahdo olla lähelläkään miehiä vuosiin- mieheni,joka ennen irvisteli bimbokulttuurille, on nyt täysin sen pyörteissä...=( Tämä on niin väärin!!!!!!!!!!
niin, samaa ihmettelen minäkin. huomenna koittaa kiirastuli, kun menen "kotiin" ja näen hänet. Tuntuu niin kovin tyhjältä mennä samaan paikkaan missä kaikki on joskus ollut täydellisen ihanaa.
Ja tiedän sen,että tämäkin koittaa "käsitellä" asioita niin, että hukuttaa ajatukset viinaan, vieraaseen naiseen.
Jotenki mulla on vain sellainen olo, että en tiedä ihan kaikkea. mutta itse päätin, että samalle tielle en lähde, enkä sääliä kerää. Itse joudun vielä jäämään siihen asuntoon, kun se on mun nimissä, mutta uutta haen. en voi olla siinä asunnossa hetkeäkään, kun kaikki muistuttaa hänestä, yhteisistä hetkistä.
Voimia sinulle, en pääse vähään aikaan koneelle.
Päätin, että "paskaa rukkaseen!"-kampanja on omalta osaltani loppu. nyt.
Illacrimo
En ymmärrä,mistä olet tuollaista voimaa kerännyt...:o Onko sinulla tukevia ystäviä/tms.? Minulla ei ole ketään paitsi exäni...Olen riippuvainen hänestä ja se tekee pahaa! Miksi minusta on tehty tälläinen lellipentu?? Miksi hän hoiti kaiken,ei koskaan valittanut ja sitten otti pitkät?? Miksi "kaikesta puhutaan"-sääntö koski vain minua?? TÄMÄ EI OLE REILUA!!!!!!!!!!!!!!!!!!!! Voimia sulle, toiv. kirjottelet takaspäin ja kerrot kuinka jaksat...Nostan hattua ja ihailen asennettasi.
tämä on käynyt mulle jo kerran aiemmin. siitä selvisin.hitaasti kylläkin. kun hän ilmoitti nyt mulle (maanantai), lähdin tiistaina vanhempieni luo. täällä olen ollut, ottanut etäisyyttä. Äitini, sekä parhaan ystäväni tuki antoi voimaa.. sekä oma kokemus. jos haluat, niin laita ihmeessä e-mailia osoitteeseen [email protected].. pääsen koneelle n. 1-3 krt /vko. ja ilmeisesti vaikutat pk-seudulla. niin minäkin. vaikka sinusta sen enempää tietämättä, suuri hali ja paljon voimaa.. me naiset kuitenki osataan käsitellä asioita. niin se vain on. itsekin sydän verellä, mutta uskon että en tule olemaan yksin. ja loppuen lopuksi, sinä itse teet elämäsi. ei kukaan muu, ei kukaan muu. reiluus-aspekti meillä molemmilla on sama, tämä vain ei ole reilua. mutta paha se on toista siinä väkisinkään pitää. huomenna lähtee juna 10.40 ja sitten suljen hänelle oven. ehkä avaan uuden jollekkin joskus.
Illacrimo
Kyl se nyt onnii, ett aika loppu.
Eläkä sure!
Tulee uusi ja parempi.
Se mikä kerran menee, sen mennä täytyy.
Ei yksipuolista suhdetta kannata jäädä kaipaamaan.
Hän nyt vain ehkä huomasi ajan saatossa, ettei pysty vakiintumaan. Suhteestanne olisi tullut yksipuolinen.
Anna mennä, tulet huomaamaan, että parempi oli, kun lopetitte.
Kahden kauppa, on kolmannen korvapuusti.
Sulle hyvää jatkoa!
Selviämisiin!