Mitä järkeä

Ei se parisuhde itsessään tuota kaikkea aiheuta. Kyllästyminen voi tulla, mutta siinä vaiheessa vaihtoehtoina ovat puhuminen, suhteen hoitaminen tai rehellisesti lähteminen. Syrjähyppy ei ole mikään luonnonlaki eikä parisuhteen normaali kehitysvaihe. Minusta juuri luottamus, yhteinen historia ja se, että joku pysyy vierellä myös arjessa, ovat koko jutun pointti.

Dopamiinihakuiset ihmiset kyllästyvät ja pettävät herkemmin. Moraali ja tunnesäätely ovat myös keskeisessä asemassa näissä jutuissa. Molempien tasapuolinen panostus on tärkeää muuten ei toimi.
Kannattaa siis jo alkuvaiheessa olla tarkkana, että nuo asiat ovat kunnossa. Erityisesti suuria tunteita ihannoivat ovat yleensä pahimpia sillä juuri se nitoo yhteen monta noista kohdista. He kyllästyvät, etsivät muualta jännitystä, ovat tyytymättömiä tasapainoisessa suhteessa.

En mitenkään voisi olla kanssasi enemmän samaa mieltä.

Mitä tarvis muistaa ettei lopputulos olis aina sama

Ennen avioliitto ja sitoutuminen on varmaan merkinnyt enemmän. Mutta nykyään kun saa aina uutta tilalle kun pyyhkii puhelimen ruutua, on ihmissuhteista tullut samaa kulutustavaraa ku mikä tahansa muukin.

Minun ja lasteni isän kanssa oli suurin ongelma se hänen puhumattomuutensa ja siksi hän ei ollut läheinen lastensakaan kanssa! Mutta pahinta oli se, ettei hän lähtenyt edes parisuhdeterapiaan, kun sitä hänelle kolmen vuoden aikana pyysin! Minun mitta tuli lopulta aivan täyteen ja ilmoitin hänelle laittavani eropaperit menemään ja päätin etten enää koskaan halua uutta parisuhdetta kenenkään kanssa! Koen sen niin, että nainen joutuu aina olemaan se, joka joutuu tekemään enemmän parisuhteessa niin henkisesti kuin fyysisestikin! Olen nauttinyt yksin olemisesta aivan valtavasti, enkä enää koskaan suhteile kenenkään kanssa!