Oliko minulla huono lapsuus?

Oon nyt 19-vuotias nainen joka asuu omillaan enkä ennen ollut ajatellut että minulla olisi ollut mitenkään huono lapsuus kuin vasta sen jälkeen kun puhuin psykiatrin kanssa. Mun vanhemmat olivat siis väkivaltaisia ja todella kontrolloivia, mulla ei esimerkiksi ollut teininä kotiintuloaikoja koska en saanut lähteä mihinkään kotoa, kerran kun menin koulun jälkeen abc:lle 16-vuotiaana joka oli meidän lähikauppa 6 kilometrin päässä, koska asuttiin maaseudulla ja lähetin viestiä että käyn kaupassa ja tulen tunnin myöhemmällä bussilla kotiin, mun äiti uhkasi soittaa poliisit ja tuli sinne kauppaan ja kävi sen koko kaupan läpi. Äitini myös oli todella väkivaltainen eli kun hän suuttui esimerkiksi kännissä, hän heitteli mua hiuksista pitkin seiniä ja raahasi mua hiuksista pitkin maata ja kerran tunki mun pään hänen tisseihin ja tukehdutti mua sillä tavalla. Äiti myös mulle kännissä sanoi todella ikäviä asioita, esimerkiksi kehotti mua monta kertaa tappamaan itseni. Jos yritin lähteä kotoa, mun äiti vaan raahasi mut takaisin sisälle koska hän on fyysisesti vahvempi, yli 10cm pidempi ja lihava nainen niin ei mulla ollut mitään mahdollisuutta teininä pistää vastaan, enkä edes uskaltanut. Nyt kun soitin äidille ja kysyin, äiti perusteli sitä kuinka mulla ei ollut kotiintuloaikoja koska en päässyt mihinkään kotoa, sillä että ulkona liikkuu kaiken näköisiä huumeidenkäyttäjiä ja pedofiileja. En ole ennen ajatellut että minulla oli huono lapsuus, koska oli meillä hyviäkin hetkiä. Mitä mieltä olette? Onko teillä ollut samanlaisia sääntöjä kun tulee kodin ulkopuolella liikkumiseen vai meneekö se vapaudenriiston puolelle?