Veli vihaa veljeä onko normaalia?

Hävetä pittää jos tuommoinen veli kohdalle sattuu.

Alistamista, kiristämistä, ärsyttämistä kaikenlaista kiusaa, joka voinut vaikuttaa toiseen negatiivisesti. Kotona toivoo, että olisi turvallinen ja tukea antava vaikutus, mut jos onkin päinvastainen.

Silloin vaikea luottaa lähimpiin, jos enemmänkin epäilee sitä, että mitä uskaltaa paljastaa asioita, jos ne on veljelle ym. enemmän kauppatavaraa ja keino vaikuttaa toiseen oma etu mielessä?

Näin syntyy toisarvoinen olotila, riittämättömyyden tunteet ja merkityksettömyyden tunteet. Huono perusta antaa aina huonommat eväät paremmalle tulevalle. Toisen vähättelyt jne. Minusta on epäreilua tällainen.

Anonyymi00006 kirjoitti:

Alistamista, kiristämistä, ärsyttämistä kaikenlaista kiusaa, joka voinut vaikuttaa toiseen negatiivisesti. Kotona toivoo, että olisi turvallinen ja tukea antava vaikutus, mut jos onkin päinvastainen.

Silloin vaikea luottaa lähimpiin, jos enemmänkin epäilee sitä, että mitä uskaltaa paljastaa asioita, jos ne on veljelle ym. enemmän kauppatavaraa ja keino vaikuttaa toiseen oma etu mielessä?

Näin syntyy toisarvoinen olotila, riittämättömyyden tunteet ja merkityksettömyyden tunteet. Huono perusta antaa aina huonommat eväät paremmalle tulevalle. Toisen vähättelyt jne. Minusta on epäreilua tällainen.

Minusta näistä on hyvä kirjoittaa, koska vanhempana näitä joutuu enemmän kelailemaan, että miksi tietynlainen käytös tuntuu minulle niin vieraalta ja kiusalliseltakin.

Miksi ihmisiin on vaikea luottaa? Miksi on enemmän etäinen kuin aina valmis auttamaan muita tarvittaessa? Miksi on skeptinen ja ajattelee enemmän negan kuin posin kautta eteen tulevia tilanteita.

Haluan vain tuoda asioita julki, joista olisi hyvä keskustella, ettei niistä tule vaikeampia ymmärtää. Nuorena on enemmän itsekkyyttä kaikessa ja kilpailuhenkisyyttäkin, mikä voi vaikuttaa huonolla tavalla ympärillä oleviin ihmisiin.

Raukkamaisuutta, säälimättömyyttä, narsistisia piirteitä, kun kokee ne hyödyllisinä itselle, kun ei ole vielä kykenevä asettumaan toisen asemaan. Ennen oltiin petollisempia ja röyhkempiä, kun läpinäkyvyys puuttui asioissa.

Anonyymi00006 kirjoitti:

Minusta näistä on hyvä kirjoittaa, koska vanhempana näitä joutuu enemmän kelailemaan, että miksi tietynlainen käytös tuntuu minulle niin vieraalta ja kiusalliseltakin.

Miksi ihmisiin on vaikea luottaa? Miksi on enemmän etäinen kuin aina valmis auttamaan muita tarvittaessa? Miksi on skeptinen ja ajattelee enemmän negan kuin posin kautta eteen tulevia tilanteita.

Haluan vain tuoda asioita julki, joista olisi hyvä keskustella, ettei niistä tule vaikeampia ymmärtää. Nuorena on enemmän itsekkyyttä kaikessa ja kilpailuhenkisyyttäkin, mikä voi vaikuttaa huonolla tavalla ympärillä oleviin ihmisiin.

Raukkamaisuutta, säälimättömyyttä, narsistisia piirteitä, kun kokee ne hyödyllisinä itselle, kun ei ole vielä kykenevä asettumaan toisen asemaan. Ennen oltiin petollisempia ja röyhkempiä, kun läpinäkyvyys puuttui asioissa.

Lisään vielä sen, että enemmän mä faijaa tästä kaikesta syytän, hän loi ne puitteet ja raamit, joissa jouduimme tulemaan toimeen kaikessa. Faija oli todella epäsosiaalinen ihminen.

Hänen heikkoudet tuli yleensä raivoamisina julki perheen parissa. Ulkopuoliset näkivät faijamme parhaat puolet ja perhe näki sen kaiken pahan, jota piti piilossa muilta.

Kokemilla on merkitystä ja itsensä vähättely syntyy monille siitä, kun kokee, ettei oman perheen asioita pidä arvossaan. Vertailee muihin aina vähätellen oman perheen asemaa ja huonompia lähtökohtia > muut tuntuvat aina paremmilta.

Minusta noita on hyvä funtsia menneitä, paljon on muitakin vaikutteita kuin vain perheen parissa kokemat asiat. Olen ollut monella tapaa heittäytyjäkin, en ole pelännyt tai olen ehkä pelännyt?

Näyttänyt sen, että uskallan tehdä asioita, joihin muut eivät ole olleet yhtä lailla valmiita. Ottanut ne omanlaisina kokemuksina. Häpeän tunnetta vanhempana siitä, mitä touhunnut junnuna.

Tuen puute ja turvaton lapsuus jättää aina pysyvämmän jälkensä ihmismieleen. Tottakai sitä itseäänkin syyttää ja syyllistää ja samalla vertailee itseään muihin, joilla ollut mm. parempi menneisyys ja paremmin tukea lähellä.

Toivoa on hyvä ruokkia aina, vaikka omat asiat ovat kuinka huonosti. Uskon kanssa on sitten paljon enemmän haasteita (uskoa hyvään). Toki sitäkin työstän itsessäni jatkuvasti. Peiliin katson kriittisemmin vanhempana.

Lapsuudessa ja nuoruudessa kuitenkin se vitsa väännetään. Kaverisuhteet merkitsee, arvokasta on jos luotettavia kavereita löytyy ja lojaaliutta, josta kaikenlaista hyvää helpompi rakentaa.

Siksi tuen ja turvan merkitys korostuu jo lapsuudessa. Siitä on helpompi ponnistaa paremmille lähtökohdille ja parempaan tulevaan, kun on hyvä pohja alle luotuna. Epävarmalla syntyy enemmän epäilyä, epäuskoa jne.

Lapsena ja nuorena on kuitenkin todella itsekäs ajattelutavoiltaan, mikä voi olla suuri riskitekijä epäonnistumisille. Itsellä kaveripiiri kasvoi liian suureksi ja alkoi lopuksi tuntua enemmän ulkopuoliselta joukossa.

Itsessä ei ole syytä näinkö ymmärrän.

Anonyymi00014 kirjoitti:

Itsessä ei ole syytä näinkö ymmärrän.

Nuorempi on aina alisteisemmassa asemassa (joutuu mukautumaan eri uhkille). Siksi joutuu asioita myös vastaanottamaan eri tavoin kuin isobroidi, jolla voi olla aina painostava "pelote" asenne eri tilanteille (tilanne hallinnassa). Uhkailu, kiristäminen.

Anonyymi00015 kirjoitti:

Nuorempi on aina alisteisemmassa asemassa (joutuu mukautumaan eri uhkille). Siksi joutuu asioita myös vastaanottamaan eri tavoin kuin isobroidi, jolla voi olla aina painostava "pelote" asenne eri tilanteille (tilanne hallinnassa). Uhkailu, kiristäminen.

Niinkuin sanoin muissa vika, ei itsessä. Etkö jo tajua mitä tarkoitan?

Kun ei muista tehtyjä sopimuksia niin täytyy muistissa olla vikaa.

Sotke vielä akan ruppanatkin tähän sotkuun.