minkälaisia...

en tavallinen teini, mutta muuten tavallinen kusipää, joka viihtyi monesti kylläkin yksikseen.

15-vuotiaana ajelin mopolla ympäri kylää ja kuuntelin Sisters of Mercyä. Sittemmin jokin muuttunut, tosin viimeksimainituista toinen ei.

Olin punkkari kymmen vanhasta seitsemääntoista asti ja sen jälkeen aloin olemaan enemmän itseni eli gootahtavampi. En enää vetänyt irokeesiä pystyyn enkä kaljuksi. Halusin pienenä kauheasti olla huomion keskipisteenä ja että kaikki puhuisivat ja kauhistelisivat. Musamakuni oli Cradle of Filthiä ja kaikenlaista muuta örinää.

pikkuvanha,
itsepäinen,
helvetin turhautunnut (kaikkeen ja kaikkiin)etenkin kouluun (miksi panostaa opiskeluun jos saa 9kokeista ilman lukemista ja suurempaa tunneilla keskittymistä?)skippailin koulusta aika reilusti,
yksin,
ujo,
vihainen,
tiuskiva,
eksyksissä,
masentunut,
ihastunut&syvästi rakastunut hyvin platonisesti sairaaseen ihmiseen..elämäni riipivin romantiikka,muah!,
kieroutunut,
"aina väärässä paikassa väärään aikaan",
hakeuduin vanhempien ihmisten luo,
eläinrakas,
luonto ahdisti pitkään mikä oli outoa,
jossain vaiheessa lihoin mikä oli aika helvetin turhauttavaa...
muutin ulkonäköäni(vaatteet/korut/ennenkaikkea hiukset) halusin näyttää jokapäivä eri ihmiseltä,
ja silti niin itseeni uskova ja luottava

joo aika pitkä lista ja kaikkea en muistakaan ja tunnen olevani edelleen paljon samoja juttuja..et revi siitä ;)

Karsea angsti päällä, Dimmu Borgir ja Cradle of Filth olivat tosi kovaa kamaa. Niittirannekkeita oli varmaan koko keho täynnä.

Onneksi nuo ajat ovat olleita ja menneitä.
Ikää kun on tullut lisää, niin on tuo angsti jäänyt ja musiikkimakukin on hiotunut siihen mitä se nyt on.

Luokan pahamaineisin tyyppi, todella kova häirikkö, joka vietti kuitenkin vapaa-aikansa kotona kirjapinon kanssa. Ehdottomasti ruma, ainakin valokuvista päätellen. Löysät farkut ja huppari. Kuunteli gangstarappia, koska se oli siihen aikaan vielä harvinaista ja hyvin kapinallista.

Typerä ja angstinen black metallisti. :D

Voit varmaan itsekin kuvitella.