Kertokaa, miten saa sitoutumiskammoisen ja todella jääräpäisen tytön kivikuoren murrettua. Tapasin unelmieni naisen kesäkuussa ja sen jälkeen olemme tapailleet useampaan otteeseen, mutta viimaikoina neiti on alkanut kylmetä kuin jääkaappi. Kaverit ja järki neuvoivat jättämään tytön kun hän jo alkuvaiheessa ilmoitti olevansa kokematon ja sitoutumiskammoinen, mutta olen tyhmyyttäni jatkanut piiritystä. Nyt alkavat multa keinot, ideat ja mielenterveys loppua ja kaipaisin kipeästi neuvoa, koska tyttö on jo alkanut ottaa vakavissaan etäisyyttä, mutta suoraa eitä ei osaa sanoa. Vai pitääkö hänet heittää kasvamaan ja odottaa, että hiukan särkyy kun saa ensimmäisen kerran itse köniinsä ihmissuhteissa?
Nuorten naisten sitoutumiskammo
mikä on
101859
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
sen "elämisen" kokemisen jälkeen niin sitoutumiskammoiseksi tuleekin. Ei ketään voi pakottaa,toiset haluaa sitoutua,toiset ei.Keep it simple!
Ota rauhallisesti, kesäkuussa, eihän siitä ole kuin kuukausi toista. No tietysti, jos tyttö rupeaa ilkeilemään, ota etäisyyttä. Ota muutenkin vähän, katso mitä tapahtuu, ikäänkuin tiedustele aina välillä, miltä vaikuttaa :) Se voi olla, että tyttö joutuu muuttamaan suhtautumistaan, jos halua olla kanssasi löytyy.
tsemppiä !!
..häntä ei vaan kiinnosta tarpeeksi?
No kun tyttö toisilla treffeillä heitti pöytään kammokorttinsa, sanoin suoraan, etten kuuntele kohteliaisuuksia, vaan saa sanoa suoraan jos ei halua tavata uudestaan. Koska kiinnostusta kuitenkin oli ja uudestaan tavattiin kolmesti vielä tämän jälkeen, oletin, että tyttö on vaan pelokas ja kaipaa hieman potkuja perseelle, ymmärrystä ja kevyttä ohjailua.
Tein siis selväksi että suu puhutaan puhtaaksi eikä kierrellä. Suoraa selitystä kylmyydelle en ole vieläkään saanut, joten en kiusallanikaan aio luovuttaa. Kärsikööt minusta, jos ei osaa olla rehellinen, mä osaan kyllä luovuttaa jos suomea mulle puhutaan, arvailemaan en ala.
Voi hyvänen aika.(olipas tätimäinen alku) Jos tyttö jo ALUSSA kertoi olevansa sitoutumiskammoinen, mitä sinä nyt sitten ihmettelet? Sitäkö että hän on sitoutumiskammoinen?
ihan ensiksi siitä että HALUAAKO se tyttöraasu sinua tai miesseuraa niinku ylipäätään.
Siis sitä että sinä ja hän olette yhdessä ja vietätte aikaa toistenne seurassa. Nimittäin jos se halu puuttuu kokonaan, niin siinä on sitten ihan turha alkaa leperrellä mitään sitoutumiskammoisuuksista ja muista kokemattomuuksista. Jokainen meistä joutuu alottamaan ihan tyhjästä, joten ei mitään erikoista siinä. Alku on aina hankalaa kaikille.
Toivottavasti ei ole kuitenkaan mistään häpeästä kyse, siis siitä että tyttö häpeää sitä kokemattomuuttaan ja yrittää työntää sua nyt kauemmas jotta hän pääsisi ikäänkuin "pälkäästä", sitten kun kyllästyt torjuntoihin ja häippäset. Tällaistakin on nääs tapahtunut. Ja sitten on pitäny perään itkee...
Enivei...
Samoin, tuo sitoutumiskammoisuus - sanana saa jo selkäkarvat pystyyn... *ärisee*... Se ettei uskalla, ei ole sama ettei halua, ja se ettei pysty ei ole sama kuin se että olis jotain oikeeta ongelmaa ylipäätäänkään. Sitoutumiskammoisuus on vaan hyvä valepuku, tai sana jonka taakse voi piiloutua joutumatta selittelemään mitään sen tarkemmin. Helppo huijaus jotka monet uskoo sen kummempia kyselemättä.
Jokaista varmasti pelottaa/on pelottanut nää suhdehommat joskus, varsinkin alussa, mutta vanha totuus on: jos haluaa jotain saada on pakko vaan uskaltaa! Joten jos neitonen panee vastaan ja vetoaa tuohon sitoutumiskammoisuuteensa, voit mun mielestä hyvinkin kysäistä että johtuuko se nyt sinusta vai päteekö se kaikkiin noin ylipäätään?
Ja muutenkin näissä asioissa on paras ottaa härkää sarvista ja puhua ihan suoraan asioista. Pitäähän sun herranenaika saada tietää teetkö sä kertakaikkiaan ihan turhaa työtä jos neitonen ei edes HALUA yrittää voittaa niitä kammojaan ollakseen sun kanssa.
Kyllä sinä rehellisen vastauksen ansaitset. Onhan nyt kyse sinunkin tunteista, ei vain neidistä itsestään.
Ja jos se rupee iniseen jotain "mua nyt vaan ahdistaa kun sä et jätä mua rauhaan.../ en mä nyt tiedä oonko mä valmis tähän..." -muotikliseitä, niin sano suoraan että et tullut tänne mitään paskapuheita kuuntelemaan. Kyllä ihminen tietää mitä se haluaa ja mitä se tuntee ja kenen kanssa se haluaa olla.
Muu on kusetusta.
itseäsi oikein tosissaan.Hölmöyden kuvaan kuuluu yrittää murtaa muureja tällaisissa asioissa.Onhan se aivan varmaa että jatkaessasi leikkiä tämän tyypin kanssa,saat luun käteen niinkuin moni muukin ennen ja jälkeen sinua.Onnistuakseen näissä asioissa on päätös suhteen lopettamisesta tehtävä jo pienenkin vihjeen saatuaan.Sinä olet saanut jo monta,ja suuria vihjeitä.
Ei mitään hölmöyttä. Jokaisella meillä on jotain muureja ja hyvä, jos siinä tilanteessa kun törmätöön löytyy ihminen joka näkee vaivaa ja antaa aikaa meille itsellemme purkaa niitä muureja.
Ei mitään hölmöyttä, vaan viisautta. Mutta kieltämättä se vaatii vaivannäköä.
Eri juttu on tietysti se, että jos ihminen ei todellakaan halua olla tekemississä tai mennä pitemmälle, sitoutua.
Tässä tapauksessa se ei ollut niin selvää..
Itse olin nuorempana tuollainen, pohjimmiltani ujo ja pelkäsin tavallaan miehiä. Sitten ihastuin erääseen, kiva mies, mutta hän päätti liian kovalla vauhdilla murtaa kuoreni. Minä pidin hänestä tavattomasti, mutta hän oli liian päällekäyvä, ei antanut aikaa. Saneli ehtonsa liian hätäisesti. Tiedän, että hän oli minusta todella kiinnostunut. Välillä hän puhui suunsa puhtaaksi, välillä hyssytteli ja yritti olla lempeä. Ei siitä mitään tullut, minä olin ihan lukossa. Niin se loppui, mutta vieläkin on tunne, että siinä oli jotain, meidän välillämme oli jotain :)
Sitten tuli sellainen, joka ei pitänyt kiirettä.
Eikä pidä vieläkään ja siitä on jo aikaa pitkästi :) No lukot avautuivat varsin pian kuitenkin, kun ilmapiiri oli lempeä.
rupee roikkumaan!Yksikään itseään kunnioittava nainen ei haluu miehen tekevän itsestään pelleä!
Luulen, että neitokaisen kiinnostuksen rippeetkin katoaa, jos yrität ns."tehdä kaikkesi", ehkä kannattaa miettiä miksi itse alistut moiseen hölmöilyyn? Etsitkö ehkä "pelastettavaa" joka olisi sinun vaikka ikuisesti, jos saisit hänen kuorensa murtumaan? ei tuu onnistuun.
Tuskinpa hän on sokea, ja voi olla että hän jopa säälii jo yrityksiäsi?
Toivattavasti ei ja kaikkea hyvää jne.
p.s Jos arvostat itseäsi kiaikki muutkin arvostavat sinua