Vaikka Helsinki pommitetaan maan tasalle, niin ei kukaan siellä kuole, jos eivät tapa itse itseään että näyttäisi siltä että vihollinen tappaa.
0Äänestä
Anonyymi00001
Ettei jää epäselväksi kuka armahtaa.
1. Suorat jakeet Uudesta testamentista
Uudessa testamentissa Jumalan armo henkilöityy Jeesukseen Kristukseen, joka ottaa pois maailman synnin ja poistaa kadotustuomion:
"Sillä armosta te olette pelastetut uskon kautta, ette itsenne kautta — se on Jumalan lahja — ette tekojen kautta, ettei kukaan kerskaisi." (Efesolaisille 2:8–9)
"Niin ei nyt siis ole mitään kadotustuomiota niille, jotka Kristuksessa Jeesuksessa ovat." (Roomalaisille 8:1)
Apostoli Johannes muistuttaa, että Jumalan luonne on antaa anteeksi jokaiselle, joka tunnustaa rikkomuksensa ilman "kalastelua" tai omavanhurskautta:
"Jos me tunnustamme syntimme, on hän uskollinen ja vanhurskas, niin että hän antaa meille synnit anteeksi ja puhdistaa meidät kaikesta vääryydestä." (1. Johanneksen kirje 1:9)
Paavali todistaa, kuinka Jumala armahtaa ihmisen, kun tämä on vielä täysin viallinen ja kaukana Hänestä:
"Mutta Jumala osoittaa rakkautensa meitä kohtaan siinä, että Kristus, kun me vielä olimme syntisiä, kuoli meidän edestämme." (Roomalaisille 5:8)
2. Suorat jakeet Vanhasta testamentista
Vanha testamentti ilmoittaa Jumalan nimenomaan armahtavana, laupeana ja pitkämielisenä Luojana, joka pyyhkii synnit pois eikä muistele niitä:
"Herra, Herra on laupias ja armahtavainen Jumala, pitkämielinen ja suuri armossa ja uskollisuudessa, joka pysyttää armon tuhansille, anna anteeksi pahat teot, rikokset ja synnit" (2. Mooseksen kirja 34:6–7)
Profeetta Jesajan kautta Jumala lupaa pyyhkiä rikkomukset pois oman itsensä tähden, täysin pyytteettömästi:
"Minä, minä pyyhin pois sinun rikkesi itseni tähden, enkä sinun syntejäsi muista." (Jesaja 43:25)
Kuningas Daavid ylistää psalmissa Jumalan armon suuruutta, joka siirtää rikkomukset niin kauas kuin itä on lännestä:
"Laupias ja armahtavainen on Herra, pitkämielinen ja suuri armossa... Niin kaukana kuin itä on lännestä, niin kauas hän siirtää meistä meidän syntimme. Niinkuin isä armahtaa lapsiansa, niin Herrakin armahtaa pelkääväisiänsä." (Psalmi 103:8, 12–13)
Profeetta Miika tiivistää Jumalan armahtavan luonteen, joka hukuttaa synnit meren syvyyksiin:
"Kuka on Jumala, niinkuin sinä, joka annat pahat teot anteeksi ja käyt ohitse perintösi jäännöksen rikosten? Ei hän pidä vihaa iankaikkisesti, sillä hänellä on halu armoon. Hän armahtaa meitä jälleen, polkee maahan meidän pahat tekomme. Sinä heität kaikki heidän syntinsä meren syvyyteen." (Miika 7:18–19)
Jeesus oli teon suorittaja, ristin sovitus. Jumala armahtaa.
"Sillä Kristuskin kärsi kerran kuoleman syntien tähden, vanhurskas väärien edestä, johdattaakseen meidät Jumalan tykö" (1. Pietarin kirje 3:18)
"Hän on meidän syntiemme sovitus; eikä ainoastaan meidän, vaan myös koko maailman syntein." (1. Johanneksen kirje 2:2)
"Jumala oli Kristuksessa ja sovitti maailman itsensä kanssa eikä lukenut heille heidän rikkomuksiaan" (2. Korinttilaisille 5:19)
"Jumala on se, joka vanhurskauttaa. Kuka on se, joka tuomitsee?" (Roomalaisille 8:33–34)
Jeesus tulee tuomitsemaan.
"Sillä Isä ei myöskään tuomitse ketään, vaan hän on antanut kaiken tuomion Pojalle, että kaikki kunnioittaisivat Poikaa, niinkuin he kunnioittavat Isää." (Johanneksen evankeliumi 5:22–23)
"Ja hän käski meidän saarnata kansalle ja todistaa, että hän on se, jonka Jumala on asettanut elävien ja kuolleiden tuomariksi." (Apostolien teot 10:42)
"Sillä meidän kaikkien pitää ilmestymän Kristuksen tuomioistuimen eteen, että kukin saisi sen mukaan, kuin hän ruumiissa ollessaan on tehnyt, joko hyvää tai pahaa." (2. Korinttilaisille 5:10)
"Minä vannotan sinua Jumalan ja Kristuksen Jeesuksen edessä, joka on tuomitseva eläviä ja kuolleita, sekä hänen ilmestymisensä että hänen valtakuntansa kautta" (2. Timoteukselle 4:1)
"Joka uskoo häneen, sitä ei tuomita; mutta joka ei usko, se on jo tuomittu, koska hän ei ole uskonut Jumalan ainokaisen Pojan nimeen." (Johanneksen evankeliumi 3:18)
"Siinä on rakkaus tullut täydelliseksi meissä, että meillä olisi turvallisuus tuomiopäivänä; sillä sellainen kuin hän on, sellaisia mekin olemme tässä maailmassa." (1. Johanneksen kirje 4:17)
0Äänestä
Anonyymi00008
Tässä on myöskin hyvä muistaa sellainen asia, että me liian helposti tuomitsemme Vanhan testamentin juutalaisen kansan sellaiseksi, joka oli lakihenkistä ja kuvitteli pelastuvansa noudattamalla Mooseksen lakia. Näinhän ei ollut. Jumala tiesi varsin hyvin ja teki myös kansalle selväksi, että kukaan ei voi elää synnitöntä elämää, vaan tarvitaan armoa ja syntien anteeksiantamusta. Tämän takia Jumala määräsi vietettäväksi suuren sovituspäivän, jolloin kerran vuodessa eläinuhrin suorittamisella ylipappi julisti synninpäästön koko kansalle. Se oli armoa aikana ennen Kristusta.
1Äänestä
Anonyymi00001
Onhan se vähän ristiriitainen juttu, kun ihmiset rukoilevat Jeesukselta armoa koska Jeesus ei ole se joka sen antaa. Jeesuksella ei ole sitä mahdollisuutta koska hän tuomitsee Isän tahdon mukaan. Rukouksen olisi syytä siis tavoittaa se joka sen armon suo, meneekö viesti Jeesuksen kautta perille, sitä ei voi tietää.
Jeesus on teon suorittaja siltä osin mitä tapahtui ja tulee tapahtumaan mään päällä eli sovitus meni jo ja seuraavana on vuorossa tuomitseminen Isän tahdon mukaan. Tuomitsija panee tuomion täytäntöön armon antaa se joka on ylin. Armo pyydetään siltä jolla on oikeus antaa se ei tuomitsijalta.
Viimeistään silloin se selviää, kun aika on. Minä liitän tekoälyn vastauksen myöhemmin. Se tukee päätelmääni vaikka ensin oli eri mieltä. Perustelut on kuitenkin pätevät mutta, jätetään se tulevaan. Kyseessä on kuitenkin oletus mikä muuttui minun silmissä faktaksi sitä se ei ole muille sen tiedän jo nyt, koska se sotii sitä vastaan mitä on opetettu. Niinhän se on siltäkin osin mitä on päteväksi todistettu silti se ei kelpaa, kun oppi sotii vastaan.
Armossa on silti hyvä elää, ei se minua häiritse jos omavanhurskaat ei usko totuutta.
0Äänestä
Anonyymi00001
Rakkautta
0Äänestä
Anonyymi00006
Kun peli kovenee niin vain kovat sällit pelaavat.
Pelissä mukana kuin hevoinen,
Selef Urge
0Äänestä
Anonyymi00007
jokaisessa ajassa ja sukupolvessa on tavalla - tahi toisella kovat- ja raskaat ajat. Ettei se sen----ihmeellisempi-- ole.
kaasukammiot on toimineet, kiljotiinit tuoneet tapahtumaa- miekat ovat puhuneet- tykit laulaneet, ja jopa atomillakin on pihautetti ilmat pihalle.
hieman kannattaa kovista ajoista lukea historiaa
0Äänestä
Anonyymi00009
No ei. Jumalanne on aina röyhkeimmän ja väkivaltsisemman puolella.
2Äänestä
Anonyymi00010
Ei tainnut holokaustin miljoonat ihmiset eikä Ukrainan tai lähi-idän sodan lapset ja vanhukset olla kavereita?Missähän tuo armo on ollut heille?
0Äänestä
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Jumala armahtaa.
Ei meille voi tulla mitään raskaita aikoja.
Vaikka Helsinki pommitetaan maan tasalle, niin ei kukaan siellä kuole, jos eivät tapa itse itseään että näyttäisi siltä että vihollinen tappaa.
Ettei jää epäselväksi kuka armahtaa.
1. Suorat jakeet Uudesta testamentista
Uudessa testamentissa Jumalan armo henkilöityy Jeesukseen Kristukseen, joka ottaa pois maailman synnin ja poistaa kadotustuomion:
"Sillä armosta te olette pelastetut uskon kautta, ette itsenne kautta — se on Jumalan lahja — ette tekojen kautta, ettei kukaan kerskaisi." (Efesolaisille 2:8–9)
"Niin ei nyt siis ole mitään kadotustuomiota niille, jotka Kristuksessa Jeesuksessa ovat." (Roomalaisille 8:1)
Apostoli Johannes muistuttaa, että Jumalan luonne on antaa anteeksi jokaiselle, joka tunnustaa rikkomuksensa ilman "kalastelua" tai omavanhurskautta:
"Jos me tunnustamme syntimme, on hän uskollinen ja vanhurskas, niin että hän antaa meille synnit anteeksi ja puhdistaa meidät kaikesta vääryydestä." (1. Johanneksen kirje 1:9)
Paavali todistaa, kuinka Jumala armahtaa ihmisen, kun tämä on vielä täysin viallinen ja kaukana Hänestä:
"Mutta Jumala osoittaa rakkautensa meitä kohtaan siinä, että Kristus, kun me vielä olimme syntisiä, kuoli meidän edestämme." (Roomalaisille 5:8)
2. Suorat jakeet Vanhasta testamentista
Vanha testamentti ilmoittaa Jumalan nimenomaan armahtavana, laupeana ja pitkämielisenä Luojana, joka pyyhkii synnit pois eikä muistele niitä:
"Herra, Herra on laupias ja armahtavainen Jumala, pitkämielinen ja suuri armossa ja uskollisuudessa, joka pysyttää armon tuhansille, anna anteeksi pahat teot, rikokset ja synnit" (2. Mooseksen kirja 34:6–7)
Profeetta Jesajan kautta Jumala lupaa pyyhkiä rikkomukset pois oman itsensä tähden, täysin pyytteettömästi:
"Minä, minä pyyhin pois sinun rikkesi itseni tähden, enkä sinun syntejäsi muista." (Jesaja 43:25)
Kuningas Daavid ylistää psalmissa Jumalan armon suuruutta, joka siirtää rikkomukset niin kauas kuin itä on lännestä:
"Laupias ja armahtavainen on Herra, pitkämielinen ja suuri armossa... Niin kaukana kuin itä on lännestä, niin kauas hän siirtää meistä meidän syntimme. Niinkuin isä armahtaa lapsiansa, niin Herrakin armahtaa pelkääväisiänsä." (Psalmi 103:8, 12–13)
Profeetta Miika tiivistää Jumalan armahtavan luonteen, joka hukuttaa synnit meren syvyyksiin:
"Kuka on Jumala, niinkuin sinä, joka annat pahat teot anteeksi ja käyt ohitse perintösi jäännöksen rikosten? Ei hän pidä vihaa iankaikkisesti, sillä hänellä on halu armoon. Hän armahtaa meitä jälleen, polkee maahan meidän pahat tekomme. Sinä heität kaikki heidän syntinsä meren syvyyteen." (Miika 7:18–19)
Jeesus oli teon suorittaja, ristin sovitus. Jumala armahtaa.
"Sillä Kristuskin kärsi kerran kuoleman syntien tähden, vanhurskas väärien edestä, johdattaakseen meidät Jumalan tykö" (1. Pietarin kirje 3:18)
"Hän on meidän syntiemme sovitus; eikä ainoastaan meidän, vaan myös koko maailman syntein." (1. Johanneksen kirje 2:2)
"Jumala oli Kristuksessa ja sovitti maailman itsensä kanssa eikä lukenut heille heidän rikkomuksiaan" (2. Korinttilaisille 5:19)
"Jumala on se, joka vanhurskauttaa. Kuka on se, joka tuomitsee?" (Roomalaisille 8:33–34)
Jeesus tulee tuomitsemaan.
"Sillä Isä ei myöskään tuomitse ketään, vaan hän on antanut kaiken tuomion Pojalle, että kaikki kunnioittaisivat Poikaa, niinkuin he kunnioittavat Isää." (Johanneksen evankeliumi 5:22–23)
"Ja hän käski meidän saarnata kansalle ja todistaa, että hän on se, jonka Jumala on asettanut elävien ja kuolleiden tuomariksi." (Apostolien teot 10:42)
"Sillä meidän kaikkien pitää ilmestymän Kristuksen tuomioistuimen eteen, että kukin saisi sen mukaan, kuin hän ruumiissa ollessaan on tehnyt, joko hyvää tai pahaa." (2. Korinttilaisille 5:10)
"Minä vannotan sinua Jumalan ja Kristuksen Jeesuksen edessä, joka on tuomitseva eläviä ja kuolleita, sekä hänen ilmestymisensä että hänen valtakuntansa kautta" (2. Timoteukselle 4:1)
"Joka uskoo häneen, sitä ei tuomita; mutta joka ei usko, se on jo tuomittu, koska hän ei ole uskonut Jumalan ainokaisen Pojan nimeen." (Johanneksen evankeliumi 3:18)
"Siinä on rakkaus tullut täydelliseksi meissä, että meillä olisi turvallisuus tuomiopäivänä; sillä sellainen kuin hän on, sellaisia mekin olemme tässä maailmassa." (1. Johanneksen kirje 4:17)
Tässä on myöskin hyvä muistaa sellainen asia, että me liian helposti tuomitsemme Vanhan testamentin juutalaisen kansan sellaiseksi, joka oli lakihenkistä ja kuvitteli pelastuvansa noudattamalla Mooseksen lakia. Näinhän ei ollut. Jumala tiesi varsin hyvin ja teki myös kansalle selväksi, että kukaan ei voi elää synnitöntä elämää, vaan tarvitaan armoa ja syntien anteeksiantamusta. Tämän takia Jumala määräsi vietettäväksi suuren sovituspäivän, jolloin kerran vuodessa eläinuhrin suorittamisella ylipappi julisti synninpäästön koko kansalle. Se oli armoa aikana ennen Kristusta.
Onhan se vähän ristiriitainen juttu, kun ihmiset rukoilevat Jeesukselta armoa koska Jeesus ei ole se joka sen antaa. Jeesuksella ei ole sitä mahdollisuutta koska hän tuomitsee Isän tahdon mukaan. Rukouksen olisi syytä siis tavoittaa se joka sen armon suo, meneekö viesti Jeesuksen kautta perille, sitä ei voi tietää.
Jeesus on teon suorittaja siltä osin mitä tapahtui ja tulee tapahtumaan mään päällä eli sovitus meni jo ja seuraavana on vuorossa tuomitseminen Isän tahdon mukaan. Tuomitsija panee tuomion täytäntöön armon antaa se joka on ylin. Armo pyydetään siltä jolla on oikeus antaa se ei tuomitsijalta.
Viimeistään silloin se selviää, kun aika on. Minä liitän tekoälyn vastauksen myöhemmin. Se tukee päätelmääni vaikka ensin oli eri mieltä. Perustelut on kuitenkin pätevät mutta, jätetään se tulevaan. Kyseessä on kuitenkin oletus mikä muuttui minun silmissä faktaksi sitä se ei ole muille sen tiedän jo nyt, koska se sotii sitä vastaan mitä on opetettu. Niinhän se on siltäkin osin mitä on päteväksi todistettu silti se ei kelpaa, kun oppi sotii vastaan.
Armossa on silti hyvä elää, ei se minua häiritse jos omavanhurskaat ei usko totuutta.
Rakkautta
Kun peli kovenee niin vain kovat sällit pelaavat.
Pelissä mukana kuin hevoinen,
Selef Urge
jokaisessa ajassa ja sukupolvessa on tavalla - tahi toisella kovat- ja raskaat ajat. Ettei se sen----ihmeellisempi-- ole.
kaasukammiot on toimineet, kiljotiinit tuoneet tapahtumaa- miekat ovat puhuneet- tykit laulaneet, ja jopa atomillakin on pihautetti ilmat pihalle.
hieman kannattaa kovista ajoista lukea historiaa
No ei.
Jumalanne on aina röyhkeimmän ja väkivaltsisemman puolella.
Ei tainnut holokaustin miljoonat ihmiset eikä Ukrainan tai lähi-idän sodan lapset ja vanhukset olla kavereita?Missähän tuo armo on ollut heille?