Mistä lienee johtuvaa mieltymykseni melodiseen rytmimusaan tätä nykyä, kun klassinen on kuitenkin suurinta, kauneinta, parasta ja vaikuttavinta musaa maailmassa, mutta liian vaikeatajuista, jotta siitä saisi irti mitään niin helposti kuin rokista.
Vaikka olen taidemusiikin tuntija niin olen hassahtanut rokkiin.
Anonyymi-ap
1<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Nuorena en pitänyt rokista vaan iskelmästä, mutta sitten vähän myöhemmin koin valtavimmat psykofyysiset tilat, joiden olemassa olosta en aiemmin tiennyt mitään, ja joista Vladimir Ashkenazy puhuu Maestro kirjassa Mozartin ja Beethovenin yhteydessä heidän säveltaiteen korkeimpien saavutusten käsittämisen vaatiessa miltei yli-inhimillistä samaistumiskykyä ja kontemplaatiota jotta heidän teosten syvimmän metafyysisen olemuksen ydin paljastuisi kuulijalle hektisenä korkeimmanasteisena psykofyysisenä olotilana joka ylittää kyllä inhimillisen ajattelukyyn ja on täysin uskomatonta että pelkkä sävelinä soiva sävelteos voikin transformoitua sellaiseksi olotilaksi joka valtaa täysin paitsi tajunnan myös kehon "ikään ulkopuolelta tuleva genius alkaisi toimia" ja joka on nerouden ehto, sanailee nero Schopenhauer.