Kun pitäisi puhua annetaan kännykkä.kun leikkiä annetaan pleikkari.kun kasvattaa vanhemmat ovat itse netissä
vaikka tinderissä.sinkkuus voisi olla parempi vaihtoehto.
vaikka tinderissä.sinkkuus voisi olla parempi vaihtoehto.
Onko nykyvanhemmilla vanhemmuus hukassa?
Anonyymi-ap
14141
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 14
Vanhimmat
Kaikista tärkeintä on läsnäolo.
Tuskin voi yleistää, jokaisessa aikakaudessa ovat omat haasteensa.
Suomessa on syntynyt muinoin vuosittain jopa 92 000 lasta. Tuo määrä tuntuu paljolta, etenkin kun suomalaisia oli paljon vähemmän mitä nyt.
Mites tuolloin lapsia kasvatettiin, ja miten nyt kasvatetaan? Onko paljon eroja?
Mjoo, nykyiset vanhemmat(osa heistä) panostaa lapsiinsa enemmän mitä aikaisemmin. Tämä korostuu kyllä monessa eri mielessä.
Osa taasen voi olla vielä menneisyyden vankina, opettaen muuttuneessa ympäristössä lapsiaan kuten heitä olisi kasvatettu?
Yhteisiä nimittäjiä voidaan löytää, niitä kehttää oikeaan suuntaan jos ja kun yhteiskunta siihen olisi vain valmis. Mutta, valmiimpia olemme vaihtamaan 90-vuotiaiden vaippoja mitä tekemään Suomesta paremman paikan kansalaisille. Tätäkään emme tee enää mielellämme.
AV
Osa vanhemmista osaa kasvattaa, osa on ihan hukassa. Valtaosa vanhemmista silti pyrkii takuulla olemaan hyvä vanhempi lapselleen.
Vanhemmuus voi joskus olla haastavaa ja se opettaa vanhempaa itseäänkin, mutta periaatteessahan lapsen kasvatus on aika simppeliä. Lapsi tarvitsee turvaa, huolenpitoa, ohjausta, läsnäoloa ja rakkautta. Joskus menee ehkä metsään eikä vanhempikaan aina oikein osaa toimia, mutta sitten korjataan tilanne ja elämä jatkuu.
Mikään ei ole niin sydäntä täyttävää kuin vanhempana oleminen.
Niinpä, ja olisiko hyvinvointia pursuavalla ja maailman onnellisimmaksi kutsutulla kansalla varaa nyt hoitaa lapsokaisiaan? Nyt kun heitä on alle puolet mitä joskus on syntynyt?
Onko siis Suomi köyhtynyt vaikka toisin nyt meille vakuutettaisiin?
AV
No lapsiin ja nuoriin tulisi aina olla varaa. Heidän hyvinvoinnistaan viimeiseksi tulisi karsia. Näin ajattelen niin omassa elämässäni kuin yhteiskunnallisella tasolla.
Minä voin karsia omista menoistani, mutta lapseni menoista en. Enkä tarkoita mitään sellaista, että lapseni saisi aina kaiken haluamansa, vaan sitä, että tehtäväni on varmistaa, että hänellä on turvallinen, lämmin koti, masu täynnä, puhtaita ja ehtiä vaatteita, mahdollisuus harrastaa, toteuttaa itseään, elää tavallinen, onnellinen lapsuus.
Olet ihana!
AV
No voi kiitos 😊
Onko niin että suomineidolla on vanhemmuus hukassa(koko maa nimeltä suomi neito on hukassa ja eksynyt polultaan)?
AV
Olisihan tuo kiva kokeilla sitä sitä vanhemmuutta. Mutta vain kokeilla. Jossei tunnukaan omalta jutulta, niin sitten pitäisi voida päästä siitä irti helposti...
Lapsuudella ja vanhemmuudella on oma aikansa ja paikkansa, ei tarvi olla mikään Da Vinci ollakseen.
https://www.youtube.com/watch?v=nXAoptCJyIA&list=RDnXAoptCJyIA&start_radio=1
AV
Taitaa olla maailmassa moni muukin asia hukassa ja hukkakin hukassa. Omista mukeloistani tiedän sanoa sitten, kun ongelmia ilmenee. Vielä on päästy helpolla.
No jaa. Tavallaan ja tavallaan ei. Eivätpä nuo aiempienkaan sukupolvien vanhemmat nyt rehellisesti sanoen ole hirveästi läsnä lastensa kanssa olleet. Sotien aikaiset sukupolvet tekivät hirveästi töitä, lapset kasvoivat siinä sivussa ja tekivät yleensä myös töitä. Sotien jälkeen syntyneet suuret ikäluokat tekivät myös kauheasti töitä ja lapset kasvoivat siinä sivussa. Seiskytluvulla ja varsinkin kasarilla ja myös ysärillä olivat "avainkaulalapset", jotka tulivat yksinään koulusta kotiin, olivat yksinään iltapäivät ja tekivät mitä tekivät. Illalla katsottiin korkeintaan koko perhe yhdessä televisiota, mutta useimmin lapset pyörivät missä nyt pyörivät (varsinkin keväisin, kesäisin ja syksyisin) ja tulivat vasta illalla kotiin. Lomilla kouluikäiset lapset olivat useinmiten itsekseen ja tekivät mitä tekivät, kun vanhemmat olivat töissä. Nuoremmat olivat sitten päiväkodissa tai perhepäivähoidossa. Jne. Ei se vanhemmuus koskaan ole keskimäärin niin hirveän osallistuvaa ollut. Aika on vain kullannut muistot ja kuvitelmat. Kyllä tämän hetken vanhemmilla kuitenkin on niin halutessaan ehdottomasti parhaat mahdollisuudet viettää aikaa lastensa kanssa. Se on eri asia valitsevatko kaikki käyttää sen mahdollisuuden.
Ja siis parhaita vanhempiahan ovat aina ne, joilla ei lapsia ole koskaan ollutkaan. Ne, joilla lapsia on, ovat aina epäkelpoja ja vajaavaisia.
Joillain tietysti on, suurimmalla osalla ei. Nykyään silmä lepää, kun vanhemmat höpöttelevät vaunuissa loikoilevalle vauvalleen niitä näitä ja muutenkin ovat läsnä lapselleen.
- Sheena