Matteus 13:
20 Mikä kallioperälle kylvettiin, on se, joka kuulee sanan ja heti ottaa sen ilolla vastaan;
21 mutta hänellä ei ole juurta itsessään, vaan hän kestää ainoastaan jonkun aikaa, ja kun tulee ahdistus tai vaino sanan tähden, niin hän heti lankeaa pois.
Tänä päivänä puhutaan seurakuntien saarnapöntöistä paljon valheita.
Kerrotaan usein, että kun maksat kymmenykset, jotka kuuluivat Mooseksen lakiin, niin Jumala siunaa sinua runsaasti ja saat enemmän takaisin, kun olet maksanut. Tämä on valhe?
Moni uskoo tämän ja alkaa ahneudessa maksamaan kymmenyksiä ja ennen pitkää hän pettyy katkerasti, kun tulee sairauksia, tulee työttömyyttä, tulee muita vaikeuksia, yritys menee konkurssiin jne.
Joku turvaa taas hyviin tekoihin ja luottaa, että kun teen hyvää, niin Jumala maksaa takaisin monin verroin. Tämäkin on valhe? Ihminen joutuu pettymään katkerasti vaikeuksien tullessa, eikö Jumala pidäkään lupauksiaan, hän alkaa kysellä.
Joku turvaa sapattiin, joku turvaa siihen, ettei syö sianlihaa tai siihen, että rukoilee ja paastoaa ja ajattelee, että kyllä Jumala nyt minua siunaa runsaasti ja minä menestyn. Sitten kun vaikeudet tulevat, ihminen pettyy katkerasti, eikö Jumala pitänytkään minusta huolta? Eihän minulle näin pitänyt käydä.
Mikä näissä sitten on väärin?
Ihminen alkaa turvata omiin tekoihinsa, saadakseen Jumalalta siunauksia elämäänsä, katse ja sydän ei olekaan enää Jeesuksen uhrin siunauksessa, vaan omissa teoissa. Vihollinen on saanut ihmisen ansaan.
Me kaikki olemme kuulleet tai lukeneet Jobin kohtalosta Raamatusta. Jumala antoi Jobista hyvän lausunnon, mutta Jumala salli sielunvihollisen koetella Jobin uskon pohjaa, että mihin Jobin usko perustui. Kestääkö Job koetuksen. Kun otettiin kaikki hyvä pois, jäikö Jobille usko Jumalaan. Tuo Jobin koetus jätti iäksi Jobin elämään lähtemättömän surun; hän menetti lapsensakin, ehkä lasten perheetkin, vaikka niistä ei kerrota. Jobin lapset kuitenkin jo asuivat omissa taloissa. Job kaikesta huolimatta piti katseensa Jumalassa, vaikka aluksi luuli, ettei hän ole mitään väärää tehnyt, vaan että hän kelpaa Jumalalle. Lopuksi hän tajusi, että hän ei kelpaakaan omilla teoillaan.
Meidän uskomme koetellaan myös. Mihin meidän uskomme perustuu, omiin tekoihin vai Jeesuksen tekoon ristillä. Onko meidän sydän Jeesuksessa vai omissa teoissa, niissä, joissa ajattelemme Jumalan siunauksen olevan.
Entä sitten, kun meitä oikeasti aletaan vainota uskomme tähden, jota maailmassa tapahtuu, meillä Suomessa vielä aika vähän, vain Räsänen vietiin oikeuteen Raamatun siteeraamisesta ja sen todeksi ottamisesta. Miten silloin kestävät ne, joiden usko perustuu omiin tekoihin?
Jeesus sanoi, että maailmassa teillä on ahdistus.
Mikä sitten on Jumalan siunaus?
Ef 1:3 Ylistetty olkoon meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen Jumala ja Isä, joka on siunannut meitä taivaallisissa kaikella hengellisellä siunauksella Kristuksessa,
Meidän toivomme on iankaikkinen elämä. Siellä vasta Jumalan tahto täydellisenä toteutuu meidän elämässämme ja jossa pahaa ei enää ole.
20 Mikä kallioperälle kylvettiin, on se, joka kuulee sanan ja heti ottaa sen ilolla vastaan;
21 mutta hänellä ei ole juurta itsessään, vaan hän kestää ainoastaan jonkun aikaa, ja kun tulee ahdistus tai vaino sanan tähden, niin hän heti lankeaa pois.
Tänä päivänä puhutaan seurakuntien saarnapöntöistä paljon valheita.
Kerrotaan usein, että kun maksat kymmenykset, jotka kuuluivat Mooseksen lakiin, niin Jumala siunaa sinua runsaasti ja saat enemmän takaisin, kun olet maksanut. Tämä on valhe?
Moni uskoo tämän ja alkaa ahneudessa maksamaan kymmenyksiä ja ennen pitkää hän pettyy katkerasti, kun tulee sairauksia, tulee työttömyyttä, tulee muita vaikeuksia, yritys menee konkurssiin jne.
Joku turvaa taas hyviin tekoihin ja luottaa, että kun teen hyvää, niin Jumala maksaa takaisin monin verroin. Tämäkin on valhe? Ihminen joutuu pettymään katkerasti vaikeuksien tullessa, eikö Jumala pidäkään lupauksiaan, hän alkaa kysellä.
Joku turvaa sapattiin, joku turvaa siihen, ettei syö sianlihaa tai siihen, että rukoilee ja paastoaa ja ajattelee, että kyllä Jumala nyt minua siunaa runsaasti ja minä menestyn. Sitten kun vaikeudet tulevat, ihminen pettyy katkerasti, eikö Jumala pitänytkään minusta huolta? Eihän minulle näin pitänyt käydä.
Mikä näissä sitten on väärin?
Ihminen alkaa turvata omiin tekoihinsa, saadakseen Jumalalta siunauksia elämäänsä, katse ja sydän ei olekaan enää Jeesuksen uhrin siunauksessa, vaan omissa teoissa. Vihollinen on saanut ihmisen ansaan.
Me kaikki olemme kuulleet tai lukeneet Jobin kohtalosta Raamatusta. Jumala antoi Jobista hyvän lausunnon, mutta Jumala salli sielunvihollisen koetella Jobin uskon pohjaa, että mihin Jobin usko perustui. Kestääkö Job koetuksen. Kun otettiin kaikki hyvä pois, jäikö Jobille usko Jumalaan. Tuo Jobin koetus jätti iäksi Jobin elämään lähtemättömän surun; hän menetti lapsensakin, ehkä lasten perheetkin, vaikka niistä ei kerrota. Jobin lapset kuitenkin jo asuivat omissa taloissa. Job kaikesta huolimatta piti katseensa Jumalassa, vaikka aluksi luuli, ettei hän ole mitään väärää tehnyt, vaan että hän kelpaa Jumalalle. Lopuksi hän tajusi, että hän ei kelpaakaan omilla teoillaan.
Meidän uskomme koetellaan myös. Mihin meidän uskomme perustuu, omiin tekoihin vai Jeesuksen tekoon ristillä. Onko meidän sydän Jeesuksessa vai omissa teoissa, niissä, joissa ajattelemme Jumalan siunauksen olevan.
Entä sitten, kun meitä oikeasti aletaan vainota uskomme tähden, jota maailmassa tapahtuu, meillä Suomessa vielä aika vähän, vain Räsänen vietiin oikeuteen Raamatun siteeraamisesta ja sen todeksi ottamisesta. Miten silloin kestävät ne, joiden usko perustuu omiin tekoihin?
Jeesus sanoi, että maailmassa teillä on ahdistus.
Mikä sitten on Jumalan siunaus?
Ef 1:3 Ylistetty olkoon meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen Jumala ja Isä, joka on siunannut meitä taivaallisissa kaikella hengellisellä siunauksella Kristuksessa,
Meidän toivomme on iankaikkinen elämä. Siellä vasta Jumalan tahto täydellisenä toteutuu meidän elämässämme ja jossa pahaa ei enää ole.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Amen.
Ei elämä helpolla päästä.
Mitä kertookaan Hebrealaiskirje 11 luku, mihin Jeesuksen seuraajat voivat joutua.
Usko tekee ihmeitä, mutta ei meitä elämä helpolla päästä.
Toinen paranee, toinen taas ei, vaan kuolema korjaa.
Toinen varjeltuu, mutta toinen taas ei.
Selityksiä meille ei anneta.
Meidän turvamme on Jeesus. Vasta iankaikkisuudessa Jumalan lupaukset ovat niin ja amen täydellisinä.
Täällä kohtaa kaikki niin uskovia kuin uskomattomia.
Täällä ei ole erotusta.
Elämän valinnoissa on tietysti monesti eroja, Jeesuksen seuraaja yrittää elää tätä elämää niin, että voisi elää niin, ettei toteuta omia himojaan ja halujaan ja mielitekojaan.
Lähimmäisen rakkaus oli se Jeesuksen ohje ihmisten välisiin suhteisiin.
Amen
Hellarikin osaa näemmä olla rehellinen ja uskova! (Very good, indeed)
"Ihminen alkaa turvata omiin tekoihinsa, saadakseen Jumalalta siunauksia elämäänsä, katse ja sydän ei olekaan enää Jeesuksen uhrin siunauksessa, vaan omissa teoissa. Vihollinen on saanut ihmisen ansaan."
Helluntailaiset seuraavat Bileamin oppia ja luulevat pelastuvansa Israelia "siunaamalla". Siunaamiselle he ovat keksineet ihan oman merkityksen, joka ei perustu Raamattuun.