Olemme olleet 2 vuotta yhdessä ja siitä ajasta 1,5v asuneet saman katon alla. Olen viime kuukausina ollut hänelle vähän kuin äiti.Korjaan hänen jälkensä ja hän pitää minua itsestäänselvyytenä.Miksi sitten korjaan jäljet?Koska rakastan kotiani enkä kestä jos vaikka hänen likaiset vaatteensa ovat lattialla 4 päivää tai että likaiset astiat lojuvat päiväkausia olkkarin pöydällä!!Tässä nyt asiat olivat tod pähkinänkuoressa mutta olen varma että haluan erota.En vain saa sanottua sitä koska tiedän miten tuskallista se on.Vuosia sitten erosin poikaystävästäni, sairastuin vakavaan masennukseen ja kesti kolme vuotta selvitä erosta.Pelkään nyt samaa...minulla on 4v lapsi joten jos sairastun taas en jaksa hoitaa häntä!!
Helppoja eroja ei kaiketi ole olemassa mutta kaipaan teiltä kokemuksia ja luokaa muhun rohkeutta jotta jaksan jättää mieheni...en ole onnellinen tässä suhteessa enää.olen mieluummin yksin.
Helppoja eroja ei kaiketi ole olemassa mutta kaipaan teiltä kokemuksia ja luokaa muhun rohkeutta jotta jaksan jättää mieheni...en ole onnellinen tässä suhteessa enää.olen mieluummin yksin.
Vastaukset 4
Vanhimmat
puhua miehesi kanssa,mikä sinua riepoo?Kertoisit että odotat hänenkin osallistuvan kodin siivoukseen.Mikäli todella haluat suhteen loppuvan,voisit käydä jo ennen eroa lääkärin pakeilla keskustelemassa tilanteestasi.Olisiko sinulla luottoystävää,jonka kanssa keskustella asiastasi?Voisitko hommata itsellesi tukihenkilön?On toki vaikeata sanoa toiselle suhteen olevan ohi,kuitenkin lapsesi ja sinun elämäsi tärkeintä,ja teidän hyvinvointi.Voimia.
Olen keskustellut mieheni kanssa.Monta kertaa.Joko hän ei usko että olen tosissani kun pyydän häntäkin osallistumaan kodin siistinä pitämiseen tai sitten hän ei vain välitä.Olen henkisesti ihan loppu, kouluakin täytyisi jaksaa käydä.Lisäksi isäni terveys on vaakalaudalla.Avopuolisoni on nykyään niin välinpitämätön minua kohtaan.Yksi hyvä ystävä minulla on, hänkin tosin tuli juuri äidiksi, ei hänellä ole aikaa minun ongelmilleni juuri tällä hetkellä.Kiitos neuvoistasi...
Lopeta se siivoaminen noin kahdeksi viikoksi ja tiskaaminen kanssa ja katso sitten tilanne tarvitseeko piikaa vai vaimoa.
Tuntuu aikalailla siltä olisin poikaystäväni äiti ja hän levoton teini. Puhua ei voi, jos aloitan hän murjottaa eikä puhu mitään. Eli aika yksipuolista on keskustelut..
Eroa suunnittelen.. Tavallaan ei haluaisi päästää irti.
Sen sanon että kun sulla on lapsi, keskity häneen. Keksikää jokin yhteinen uusi harrastus vaikka. Siinä menee aika ja saat ajatukset miehestä muualle. Ei ole aikaa murehtia ja masentua kun on tekemistä.
Minä urheilen enemmän nyt kun meillä on "tauko",ja yritän hommata paljon ja saada aikaiseksi paljon että en ajattelisi etten pärjää yksin. On kuitenkin inhottavaa ajatella että Hän ei enää ole vierelläni.