Ikä siis 63v.
Aina huonolla tuulella. Nakkelee niskojaan, ja pyörittelee silmiään joka asialle.
Mikään ei kiinnosta. Taustalla kivulias sairaus, ja taloudellisia murheita.
Olen sitoutunut olemaan hänen kanssaan elämäni loppuun asti. Vaikeaa on. Olen vuosien myötä alkanut miettiä, että yksin olisi parempi.
Miten te muut olette selvinneet tälläisistä vaikeista ajoista? Vai oletteko eronneet?
Aina huonolla tuulella. Nakkelee niskojaan, ja pyörittelee silmiään joka asialle.
Mikään ei kiinnosta. Taustalla kivulias sairaus, ja taloudellisia murheita.
Olen sitoutunut olemaan hänen kanssaan elämäni loppuun asti. Vaikeaa on. Olen vuosien myötä alkanut miettiä, että yksin olisi parempi.
Miten te muut olette selvinneet tälläisistä vaikeista ajoista? Vai oletteko eronneet?
Vastaukset 32
Vanhimmat
Puhua teidän pitäisi.
Joo, olen yrittänyt. Paljonkin. Hän kokee puhumisen aiheesta kritiikiksi. Ja puolustautuu heti. Alkaa syytellä minua ties mistä. Ei siis ole vastavuoroista keskustelua.
Olen välillä miettinyt, että hän on myös kenties kyllästynyt minuun. Ja tämä parisuhde taisi olla molemmille vuosien myötä pettymys.
Jätin miehen jo kun oli 58. En jaksa hoitaa aikuista vauwaa. Kuljettaa pamppers pusseja ja vääntää kaurapuuroa. kuunnella kiukuttelua. elämä on helmpompaa kun saa nussia kenen kaa haluaa.
Minullakin on sellainen olo, kuin mies olisi taantunut uhma-ikäiseksi lapseksi. En jaksaisi sitä, koska huolehdin paljon iäkkäistä vanhemmistani.
Kyllä Michael vartoo sua ikuisesti, vaikka kolmesti itte kippaisit. Kuulemma.
Jaaha, vauvasaitin miesvihaaja on saapunut tänne sepittelemään miesvihavalheitaan.
Jansku-Petterillä on oikeesti vaa museoikänen dildo, johon ei taida löytyy enää oikeenlaisii pattereita.
Vastasit jo itse. Olet sitoutunut olemaan tuossa loppuun asti. Vaikeaa on, helvetti tulee tutuksi. Monesta pohjasta tulet menemään läpi, se muuttaa ihmistä, peruuttamattomasti. Muista, vaikka et jaksa, pakko on hyvä kannustin. On ihmeen helppoa, kun ei ole vaihtoehtoa. Sen jälkeen mikään ei enää satuta, ei oikeasti. Asiat menettää merkityksensä ja se on hyvä.
Kiitos vastauksesta. Paljon ajattelemisen aihetta.
Vastaus nousee kyllä sisimmästäsi. Se ei välttämättä ole vastaus, jonka haluat "kuulla" tai tietää, mutta siinä se on. Halaus sinulle.
Haudassa sitten ehtii lepäämään? -Sivusta.
Oikeesti?
Ei sairaudet ja murheet ole syy kohdella toista huonosti. Sun pitää lopulta ajatella itseäsi. Meillä on yksi elämä. Se on liian arvokas tuhlattavaksi jonkun kanssa joka ei kohtele hyvin ja rakkaudella.
Sinulla on vielä ihanan kepeä taakka. Pidä tuo niin kauan kuin suinkin voit. Hymyilyttää, kaikkea hyvää.
Olen itse ollut vakavasti kroonisesti sairas vuosikausia. En pura sitä kumppaniin toki se omat haasteet tuo suhteeseen.
Samoin. Tiedän mistä puhun.
Niin tiedän minäkin. En silti tyytyisi mihin tahansa enkä haluasi että kukaan on kanssani velvollisuudesta.
Tuohan kuulostaa hyvältä, hienoa.
Tietenkin jos puolisollasi vaikka Alzheimerin tilanne ihan eri. Nämähän ovat tapauskohtaisia asioisa.
Kun en enää jaksanut, heittäydyin yhtä pottumaiseksi kuin hän, jolloin hän teki päätöksen erota. Katui kyllä jälkikäteen, mutta enää en luovuta vapauttani.
Laitoit jopa iän väärin!
Kiitos paljon vastauksista. Näistä on paljon apua.
No voi että.
Miten niin olet sitoutunut loppuelämäksesi? EI tuollaista sitoumusta ole olemassakaan, ellet itse niin itsellesi ole päättänyt. Avioliitto on avioliitto muttei se mikään kärsimysliitto ole eikä siitä mitään kruunua saa vaikka kuinka kärsisi ja esittäisi marttyyriä. Mutta jokainen meistä itse päättää, mitä me siedämme ja miten meitä saa kohdella ja minkä arvoisia olemme ihmisenä ja kuinka ylipäätään itse arvostamme itseämme
Olen lähemmäs 7-vuotias ja jos puolisoni olisi tuollainen yrmy en luultavasti tuhlaisia aikaani hänen kanssaan vaan eläisin oman näköistä elämää, joko yhdessä tai erikseen
Jos olet päättänyt sietää tilannetta kuolemaasi saakka, pidä huoli ettet katkeroidu ja että näet kaiken kauniin, mitä elämä pitää sisällään; jokaisen elämä.
Todennäköisesti teidän pakkoliitokset tekee pahaa teidän molempien elämille. Ihminen on huonoimmillaan pakotettuna ja sellainen ei ole elämän tarkoitus. On aivan totaalisen eri asia jos ihmisestä välittää niin paljon että hänen kanssaan haluaa olla vastoinkäymisistä huolimatta, mutta jos joutuu pakotettuna olemaan, katkeruus ja jopa viha vie varmasti ennenaikaiseen hautaan ja sellaiseen ei kenenkään tarvitse uhrautua. Olen varma että oikea Jumala olisi samaa mieltä.
Vie oitis miehesi psykoterapiaan ja silmälääkäriin.
T. Ex doctor.
Ikäeroa?
Osa on 43 -vuotiaan tasolla monessa mielessä...
Onkohan henkikirjoittaja ollut joskus äitiyslomalla - tarkoitan miestä!
Mikä mahtaa olla syynä? Katse peiliin.
Kyllä nyt kannattaa harkita eroa ihan tosissaan. Ota elämä omiin käsiisi ja tee jotain mistä itse nautit ja pidät, suosittelen.
Suosittelen ottamaan yhteyttä kansainväliseen avioliittotoimistoon: ”Kuinka saisin miehen uimaan mun liiveihin; yksin, rakkaudella; vain yhdelle liivit, rakkaudella!”