kaappi hö mö n kä si kirja

Sukupuoli-identiteetti
Sukupuoli-identiteetti tarkoittaa ihmisen omaa kokemusta sukupuolestaan tai sukupuolettomuudestaan. Ihminen voi kokea kuuluvansa toiseen sukupuoleen kuin mihin hänet on syntymässä määritelty. Sukupuolivähemmistöihin kuuluvat transihmiset, kuten transsukupuoliset, muunsukupuoliset ja transvestiitit, sekä intersukupuoliset henkilöt.

Sukupuoli-identiteetin muodostumisesta on keskusteltu vilkkaasti viime vuosina ja sukupuoli-identiteetin tutkimukset ovat lisääntyneet merkittävästi. Nuoruusikään liittyy usein niin sanottu identiteettihajaannuksen tila, jolle tyypillistä on epäjohdonmukaisuus ja epävarmuus omasta itsestä. Nuori etsii itseään, kokeilee ja pohtii erilaisia asioita myös sukupuolen kokemuksen osalta. Tälle ajanjaksolle on hyvä antaa aikaa, jotta riittävä tasapaino löytyy ja identiteetti selkiytyy. Identiteettiä tyypillisesti myös haastetaan, ja se muokkautuu erilaisten elämäntapahtumien johdosta.

Sukupuoli-identiteetin kehittyminen on fyysinen, psyykkinen sekä sosiaalinen prosessi. Prosessiin vaikuttavat fysiologiset tekijät, geneettiset tekijät ja hormonitoiminta. Mikään yksittäinen tekijä ei määritä sitä, millaiseksi henkilö kokee sukupuolensa. Määrittelyyn liittyy myös jokaisen oikeus määritellä itse oma sukupuolensa, oman identiteettinsä sisältö sekä myös oikeus olla määrittelemättä itseään ja halutessaan muuttaa aikaisempaa määrittelyään.

Syntymässä määritelty sukupuoli ei siis aina vastaa henkilön omaa kokemusta sukupuolestaan. Tässä tilanteessa puhutaan sukupuoliristiriidasta. Osa sukupuoliristiriitaa kokevista haluaa hakeutua hoitoon siihen liittyen. Suomessa sukupuoli-identiteetin tutkimus ja hoito on pääosin keskitetty sukupuoli-identiteetin tutkimuspoliklinikoihin.Lähetteen tutkimuksiin voi saada keneltä tahansa lääkäriltä. Mikäli tutkimukset johtavat jatkotoimenpiteisiin, prosessi sisältää hoidon ja seurannan, joilla pyritään vähentämään kehon aiheuttamaa ahdistusta eli kehodysforiaa.

Seksuaalinen identiteetti
Seksuaalinen identiteetti sisältää monia eri ulottuvuuksia, kuten tunnistetut seksuaaliset tarpeet, seksuaaliset arvot, seksuaaliseen toimintaan liittyvät mieltymykset ja ilmaisun tavat, seksuaalisen suuntautumisen ja kumppaniin liittyvät seksuaaliset mieltymykset. Toinen osa seksuaalista identiteettiä on sosiaalinen seksuaalinen identiteetti, jossa tärkeää on se, että ihminen kokee kuuluvansa ryhmään ja sen mukaiseen identiteettiin. Identiteettiin liittyy vahvasti myös kokemus oman, koetun seksuaalisuuden hyväksymisestä esimerkiksi läheisten keskuudessa ja myös laajemmin yhteiskunnassa. Hyväksyntä on myös itsetunnon merkittävä osa.

Seksuaalinen identiteetti vakiintuu vasta varhaisaikuisuudessa, mutta suurimmalla osalla on jonkinasteinen käsitys seksuaalisesta identiteetistään nuoruusikään mennessä. Nuorella täytyy olla mahdollisuus kasvurauhaan.

Seksuaalinen identiteetti ei ole joko tai -ilmiö, vaan ihmiset toteuttavat joustavasti omaa seksuaalisuuttaan hyvin eri tavoin. Seksuaalinen mielenkiinto ja halu voivat muuttua iän, itsevarmuuden ja elämänkokemuksen myötä. Itsemääräämisoikeus pätee myös seksuaaliseen identiteettiin, loukkaamatta kuitenkaan toisten oikeuksia.

Omaan sukupuolen kokemukseen ja seksuaali-identiteettiin liittyvä ristiriita – näkymättömyys, pelko, salaisuus
Nuorella saattaa olla monia ristiriitaisia tunteita omaa sukupuoltaan ja esimerkiksi seksuaalista suuntautumistaan kohtaan. Nämä ristiriidat ja tunteet ovat usein lähtöisin yhteiskunnan asenteista ja arvoista. Nuori saattaa kokea myös voimakasta ristiriitaa ja ahdistusta oman uskontonsa opetusten ja oman kokemuksensa ja identiteettinsä välillä.

On paljon epävarmuutta, jota nuori joutuu sietämään, mutta hänen ei tarvitse alistua sille. Nuori on voinut kokea menetyksiä, surua ja kärsimystä seksuaaliseen suuntautumiseensa tai sukupuolen kokemukseensa liittyen. Hän on voinut kääntää aggression itseään vastaan, ikään kuin sisäänpäin.

Omaan sukupuoleen liittyvä sisäinen kokemus, joka aiheuttaa nuoressa hämmennystä, saattaa tehdä hänet ikään kuin muille näkymättömäksi. Nuori voi kokea voimakasta itseinhoa, pettymystä itseensä ja tunnetta oman ruumiin epämuodostuneisuudesta. Nuoren voi olla vaikea jäsentää omia kokemuksiaan ja löytää niille sanoja.

Nuori etsii selviytymiskeinoja pystyäkseen elämään esimerkiksi jatkuvan sukupuoliristiriidan kanssa. Monesti valitut selviytymiskeinot voivat vaarantaa nuoren kehitystä. Niitä voivat olla kehotietoisuuden häivyttäminen esimerkiksi jatkuvalla toiminnalla tai fantasiamaailman luomisella ja sinne vetäytymisellä. Nuori voi peitellä ja yrittää muokata kehon sukupuolipiirteitä esimerkiksi urheilulla ja rankalla ruokavaliolla.

Selviytymistä auttavia keinoja ovat asiallisen tiedon hankkiminen, vertaistuki ja aikuisten tuki. Nuoret tarvitsevat vanhempiensa ja muiden aikuisten tukea oman sukupuolen ja seksuaali-identiteetin etsimisessä ja ristiriitaisuuden käsittelyssä. Suomessa on paljon nuoria, joiden mahdollinen tuen tarve jää huomaamatta.

Mitä on seksuaalinen suuntautuminen?
Sitä, että henkilö tuntee vetoa eri sukupuolen edustajaan kuin mitä itse on – usein nainen mieheen ja mies naiseen – kutsutaan heteroudeksi. Jos vetovoiman kohde on oman sukupuolen edustaja, käytetään termiä homous. Homo on miehistä kiinnostunut mies ja lesbolla viitataan naiseen, joka on kiinnostunut naisista. Homo-sanaa voidaan myös käyttää sukupuolesta riippumatta, myös naisista pitävä nainen voi määritellä itsensä homoksi.

Biseksuaali eli biseksuaalinen henkilö kokee seksuaalista ja/tai emotionaalista vetovoimaa sekä samaa että eri sukupuolta olevia kohtaan. Joillekin vetovoiman kohteen sukupuolella ei ole merkitystä. Termit biseksuaalisuus ja panseksuaalisuus ovat osittain päällekkäisiä.

Panseksuaali eli panseksuaalinen ihminen tuntee seksuaalista tai/ja emotionaalista vetoa kaikkia sukupuolia olevia ihmisiä kohtaan. Kiinnostuksen kohteen sukupuolella ei ole heille merkitystä. Monet panseksuaalit kokevat, että termi vapauttaa luokittelemasta seksuaalisen kiinnostuksen kohteita sukupuolen mukaan. Termit panseksuaalisuus ja biseksuaalisuus ovat osittain päällekkäisiä.

Jotkut sateenkaarevat ihmiset identifioivat itsensä sanalla ”queer”. Määritelmän mukaan ”queer” pakenee määritelmiä, joten emme voi tietää, mitä tämä identiteetti kätkee taakseen. Tämä onkin useimmiten queer-henkilön tavoite. Joskus lyhenteellä ”Q” voidaan tarkoittaa englannin kielistä sanaa ”questioning”. Sillä voidaan viitata sekä siihen, että henkilö kyseenalaistaa koko ihmisten seksuaalisen suuntautumisen määrittelyn mielekkyyden että siihen, että henkilö etsii omaa seksuaalista suuntautumistaan.

Osalle ihmisistä aseksuaalisuus on seksuaalinen suuntautuminen, mutta ei kaikille. Aseksuaali ihminen voi myös identifioida itsensä homoksi, bi- tai panseksuaaliksi tai heteroksi. Tällöin hän voi tuntea romanttista vetoa, mutta ei halua seksuaalista kanssakäymistä.

Muita seksuaalisia suuntautumisia
Seksuaalisen suuntautumisen määrittely on aina itsemäärittelykysymys. Perinteisten määritelmien rinnalle on syntynyt ja syntyy uusia määritelmiä. Etenkin englannin kielellä määritelmiä on runsaasti, kaikkia niitä ei tosin Suomessa ole ainakaan vielä otettu käyttöön. Koska perinteiset seksuaalisen suuntautumisen määritelmät ottavat lähtökohdaksi subjektin oman sukupuolen, ne ovat varsin haasteellisia erityisesti sukupuolen moninaisuuden näkökulmasta.

Uudempia määritelmiä, jotka eivät pakota subjektin sukupuolta binääriin, ovat muun muassa androseksuaali ja gyno- tai femmeseksuaali. Ne kertovat siitä, että henkilö tuntee vetoa miehiin ja/tai maskuliinisuuteen tai naisiin ja/tai feminiinisyyteen ottamatta kantaa henkilön omaan sukupuoleen.

On hyvä tiedostaa, etteivät kaikki seksuaalisuus-päätteiset sanat viittaa seksuaaliseen suuntautumiseen. Esimerkiksi metroseksuaali, retroseksuaali tai sapioseksuaali eivät ole seksuaalisia suuntautumisia etenkään ihmisoikeuskontekstissa. Kaikki ihmiset eivät myöskään halua käyttää itsestään mitään identiteettinimikettä. Ihminen voi kertoa pari- tai monisuhteestaan, mutta sen perusteellakaan ei toisen ihmisen seksuaalista suuntautumista voi ulkopäin määritellä.

Sukupolvierot näkyvät tavassa määrittää seksuaalista suuntautumista. Sateenkaarinuoret 2020-luvulla määrittelevät itsensä eri tavalla kuin 70-luvulla syntyneet. Nuorten itsemäärittelystä voi lukea lisää verkkonuorisotalo Loisteen ammattilaisten artikkelista Sateenkaarinuorten moninaiset määritelmät.

Mistä tiedän olevani?
Ihmiset alkavat hahmottaa omaa seksuaalista suuntautumistaan hyvin eri-ikäisinä. Monella aikuisella homolla muistot lapsuudesta kertovat, että he ”ovat aina olleet homoja”. Toisaalta seksuaalinen suuntautuminen voi muuntua elämänkaaren aikana – erityisesti naisilla – joten ikääntyneetkin voivat havaita itsessään ennen tuntemattomia eroottisia ja emotionaalisia tuntemuksia samaa sukupuolta kohtaan.

Yleisintä on, että seksuaalinen suuntautuminen kirkastuu murrosiästä lähtien. Tutkimukset viittaavat siihen, että osa hlb-nuorista osaa nimetä kokemuksensa entistä aikaisemmin. Vuoden 2017 Kouluterveyskyselyssä oli ensimmäisen kerran mahdollisuus kertoa oma seksuaalinen suuntutuminen. Toisen asteen opiskelijoiden vastaukset kertovat, että noin 15 % tytöistä ja 7 % pojista on joku muun seksuaalisen suuntautumisen identiteetti kuin hetero.

Monella nuorella, etenkin naisilla, oma seksuaalisen suuntautumisen identiteetti kirkastuu nuorena aikuisena. Ei siis ole olemassa yhtä ainoaa kehityspolkua seksuaalisen suuntautumisen suhteen eikä meillä ole tarkkaa tietoa seksuaalivähemmistöihin kuuluvien ihmisten lukumäärästä.

Onko homo vai hetero ei myöskään ole mustavalkoinen asia. Monella heteroksi itsensä määrittelevällä voi olla seksuaalista halua samaa sukupuolta kohtaan ja osa on harrastanut seksiä samaa sukupuolta olevan kumppanin kanssa. Samoin monella lesbolla voi olla muiden kuin naisten tai homolla muiden kuin miesten kanssa seksiä. Seksuaalinen suuntautuminen identiteettinä ei siis ole suoraan suhtees

Kukaan kenenkään housuihin käynyt kurkkimassa, kun tietää sukupuolen tekstin perusteella?