Netissä tapahtuva sosiaalinen kanssakäyminen ei ole ihmiselle vielä luonnollista. Sitä aikaisempi oli ehkä puhelimen välityksellä tapahtunut sosiaalinen tapahtuma... enää ei nähnyt tyyppiä...mutta pysty puhumaan tälle...
Nyt on täysin anonyymit mahkut ja lisäksi ihmiset voi olla yhteyksissä ympäri maailman...
Puhelinta opeteltiin... mitä? 1960-2000... sitten alkoi netti yleistymään... ja siitä on vain 26 vuotta nyt...
Tekniikka voi kehittyä nopeesti... ihminen ja sen kulttuuri ei..
Nyt on täysin anonyymit mahkut ja lisäksi ihmiset voi olla yhteyksissä ympäri maailman...
Puhelinta opeteltiin... mitä? 1960-2000... sitten alkoi netti yleistymään... ja siitä on vain 26 vuotta nyt...
Tekniikka voi kehittyä nopeesti... ihminen ja sen kulttuuri ei..
Vastaukset 28
Vanhimmat
Tässä on kyllä paljon perää. Ihmisen sosiaalinen käyttäytyminen on kehittynyt valtavan pitkän ajan kasvokkaisen vuorovaikutuksen varassa. Ilmeet, eleet, äänenpainot ja kehonkieli ovat olennainen osa sitä, miten tulkitsemme toisiamme.
Netissä kaikki tämä voi puuttua, jolloin mielikuvitus alkaa helposti täydentää aukkoja. Ihmiset muodostavat käsityksiä toisistaan muutaman kirjoitetun lauseen perusteella ja saattavat reagoida näihin mielikuviin kuin tuntisivat toisen oikeasti.
Anonymiteetti vielä voimistaa ilmiötä. Se voi vapauttaa ihmisen ilmaisemaan itseään, mutta myös vähentää vastuuntuntoa omista sanoista.
Teknologia on mahdollistanut yhteydenpidon lähes keneen tahansa, mutta ei välttämättä lisännyt ihmisten kokemaa läheisyyttä. Aito tunne voi syntyä verkossakin, mutta tunne toisesta ihmisestä ja toisen ihmisen tunteminen ovat kaksi eri asiaa.
Ikäväpalsta on tästä oikeastaan varsin mielenkiintoinen psykologinen laboratorio. Tosin täällä koehenkilöt eivät aina tiedä osallistuvansa kokeeseen, mutta diagnooseja jaetaan toisille sitäkin innokkaammin. 😁
Jep. Tekoäly vielä buustaa jo koko juttua taas eteenpäin, vaikka ihmisen oppiminen ei taatusti mene teknologian vauhtia...
Ikävä-palsta on ehkä jokin indikaattori ja tää palsta analyyttinenkin jopa...
Whe... kokonaisuus on isompi.... vaikuttaa politiikkaan ja ties mihin....
Tätäkin oppii kyllä käyttämään ja labrarottana myös puijaamaan niitä muka hienoja testejä tekeviä tutkijoita. Kuten sanoin, analyyttinen äly. Sillä pärjää ihan missä vaan.
En näe juurikaan positiivisia puolia netin välityksellä tapahtuvassa sosiaalisuudessa verrattaessa irl kasvotusten sosiaalisuuteen tai puhelimeenkaan verrattuna. Sosiaalinen mediakin on vähintäänkin kyseenalainen keksintö vaikka se on markkinoinnin kannalta hyödyllinen.
Mutta netin välityksellä tapahtuvaksi kaikki tuppaa vaan menemään.
Mietippä miten paljon vaikka firmat järjestää nykyään Teams-kokouksia vs livekokouksia...
Etätyöt...
Äppejä joka kohtaan... nettiin kaikki.
Väjäämätöntähän tämä on. En sitä edes mieti muuttavani... tää on pysyvä suunta.
Ja edessä kurja tulevaisuus, jossa yksinäisyyttä kokevien määrä kasvaa, sosiaaliset taidot ja tunnetaidot rapistuvat.
Toki Teams-kokouksia järjestetään, mutta onhan sekin huomattu, että etätyö ei tee hyvä yhteisöllisyyden kokemuksella ja osa firmoista on siirtynyt takaisin lähityöhön.
Yritysten kannalta ymmärtää sen, että syntyyhän siitäkin säästöä, jos ei tarvita suuria toimitiloja, jos henkilöstö työskentelee etänä, mutta unohtuuko siinä se seikka, että ketä varten työtä tehdään? Työtä tehdään Ihmisiä varten eli meitä kaikkia ja jos taloudellisen voiton ja tehokkuuden tavoittelu ajaa ohi inhimillisyydestä ja ihmisyydestä niin ollaan tuhon tiellä.
Tietenkin etätyömahdollisuus tuo joustoa esimerkiksi heille, jotka asuvat syrjäisemmillä seuduilla ja heille, joilla on lapsia jne. Henkilökohtaisesti taasen en näe omaan tilanteeseeni yhtäkään positiivista puolta täysin etänä tehtävässä työssä. Toisin sanoen en kaipaa tippakaan enempää kotona vietettävää aikaa. ainoa positiivinen puoli olisi se, että jos lähtee opiskelijavaihtoon ja työ on paikasta riippumaton, on hetkellinen vaihdos huomattavasti sujuvampi kuin se, että yrittäisi löytää opiskelun oheen töitä vaihtokaupungista/maasta.
Hybridityö voisi olla okei, jos viikosta esim. kolme päivää olisi toimistolla ja pari etenä tai niin, että osa työstä olisi reissaamista ja työskentely tapahtuisi kentällä ja osa toimistolla.
Onneksi on aloja, joissa täysin etänä työskentely ei ole edes mahdollista vaikkei kyse ole onneksi pelkästään fyysisestä työstä.
Ei kaikki tapahdu netin välityksellä ja on täysin mahdollista kieltäytyä. Ei kukaan pakota lataamaan appia tai osallistumaan nettikeskusteluihin (ellei ole kyse työstä). Ei nettideittailuun tarvitse ottaa osaa ja onhan se jo menettänyt uskottavuuttaan muutoinkin.
Vaikka työn puolesta työskentelisikin nettiaiheiden, median ja eri alustojen parissa, ei niitä tarvitse raahata vapaa-ajalle.
Itse olen sitä mieltä, että kyllä tuohon nettimaailmaan vaan pitää lähtee mukaan... siihrn maailma menee..
Mutta ehkä on hyvä hetätä siihen, että yleensäkin...ihmiset ei ole siihen valmiita...itse mukaanlaskien...
Jotenkin tälleen...
Toki osa vuorovaikutuksesta tapahtuu netin välityksellä, mutta jokaisella on oikeus vetää rajansa senkin suhteen kuinka paljon suostuu olemaan netissä.
olen opiskellut pari tutkintoa monimuoto-opintoina ja nyt on kolmas menossa. Näppärää, jos on samanaikaisesti myös töissä, mutta ellei löydä opintojen oheen töitä, ei monimuodossa ole juurikaan ideaa tai hyviä puolia. Tai on se hyvä puoli, että opintoja voi halutessaan opiskella myös nopeammassa tahdissa, koska lähiopetusta on vähemmän ja tällöin lukujärjestykseen mahtuu useampia kursseja samanaikaisesti.
Yksi opintojen tarkoituksista on kuitenkin kerätä osaamista työelämää varten, joten työskentely monimuodon ohessa ja muutoinkin olisi eduksi ja elämän mielekkyyden kannaltakin tärkeää jo siksikin ettei elämä olisi pelkkää jatkuvaa tietokoneella notkumista.
Heh... sitä voi miettiä mikä vie ja ketä ja miten...
Tosin noi penskat joutuu miettii tätä nettihässäkkää elämänsä.. tosin ne on syntyneet siihen...
Mä oon siyä ikäluokkaa, että mä lähden jo himmaamaan tästä... ei tartte tavoitella mitään isoja enää... mutta on tää mirlrnkiintoinen juttu...
Jaa. En itse ole diginatiivia sukupolvea, mutten toisaalta myöskään työuran loppupuolella.
Minulle tietotekniikka ja netti ei itsessään mielenkiintoista vaan työväline, joka mahdollistaa luovaa työskentelyä mm. kuvan muokkauksen ja editoinnin muodossa. Toki monen virallisen asian (pankki, virastot, ostokset) hoitaminen on myös näppärämpää netin välityksellä, mutta muutoin..njäh. Ellei liity työhön ym. niin netin välityksellä sosiaalisuus on halpaa ja epäaitoa korviketta todellisuudelle.
Ei työnantajan vastuulla ole järjestää yhteisöllisyyden kokemusta. Täysin käsittämätön mielipide.
Se on jokaisen omalla vastuulla.
Voi hankkia parisuhteen ja harrastuksia. Siinä on yhteisöä.
Jos pomo kutsuu etätöistä töihin, on luottamus töiden tekemisestä kotona mennyt.
Et ole ilmeisesti koskaan kuullut sosiokulttuurisesta vastuullisuudesta, joka koskee myös työnantajaa?
Fiksua työnantajaa kiinnostaa henkilöstönsä hyvinvointi. Hyvinvoiva ja työyhteisöön sitoutunut sekä työnsä merkitykselliseksi ja palkitsevaksi kokeva henkilöstö näkyy suoraan myös taloudellisessa kannattavuudessa, asiakastyytyväisyydessä sekä työhön ja työnantajaan sitoutumisessa, jolloin vältytään jatkuvalta rekrytoinnin tarpeelta ja perehdyttämiseltä sekä pidetään tietotaito talossa.
Työnantaja, joka ei tiedosta näitä seikkoja on kivikaudelle jymähtänyt tollukka, joka ei arvosta työntekijöitään tai heidän osaamistaan.
Kyllä minulla ainakin soivat hälytyskellot, jos näen jatkuvasti saman firman työpaikkailmoituksia duunitorissa tms. Miksi kyseisessä työyhteisössä ei viihdytä ja rekrytoidaan jatkuvasti samaan työtehtävän uusia tekijöitä?
Ellei firman kasvuvauhti selitä tätä seikkaa, on kyse todennäköisesti tulehtuneesta työilmapiiristä, siitä ettei palkka ole tarpeeksi korkea, työnmielekkyyttä ei huomioida tai työpanosta ei arvosteta. Tai kyse saattaa olla siitä ettei henkilöstöä saada sitoutettua yhteisöön, jolloin he kokisivat juuri kyseiselle työnantajalle työskentelyn mielekkääksi ja kokisivat tulosvastuuta myös kollegoitaan kohtaan. Tässä ollaan tiimityöskentelyn ytimessä etenkin silloin, kun työ ei ole oma intohimotyö vaan kyse on yksinomaan palkasta. Työn imun ja merkityksellisyyden kokemuksen kannalta on erittäin tärkeää, että kollegoiden kanssa on kiva työskennellä ja syntyy kokemus yhteisestä päämäärästä ja tavoitteesta, jossa jokaisen työpanoksella ja osaamisella on merkitystä.
Työnantaja, joka kutsuu henkilöstönsä etätöistä takaisin toimitiloihin, on mielenterveyttä ja työyhteisöään arvostava ja vaaliva työnantaja, joka arvostaa sosiaalisuutta, yhteisöllisyyttä ja kommunikaatiota.
Toki on poikkeuksia, jotka haluavat nyhvätä kotona ja se heille suotakoon. Minulle on kuitenkin merkityksellistä, että tiedän kenelle työskentelen, viihdyn kollegoiden joukossa ja työyhteisössä arvostetaan työntekijöitä, jolloin on hiton merkittävää se, että juuri kyseinen henkilö työskentelee täällä eikä ole pelkkä raporttien etänä lähettäjä, jonka henkilöllisyyttä tuskin edes tietää tai jonka vaihtumista ei edes huomaisi.
en tosin muutoinkaan käsitä miksi kukaan halausisi työskennellä kotonaan, mutta makuasioitahan nämäkin ovat.
Toisin sanoen töihin ei mennä työn takia tai siksi, että työnantaja vaatii vaan siksi, että työ tuo elämään lisämerkitystä, taloudellista hyvinvointia ja sosiaalisuutta sekä yhteisöllisyyttä. Plussana, jos vielä saa kaupan päälle tehdä työtä, johon suhtautuu intohimoisesti.
Ottaen huomioon, että minua on yritetty kuluneet kymmenen vuotta usuttaa keskustelupalstoilla (enkä tiedä minkä hitin takia) ja korona lopulta tänne ajoikin eristyksineen yms. niin onhan tämä totaalisen läävä sosiaalisuuden muoto, jos vertaa irl sosiaalisuuteen.
Ei näissä palstalöpinöissä ole mitään merkitystä ja esimerkiksi tekoälyltä miehensä pettämisiä udelleen aloitus on loistava esimerkki siitä, että näiltä palstoilta on parempi pysyä poissa.
No tänne tulee mitä tulee...
Siis sisältöä...
Eipä sitä oikein voi säätää, mitä tulee... pitää säätää vain mitä ottaa vastaan. Ja sen ymmärtäminen mua kiehtoo...
Medislukutaidostahan puhutaan... siinä ois mun haaste nro 1 tulevaisuuteen. Sama mitä muut touhuu netissä... kunhsn itse pysyis kärryillä.
No tänne tulee mitä tulee...
Siis sisältöä...
Eipä sitä oikein voi säätää, mitä tulee muilta... pitää säätää vain mitä ottaa vastaan. Ja sen ymmärtäminen mua kiehtoo...
Medialukutaidostahan puhutaan... siinä ois mun haaste nro 1 tulevaisuuteen. Sama mitä muut touhuu netissä... kunhan itse pysyis kärryillä. Vastaa: Anonyymi00003
×
Anonyymi00003 kirjoitti:
Ottaen huomioon, että minua on yritetty kuluneet kymmenen vuotta usuttaa keskustelupalstoilla (enkä tiedä minkä hitin takia) ja korona lopulta tänne ajoikin eristyksineen yms. niin onhan tämä totaalisen läävä sosiaalisuuden muoto, jos vertaa irl sosiaalisuuteen.
Ei näissä palstalöpinöissä ole mitään merkitystä ja esimerkiksi tekoälyltä miehensä pettämisiä udelleen aloitus on loistava esimerkki siitä, että näiltä palstoilta on parempi pysyä poissa.
Anonyymi
Kirjoita kommentti
No tänne tulee mitä tulee...
Siis sisältöä...
Eipä sitä oikein voi säätää, mitä tulee muilta... pitää säätää vain mitä ottaa vastaan. Ja sen ymmärtäminen mua kiehtoo...
Medialukutaidostahan puhutaan... siinä ois mun haaste nro 1 tulevaisuuteen. Sama mitä muut touhuu netissä... kunhan itse pysyis kärryillä.
Yksi kehotusehdotus olisi tälle palstalle bueno: Mahdollisuus ruksia omasta näkymästää keskustelun aloitukset, joihin ei halua osallistua tai joita ei muutoin halua nähdä.
Saahan muissakin somen meiningeissä estettyä kanavia ja mainoksia, jos aihe ei kiinnosta ja silti julkaisut eksyvät jatkuvasti feediin.
Aivan, mutta ei tämä ole elämän todellista sisältöä vaan nettihölinää, joka suurimman osan ajasta ei ole vastaanottamisen arvoista.
Ei netti ole ongelma, todellisuudentajun puute on ongelma. Mikä sitten joiltain netissä katoaa.
Kaikki ei ota tosissaan jokaista kirjoitettua sanaa, eikä pidäkkään. Pitää älytä pureskella, mutta keltä sellainen analyyttinen äly puuttuu on kusessa tämän maailman kanssa.
Noin muuten tämä maailma ei katoa mihinkään.
Niin. Tosin se voi olla haastavaa. Ja haastavammaksi muuttuu...
No jollekin varmasti aina. Mä nyt olen skeptinen syntyjään ja mietin itse, vaikka mitä joku mulle syöttäisi niin en ole ikinä kokenut nettimaailmaa vaikeaksi. Älyttömäksi kylläkin, mutten vaikeaksi.
Itse oon vaan huomannut, että ihmisiä huijataan nykyään mitä ihmeellisemmin. Nytten oli jotain lastensuojelun kautta laitettuja huijausviestejä ja tekoälyllä voi huijata jo vaikka miten.
Toisaalta, jos ei kohta usko mihinkään mitä on netissä, niin tuleeko vaikeudet hoitaa kohta asioitaan?
No, ei siinä auta kun katsoa ja oppia. Välttelee epämääräisiä linkkejä ja sivustoja.
Niin... ratkaisu on helppo.
Itselle kävi joskus niin, että oli tulossakin ebaysta paketti dhl;llä. Mutta sitten tuli ilmoitus, etten ollut kotona, sovi uusi aika ja se maksoi jonkun euron. Hölmönä maksoin ja varasin uuden ajan, niin kaappasivat visatunnukset. Kohta tuli hyväksytty lasku jostain ihme palvelusta. Sain purettua jutun, mutta turhaa vaivaa vaan.
Kokoajan tarttee olla "högöllä".
Niin, luonnollisin on face to face.
En pidä kehityksen suunnasta ollenkaan, se avaa ovia liian moneen suuntaan.
Luolamies minussa kertoo että liian paljon liian nopeasti.
Sama. Mutta toisaalta eipä tätä kukaan kai hallitsekaan?
Kokoajan kehitetään lisää ja lisää...
Kun nykymaailman meno tekoälyineen alkaa ahdistaa, on hyvä hetki rauhoittua ja keskittyä olennaiseen. Mennä metsään, haistaa syksyn multaisia tuoksuja, nauttia kirpeän ilman pistelystä poskilla, iloita läheisten seurasta, ihastella matalalla paistavan auringon säteitä, mennä jonnekin ihmisten ilmoille.. Tehdä ihan mitä vaan, mikä auttaa pääsemään kosketuksiin itsensä ja aitouden kanssa. Tärkeää on löytää itselle paras tapa luovia netin ja todellisuuden välissä.
Joo. Ei ksnnata taistella tuulimyllyjä vastaan.
Mietin vaan lähinnä sitä, että kaikki ei osaa erottaa tavallista ja netissä tapahtuvaa sosialisointia toisistaan. Joillekin netti tekee sinäällään tepposet ja voi irtautua todellisuudesta paljonkin.
Muuten noi itsekseen metsässä olot on jees, mutta sitäkin suosittelen, että käy myös tapaamassa ihmisiä livenä. Oikeasti voi soittaa kaverille, että käydäänkö kahvilla tms. Suosittelen ihka oikeaa elävän ihmisen livetapailua.