Itse olen ollut lapsettomuushoidoissa monta vuotta. Mitää vikaa ei ole löytynyt ja koeputkihoidoissakin on tullut 16 alkoita. Sittemmin olen eronnut tästä miehestä. Olin katkera monta vuotta. Nyt olen 35-vuotias ja alan menettää toivoni, että koskaan saisin lapsia.
Sen sijaan olen keskittynyt elämään, joka meinasi mennä hukkaan hoitojen aikana. Urheilen, teen kaikkea kivaa mitä lapsellisena, äitinä en voisi tehdä. Nyt olen miettinyt, että minä olen hyvässä kunnossa, rinnat eivät roiku enkä ole väsähtänyt äityli. Pidän itsesäni huolta ja olen ikäisekseni nuoren näköinen.
Mm. me olemme niitä naisia joita teidän miehenne jahtaavat baareissa kun perhe-elämä alkaa kyllästyttää. Ne miehet siis, jotka eivät ole kunnollisia.
Pitäkää naiset itsestänne huolta, pitäkää ulkonäöstänne huolta, vaikka aina ei siltä tuntuisikaan, että kiinnostaa tai ajattelette, että ketä se kiinnostaa. Kun pahin väsymys synnytyksen ja alun jälkeen helpottaa älkää jämähtäkö. Teidän miehenne ovat rakastuneet teihin silloin, kun olette olleet lapsettomia ja pirtsakoita ja pitäneet itsestänne huolen, kyllä he kaipaavat sitä edelleen jossain vaiheessa takaisin. Okei, nyt joku kertoo, että ei minun mieheni ajattele näin, mutta yleensä on näin. Kun tavataan ja rakastutaan, ollaan erinäköisiä kuin vuoden jälkeen synnytyksestä.
Tämä sama voi päteä myös miehiin. Tulee ajatus, että kun minulla on jo kumppani ja meillä on yhteinen lapsikin, niin mitä väliä.
Sillä on väliä!!! Kunnioittakaa kumppanianne pitämällä itsestänne huoli, sekä fyysisesti että henkisesti, älkää olko pelkkiä äitejä ja isiä. Olkaa edelleen puolisollenne kumppani, rakastaja ja rakastajatar. On hirveää katsoa, kun naimisissa olevat miehet, joilla on lapsia, selittävät baarissa, että vaimo on niin väsynyt eikä ole kiinnostunut kuin kakkavaipoista, että ihanaa jos joku kiinnostuu minusta ihmisenä ja miehenä.
Ja turha aloittaa sotaa, minä olen onnellisesti parisuhteessa enkä petä puolisoani, enkä siis todellakaan sotkeennu ko. miehiin. Tämä on vain niin tuttua sekä baareista, että työkavereiden puheista ja käytöksestä.
Arvostakaa puolisoitanne, pitäkää itsestänne huoli!!!
Sen sijaan olen keskittynyt elämään, joka meinasi mennä hukkaan hoitojen aikana. Urheilen, teen kaikkea kivaa mitä lapsellisena, äitinä en voisi tehdä. Nyt olen miettinyt, että minä olen hyvässä kunnossa, rinnat eivät roiku enkä ole väsähtänyt äityli. Pidän itsesäni huolta ja olen ikäisekseni nuoren näköinen.
Mm. me olemme niitä naisia joita teidän miehenne jahtaavat baareissa kun perhe-elämä alkaa kyllästyttää. Ne miehet siis, jotka eivät ole kunnollisia.
Pitäkää naiset itsestänne huolta, pitäkää ulkonäöstänne huolta, vaikka aina ei siltä tuntuisikaan, että kiinnostaa tai ajattelette, että ketä se kiinnostaa. Kun pahin väsymys synnytyksen ja alun jälkeen helpottaa älkää jämähtäkö. Teidän miehenne ovat rakastuneet teihin silloin, kun olette olleet lapsettomia ja pirtsakoita ja pitäneet itsestänne huolen, kyllä he kaipaavat sitä edelleen jossain vaiheessa takaisin. Okei, nyt joku kertoo, että ei minun mieheni ajattele näin, mutta yleensä on näin. Kun tavataan ja rakastutaan, ollaan erinäköisiä kuin vuoden jälkeen synnytyksestä.
Tämä sama voi päteä myös miehiin. Tulee ajatus, että kun minulla on jo kumppani ja meillä on yhteinen lapsikin, niin mitä väliä.
Sillä on väliä!!! Kunnioittakaa kumppanianne pitämällä itsestänne huoli, sekä fyysisesti että henkisesti, älkää olko pelkkiä äitejä ja isiä. Olkaa edelleen puolisollenne kumppani, rakastaja ja rakastajatar. On hirveää katsoa, kun naimisissa olevat miehet, joilla on lapsia, selittävät baarissa, että vaimo on niin väsynyt eikä ole kiinnostunut kuin kakkavaipoista, että ihanaa jos joku kiinnostuu minusta ihmisenä ja miehenä.
Ja turha aloittaa sotaa, minä olen onnellisesti parisuhteessa enkä petä puolisoani, enkä siis todellakaan sotkeennu ko. miehiin. Tämä on vain niin tuttua sekä baareista, että työkavereiden puheista ja käytöksestä.
Arvostakaa puolisoitanne, pitäkää itsestänne huoli!!!
Vastaukset 13
Vanhimmat
kun olet lapseton. Minulla on lapsia ja en kyllä kaipaa yhtään sitä aikaa ennen lapsia ,niin suuri rikkaus ne ovat elämässäni. Silti minulla on aikaa myös itselleni jos niin haluan...samoin miehen kanssa kahdenkeskeistä aikaa. Mutta harvemmin teemme kahdestaan mitään, koska meillä lapset kuuluu perheeseen...eivätkä ole rasite niinkuin joissain perheissä(esim.vanhemmat lähtee lomalle lapsistaan). Oikeassa olet kyllä siinä että parisuhdetta tulisi hoitaa...eihän se kukkakaan kastelematta kuki, mutta ei sen tarvi olla mitään suurta, keskustelua, hellyyttä yms :)
ekaksi en usko että sinun täytyisi menettää toivoasi lapsen saannista.itse olen 40v ja ajattelen että voisin kenties saada vielä lapsen.
toiseksi esim.minä olen ollut koko ajan "keskittynyt elämään" vaikka minulla onkin lapsia.urheilen,käyn tanssimassa,tapaan ystäviäni jne.-näitä kaikkia voi tehdä vaikka olisikin lapsia.ja hassu juttu-minulla ei ole raskausarpia,näytän hyvältä,rinnat eivät roiku ja jos hieman maan vetovoima vetää -se johtuu iästä-ei lapsista yms.väsähtänyt jos olen joskus ,se johtuu työstä.minäkin olen ikäisekseni nuoren näköinen mutta sillä ei ole merkitystä välttämättä.vanhentuneen tai rupsahtaneen naisen elämässä voi olla paljon kumminkin sellaista mitä sinä tai minä emme koskaan voi saada.
näitä miehiä baareissa riittää aina.olen nähnyt .mutta älykäs ja tunne-elämältään terve mies rakastaa vaimoaan ja lastaan(Vaikka olisikin rakastunut siis vaimoonsa "lapsettomia ja pirtsakoita" vaiheessa) nämä baarimiehet ovat porukkaa joille ei ole merkitystä vaikka kuinka jumppaat ja luet korkeakirjallisuutta .koska heillä vain on tyhjiö tunnne-elämässä.
ja höpöhöpö.vuodebn päästä synnytksestä ei tosiaankaan olla sen ihmeemmin erinäköisiä.etkö sinä tajua ja näe että jos mies selittää ettei vaimo jaksa tai ymmärrä-ei se tarkoita että niin olisi vaan tälläisellä miehellä on ongelma housuissa ja korvien välissä.no,varmaan on naisia jotka eivät huolehdi itsestään mutta en usko että yleistä.ja jos näin on parin kuukauden sisällä synnytyksestä-se on normaalia.silloin on pääosassa vauva ja elossa pysyminen,uuteen opettelu,perheen syntyminen.
itsestä huolehtiminen on tärkeää tietysti aina.mutta ei pelkästään kehon,vaan myös älyn.toivottavasti sinäkin saat lapsen.elämä laajenee kummasti.
Olen kanssasi täysin samaa mieltä. Itselläni tosin on 8 kk ikäinen maailman ihanin poika ja en häneen vaihtaisi kaunista ulkonäköä tms. Mutta itse olen myös todella tarkka ulkonäöstäni ja mieheni on ihan hulluna minuun edelleen 9 vuoden jälkeen ja aina kehuu kuinka on hienoa etten näytä sellaiselta rupsahtaneelta ja väsähtäneeltä äidiltä kuten kaikki muut äidit joilla pieniä lapsia.
Tottakai minäkin olen yhtä väsynyt kuin muutkin mutta urheilun ansiosta palauduin entisiin mittoihin muutamassa kuukaudessa. Ja säännöllinen urheilu pitää muutenkin virkeämpänä tänä väsyttävänäkin vauva aikana.
Käyn kerran kuussa kampaajalla ja kosmetologilla, minulla on rakenne kynnet joten ei mene aika kynsien laittoon. Miehelleni olen pitänyt tiukasti kiinni siitä että minulla on paljon vapaa aikaa iltaisin kun hän tulee töistä. Päivisin hoidan lapsen mutta iltaisin pää vastuu on hänellä joten voin käydä rauhassa salilla ja tanssitunneillani.
Meillä on myös vuoro viikonloput käydä baarissa kavereiden kanssa. Ja kyllä baareissa yhtä paljon miehet pörrää ympärilläni kuin ennen lastakin eikä monikaan meinaa uskoa kun torjuessa mainitsen että minulla on niin pieni poika.
Olen saanut joiltain kateellisilta äideiltä kuulla että miten voin käyttää avonaisia paitoja ja meikata hiekkalaatikolle ja käyttää seksikkäitä sandaaleja ym kun olenhan sentään nyt ÄITI. Miten olen muka vähemmän äiti kun en pukeudu virttyneisiin verkkareihin ja t-paitaan tai muuten vaan "anteeksi, että olen olemassa ja minulla on edelleen synnytys kilot vyötäröllä kun olen laiska" vaatteisiin?!
Voi herranjumala juu kyllä olen äiti ja helvetin ylpeä siitä, olen myös vaimo, tytär, ystävä jne. mutta ennen kaikkea olen NAINEN ja näytän myös siltä.
Ja ei, elämäni ei pyöri ulkonäön ympärillä jos joku vikisiä heti pääsi niin ajattelemaan. Minulla vain on tehokkaat tuottett ja nopeat rutiinit joilla hoidan itseäni.
Nimenomaan! Äitiys on elämäni hienoin asia, mutta hyvänen aika...voi sitä sen lisäksi olla seksikäs vaimokin ;-)
Tehän kuullostattekin kaikki juuri sellaisista mikä itsekin haluaisin olla, jos minusta tulisi äiti. Ehkä he joille itsesään huolen pitäminen ei ole niin tärkeää, eivät tänne kirjoittelekaan..
Hyvää jatkoa teille kaikille, on upeaa olla NAINEN : )
Samoilla linjoilla ollaan!!
Ei se että on äiti tarkoita sitä että pitäisi lakata huolehtimasta itsestään.
Huh,mua ei saisi ahdettua mihinkään tuulipukuun vaikka mikä olisi...ja miksi pitäisikään,olen ensisijaisesti sekä äiti että vaimo,eli siis nainen... =D
Hoh, vaan ko mie en halluu olla vaimo eli hempukka. Vaan onneksi miun mies rakastuki miuun juur siks, että oon oikea matami. Ikkään en panis jalkoihini korkkareita tai lakkailis kynsiäni. Tuulipuku ja kontiokumpparit somistavat minua ussein sekä navetassa että kylillä. Ja kyllä oonki sulonen muori, ikkää kolkytkuus.
Eli siis kun menet naimisiin sinsta tulee hempukka??? Eikös hempukka on sellainen nuori huoleton tyttönen...tytönhempukka?
Se on hyvä jos sopii teille, että olet mikä olet. Tärkeintä on se että myös mies on tyytyväinen, eikä ala katsella itsestään huoltapitäviä naisia. Tuskinpa tosin siellä maalla kovin montaa baaria on, jossa voisi tällaisiin törmätä. Itsekin maalla kesät viettäneenä tiedän, että voin liikkua ns. rapa-repe vaatteissa pitkin kyliä, koska minulle ei siellä ole mitään väliä miltä näytän. Täällä kaupungissa, työelämässä en niin voisi tehdä. Työllä on omat vaatimuksensa pukeutumisen suhteen. Jos olisin maatalon emäntä kulkisin toki kumppareissa, mutta pitäisin myös itsestäni huolen, itseäni ja miestäni ajatellen.
Jos on lapsia niin miten tässä ehtii pitää itsestään huolta.
varmaan ymmärtäisit sen jos itselläsi olisi lapsia.
olen kolmen pienen pojan äiti ja en todellakaan ehdi pitää itsestäni huolta.
en käy missään enkä paljoakaan ole ilman lapsia missään.
pojat ovat 6,4 ja 1½ vuotiaat.
elän vain heille tällä hetkellä.
enkä mielestäni ole rupsahtanut.
ei tissit roiku eikä mahassa ole kun pari arpea.rupsahtaa voi niin monella tavalla.
kaikkihan muuttuu olisiko sitten synnyttänyt vai ei.
kyllähän tässä tässä joskus hemmotellaan.lapset on hoidossa.saa itse vaan lukea ja makoilla.tai mennä ulos syömään ym..mutta silti ilman lapsia en osaa enää olla.
ei haittaa vaikka rupsahdankin.mies on vähän vanhempi niin eiköhän se rupsahda ekaksi :)
mitäs vittua se äijä siellä baarissa istuu itkemässä??kun pitäis antaa vaimon nukkua väsymystään pois....
...
Minun vaimo on pyöreä pyöräilijä, jolla on arvot kohillaan. Se ei turhia shoppaile eikä naamaansa tällää. On reipas, muttei sairaan laihis. Tuulipuvussa kulkee ja sekös ahkeralta näyttää. Osaa arvostaa minuakin, vaikka oon työtön. Sanoo että koti-isät on in ja kyllä hän yhen ukon elättää, vaikka palkka on pieni lähihoitajan palkka. En minä häntä hempukka-vaimoon vaihtais, en ikinä.
Melkein yleistäen...
Kun on pieniä lapsia, yks tai useempi, niin on se monessa perheessä oikeasti sellaista touhua että siitä on idylli kaukana. Ja usein, valitettavasti, ei se perheen isä ymmärrä/osaa/viitsi pitää huolta siitä vaimostaan joka valitettavasti hajoilee työtaakkansa alla.
Eli pitää huolta vaimosta = jakaa hoitovastuuta ja kotihommia
Muijakin olisi vähän hehkeämpi ja saattaisi keretä jopa spinninkiin jos se sille sallittaisiin.