Olen pitänyt yhtä viime kesästä alkaen mukavan melkein 20-vuotiaan tytön kanssa. Viime aikoina tyttöni on oikkuillut ja kiukkuillut minulle kaikista asioista.
Viimein minulle selvisi, että tyttö joutuu olemaan äidillään juoppokuskina. Hän kertoi miten hiljankin äiti oli ryypyäänyt kuin pesusieni ja saanut miehen kapakasta mukaansa. Auton takapenkillä nämä olivat kuherrelleet tytön nähden kaikki mahdolliset jutut.
Lopuksi tytön oli pitänyt ajaa äiti ja tämän miesystävä jonnekin grillikopille.
Siellä nämä olivat syönnin yhteydessä sikailleet ja äiti oli yrittänyt piereskellä hampurilaisen pureskelun tahtiin.
Arvaahan sen kuinka siinä oli käynyt. Äidin housut olivat joutuneet pyykkikoneeseen pikavauhtia.
Tyttöni kertoi minulle vihaisena äitiinsä tuon tapauksen.
Sanoin tytölleni ettei lähtisi enää juoppokuskiksi tuollaiselle ihmiselle. Sanoin suoraan mitä asiasta ajattelin, etenkin kun kyseessä ei ollut ensimmäinen kerta.
Lopulta tyttöni käänsikin asian minua vastaan syyllistäen minut paskakasan paisuttajaksi.Äitinsä jatkaa ryyppäämistä ja tyttö aikoo hakea (hakenutkin toivottavasti) apua itselleen joltakin nuppimaakarilta. Tytön elämä on kakskymppisenä nyt riekaleina, eikä hän siedä yhteydenottojani eikä halua nähdä minua.
Äiti on yksinhuoltaja ja perheessä on tyttöni lisäksi toinenkin lapsi, muutaman vuoden nuorempi.
Meillä on nyt välit poikki ja tuskin enää korjaantuvatkaan.
Minkälainen ihminen, tässä tapauksessa ÄITI, ottaa tyttärensä itselleen juoppokuskiksi??
Minua harmittaa tyttöni puolesta valtavasti, mutta minä en voi asialle mitään. Itse 25 vuotias.
Viimein minulle selvisi, että tyttö joutuu olemaan äidillään juoppokuskina. Hän kertoi miten hiljankin äiti oli ryypyäänyt kuin pesusieni ja saanut miehen kapakasta mukaansa. Auton takapenkillä nämä olivat kuherrelleet tytön nähden kaikki mahdolliset jutut.
Lopuksi tytön oli pitänyt ajaa äiti ja tämän miesystävä jonnekin grillikopille.
Siellä nämä olivat syönnin yhteydessä sikailleet ja äiti oli yrittänyt piereskellä hampurilaisen pureskelun tahtiin.
Arvaahan sen kuinka siinä oli käynyt. Äidin housut olivat joutuneet pyykkikoneeseen pikavauhtia.
Tyttöni kertoi minulle vihaisena äitiinsä tuon tapauksen.
Sanoin tytölleni ettei lähtisi enää juoppokuskiksi tuollaiselle ihmiselle. Sanoin suoraan mitä asiasta ajattelin, etenkin kun kyseessä ei ollut ensimmäinen kerta.
Lopulta tyttöni käänsikin asian minua vastaan syyllistäen minut paskakasan paisuttajaksi.Äitinsä jatkaa ryyppäämistä ja tyttö aikoo hakea (hakenutkin toivottavasti) apua itselleen joltakin nuppimaakarilta. Tytön elämä on kakskymppisenä nyt riekaleina, eikä hän siedä yhteydenottojani eikä halua nähdä minua.
Äiti on yksinhuoltaja ja perheessä on tyttöni lisäksi toinenkin lapsi, muutaman vuoden nuorempi.
Meillä on nyt välit poikki ja tuskin enää korjaantuvatkaan.
Minkälainen ihminen, tässä tapauksessa ÄITI, ottaa tyttärensä itselleen juoppokuskiksi??
Minua harmittaa tyttöni puolesta valtavasti, mutta minä en voi asialle mitään. Itse 25 vuotias.
Vastaukset 8
Vanhimmat
ja sitten katuu, jos katuu selvinpäin. Ja kaikkien läheistenkin elämä on mullin mallin, jos ei osaa irrottautua hyysäämästä juoppoa. Se voi olla äiti, isä, veli, sisko, poika, tytär,.. ei valitse tuo sairaus uhrejaan sukupuolen tai ammatin mukaan.
Tyttöystävälläsi on vihamielinen riippuvuussuhde juoppoon äitiinsä. Sinun ja tyttösi suhteesta ei olisi pitkän päälle voinutkaan tulla mitään, ei ennen kuin ystäväsi olisi täydellisesti kasvanut irti äidistään.
Oikeastaan voi sanoa, että sinulla on ollut onni onnettomuudessa, että välinne katkesivat.
Äiti on sairastuttanut myös tyttärensä ja noiden vaurioiden korjaaminen kestää vuosia jopa psykoterapiassa.
Hyvin luultavaa, että tyttöystäväsi on "kasvatettu" luonnehäiriöiseksi. Suhteenne katkesi ilmeisesti, koska terveenä osapuolena sinua ei voitu kietoa noihin sairaisiin kuvioihin. Siitä riidat ja kiukkuamiset.
Jotain tuollaista olin mielessäni ajatellutkin. Pelkäsin sanoa asiaa suoraan tytölleni, että hänet on kasvatettu väärällä tavalla johon äiti on syyllinen. Vihajailin vain sinnepäin ja tyttöni kai tajusi sittenkin vihjailuni.
Olen jotenkin helpottunut kun minun ei tarvitse enää kuunnella sitä kinastelua.
Kiitos!
Tuntematta tapausta en vetäisi luonnehäiriö diagnoosia hatusta. Itse alkoholistin tyttönä voin kertoa että tyttö varmaan häpeää äitiään ja halusit auttaa häntä mutta häpeä sai hänet hyökkäämään sinuakin vastaan.Tämä on vain arvelujani.En siedä että alkoholistin lapset leimataan usein aina epäonnistujiksi yms..paskaa,niin kova elämä on takana että sellaisia vahvoja selviytyjiä niistäkin voi kasvaa.Suomessa on ihan helkkaristi dokaavia vanhempia,tuleeko kaikista muka läheisriippuvaisia tai dokuja..koskaan ei ns.terveiden vanhempien kultalusikka lapset tule täysin ymmärtämään mitä lapset ovat saaneet kokea.Totta on että joskus tarvitaan terapiaa mutta rakkaus,turvallisuudentunne ja luottamus on ne jotka parantaa.
Häpeä on ihan valtava asia ja syyllisyydentunne vaikka mitään ei olisi aiheuttanutkaan ja tyttösi olisi voinut hyötyä alateen ryhmästä jossa käsitellään näitä,ettei äidin hyysääminen jatkuisi.Omat vanhemmat ovat kaikesta huolimatta vanhempia ja jos asuu vielä kotona on helpompi taipua toisen tahtoon kuin kuunnella sitä purkausta joka tulee alkkikselta vaikka siitä pitää ja täytyy irrottautua.
Nimimerkki "huh huh": nyt ei puhuttukaan sinusta, vaan tästä ongelmallisesta tyttöystävästä.
Eikä sanottu kertaakaan, että alkoholistien lapset ovat epäonnistujia.
Alkoholiongelma on yleinen, ja suurin osa alkoperheiden lapsista selviää ehjin nahoin vaikeasta lapsuudestaan ja paremminkin kuin "normaali" perheen lapset.
Tälle ko. tytölle olisi ollut apua ja tukea tarjolla poikaystävän taholta, mutta tyttö ei ollut kypsä ottamaan sitä vastaan.
Se, että tyttö joutui seuraamaan tuon asteen sikailua, eli äitinsä ja tämän poikaystävän intiimitouhuamista auton takapenkillä kertoo aika alas vajonnesta perhekuviosta.
Olen edelleen sitä mieltä että tuo tyttö ei ilman terapiaa selviä, tapaus oli varmaan vain jäävuoren huippu. Mitä kaikkea hän on jo joutunut näkemään sellaistakin, jota ei edes poikaystävälle häpeän vuoksi pysty kertomaan?
Alkoperheiden lapset ovatkin todellisia selviytyjiä, he ovat elämän raadollisuuden joutuneet kohtaamaan aivan liian nuorina.
En tarkoittanut millään muotoa mollia alkoholistien lapsia, enkä yleistää.
Kyllä jonkinlaisesta häiriöstä kehityksessä kertoo, että aikuinen tyttö suostuu pyörittelemään sikailevaa äitiään ympäri kylää.
Jos tyttö olisi vienyt äitinsä kotiin tai kieltäytynyt ajeluttamasta juoppopariskuntaa, niin se olisi ollut terve reaktio.
Joo,ei puhuttu minusta ei,mutta keittiöpsykologiko siellä on päässyt vauhtiin.Minunkin tekstini voisi lukea tarkemmin.Perhekuvio tytöllä on sairas mutta jotenkin haluan ymmärtää tytönkin reaktioita leimaamatta hirveän ongelmalliseksi häntä.
Just, keittiöpsykologi ja vanha vielä!
Mikä siinä niin leimaamista oli?
En sanonut, ettenkö ymmärtäisi tyttöä.
Ymmärrän häntä, hänen taustansa on vaikea.
Ymmärrän myös, ettei hänellä tällä kertaa ollut kypsyyttä ottaa poikaystävänsä apua vastaan.
Mutta EN usko, että tyttö tuollaisista sairaista perhekuvioista on vaurioitumatta selvinnyt.
En SYYTÄ tyttöä. Tuntuu, että sinä otat mielipiteeni niin, että väheksyn ja syyllistän häntä.
Sitä en todellakaan tee.
Sinäkin voit lukea tekstini tarkemmin niin, että et lisäisi siihen sellaista, mitä siinä ei ole.
Kyllä asia on minunkin mielestäni noin, tosin en tunne tapausta tarkasti, tuskin kukaan meistä.
Ongelma on, että tyttö asuu edelleen kotonaan äitinsä vaikutusalueella.
Apua tyttö tarvitsee, mutta ottaessaan sen vastaan hän samalla joutuu myöntämään äitinsä syyllisyyden ja ongelmallisuuden.
Ei tässä kukaan ole ketään tuomitsemassa, mutta tuon kaavan mukaan mitä tässä on kuvailtu asiat pääsääntöisesti menee.
Äidin ja tytön napanuora pitää katkaista pikaisesti. Sitten tytölle terapiaa ja rohkaisua ja RAKKAUTTA!
Siinä sitä haastetta. Äiti on varmaan sanonut tuhansia kertoja sanonut rakastavansa tyttöänsä, mutta juopon puheet ovat valheen kaapuun kätkettyjä!
Kun voisinkin auttaa tyttöä, mutta olen yhtä voimaton kuin te muutkin!