Tuossa keskustelin vanhassa rainaketjussa ystävyys- ja kaverisuhteista eri sukupuolien välillä.. mutta haluaisin päästää tuon vanhan ketjun jo haudan lepoon ja siksipä aloitan uuden aiheesta jota on käsitelty ennenkin palstalla..
Eli voivatko nainen ja mies olla vain kavereita tai ystäviä keskenään?
En tiedä miten kukakin määrittelee ystävyyden tai kaveruuden, mutta kyllä minulle on vaan helpompaa kaveerata miesten kanssa. Paljon antoisampaa kuin naisten kanssa.
Onko sinulla ystäviä vastakkaisesta sukupuolesta ja mitä kokemuksia niistä on? Oletko törmännyt hankaluuksiin tai väärinymmärryksiin?
Eli voivatko nainen ja mies olla vain kavereita tai ystäviä keskenään?
En tiedä miten kukakin määrittelee ystävyyden tai kaveruuden, mutta kyllä minulle on vaan helpompaa kaveerata miesten kanssa. Paljon antoisampaa kuin naisten kanssa.
Onko sinulla ystäviä vastakkaisesta sukupuolesta ja mitä kokemuksia niistä on? Oletko törmännyt hankaluuksiin tai väärinymmärryksiin?
Vastaukset 144
Vanhimmat
Lyhyesti. Kyllä voi. Se on mielestäni eri kuin nais-nais -ystävyys.
Vilma
Mun mielestä se ei ole yhtään eri asia.
Ystävyys on ystävyyttä kattomatta sukupuoleen.
Minun kokemani mukaan, mutta kenties meillä on toisenlaiset tapaukset ja tarkastelemme niistä vinkkeleistä.
Vilma
Haluaisitko avartaa omaa vinkkeliäsi, niin minäkin voisin ymmärtää mitä tarkoitat?
Tlki saat olla salamyhkäinenkin jos haluat.
Olen salamyhkäinen, kiitos.
Vilma
Okke. Kuten haluat.
Eli voivatko nainen ja mies olla vain kavereita tai ystäviä keskenään?
*Oikein hyvinkin voivat, kun kumpikin ymmärtää ettei kyse ole muusta kuin kaveruudesta/ystävyydestä. Ja pysyy lestissään sen suhteen myös.
Onko sinulla ystäviä vastakkaisesta sukupuolesta ja mitä kokemuksia niistä on? Oletko törmännyt hankaluuksiin tai väärinymmärryksiin?
*On, aina ollut. En koe sitä mitenkään ihmeelliseksi, mutta tietoisesti olen pitänyt vähemmän tiivistä yhteyttä silloin, kun olen parisuhteessa. Koska olen huomannut, ettei monikaan mies katsele oikein suopeasti miespuolisten kaverien kanssa vaikkapa hengailua.
Voi näennäisesti olla okei, mutta ilmeet ja eleet kertoo ettei asia ole ollenkaan okei. Ja mulle oma kumppani on aina etusijalla ollut ennen ketään kaveria sukupuoleen katsomatta.
Tiedän kyllä itseni, etten petä tms. Mutta toisen pieni mieli ei aina sulata edes ajatusta vaarasta menettää jollekin kaverille.
Ja mulla ei ole tarvetta keikutella pienenkään mielen venettä. Jos kumppanin olo ahdistuu, en aiheuta ahdistusta tekemisilläni suhteessa kaverit. Överi mustasukkaisuus sitten taas on vakavampi merkki mielenlaadusta jollaista en kumppaniksi halua ja loppu lyhyeen.
"olen huomannut, ettei monikaan mies katsele oikein suopeasti miespuolisten kaverien kanssa vaikkapa hengailua."
Jaa, no tuokin on miten sen ottaa.
Entä jos miehesi olisi mustasukkaisempi naisystävistä? Vai tapaatko ketään naispuolisiakaan?
- Sheena
Minä varmaankaan en olisi parisuhteessa sellaisen kanssa joka kattoisi kieroon ystäviäni.
Niinpä, minua taas ei haittaa katsoa kieroon kun olen muutenkin enemmän parisuhdeorientoitunut kun kaveriorientoitunut. Ei vaadi multa mitään ponnisteluja.
Ei asu ihan lähellä ketään. Mutta joskus nään yhtä kaveriani, naista ja hänen miestä. Eläinhulluja molemmat.
Nooh minä kun olen orientoitunut vain itseeni ja elämääni, niin minulle tärkein on se jonka kanssa milloinkin satun olemaan.
En todellakaan siedä rajoittamista ollenkaan ja siinäpä myös yksi syy olla olematta parisuhteessa.
Ymmärrän. Kaikki on omanlaisiaan ei ole oikeaa ja väärää tässäkään.
Ja mä en koe itsestöni lähtevää päätöstä rajoittamiseksi. Sehän on mun päätös toimia näin. Ei kumppanin.
Eipä ole niin.
Särähti vaan tuo orientoituminen.. se, etten ole parisuhdeorientoitunut ei tee minusta myöskään kaveriorientoitunutta.
Mä vaan oon. Orientoitunut itseeni. :)
No se on kuvaava kertomaan millainen kukin on. Mulle ei kaverit ole koskaan ollut mitenkään välttämättömiä kuten ei kumppanikaan. Mutta jos valitsen valitsen mielummin kumppanin.
En koe tarvivani kavereita yhtä paljon, kun rakkautta.
Syvempää kuin kaverirakkaus.
Ja se on ihan fine. Mä en koe tarvitsevani kumpaakaan ja sekin on ihan fine.
Aikoinaan ollessani vielä lasten isän kanssa, ja näin ystävämiehiä ja -naisia .. niin mies (nyk ex siis) oli etenkin yhdestä naisystävästä mustasukkainen, mutta miehistä ei. Joku ihme juttu siinäkin.
- Sheena
Sama homma.
- Sheena
Heh, juu. Mun mies ei ole mustis kummistakaan. Jotkut edelliset on olleet.
Mulle vaan kaverit yksinäisenä sutena ei ole ikinä ollut tärkeitä, jää tai lähtee. Kumppanin taas haluan, koska mun rakkaus on sellainen. 100% mun rakkaat vaikka loppu maailma hyppäis avaruuteen.
Mutten mä kiristämiseen suostu. Silloin häivyn. Päätös on tultava minulta, ei keltään muulta.
Juu. Tottakai. 👍
Jotkut voi sekoittaa tapani että kiristäminen olisi syy, ei ole vaan en halua kavereita sinkkunakaan elämääni sen enempää kun nytkään, varattuna. Nään kun nään. En nää kun en nää. Eikä kukaan voi kirustäö, ei kaverit ei kumpoani. Mä päätän kenet valitsen ja kestän seuraukset, helposti.
Olet harvinainen (olio)
Yhtä itserakas kun muutkin, mulle vaan rakkaat eli kumppani, lapset ja perhe on ainoat eläjät joihin haluan sitoutua täysin. Muut voi tosiaan hyväksyä tämän tai lähteä kiitämään. 👍
Tottakai voi ja mikä ettei!!
- Sheena
Onko sinulla ystäviä miespuoleisina?
Nykyisin vähemmän (ikävä kyllä lähin kuoli).
- Sheena
Otan osaa. Oliko tämä se suru jota käsittelit vastikään?
Vastaan nyt tähänkin, kun minähän sinne jäin asiaa jankkaamaan siihen toiseen ketjuun 😊
"Eli voivatko nainen ja mies olla vain kavereita tai ystäviä keskenään?"
Kyllä voivat, vaikka itse en tätä ole osaannut. Monelle tämä on kuitenkin ihan normaali asia.
"Onko sinulla ystäviä vastakkaisesta sukupuolesta ja mitä kokemuksia niistä on?
Oletko törmännyt hankaluuksiin tai väärinymmärryksiin?"
En voi sanoa, että minulla olisi yhtäkään sellaista miespuolista kaveria tai ystävää, jonka voisin soittaa vaikka leffaan kaveriksi tai muuten vaan viettämään iltaa luokseni. Tunnen toki ystävieni miehiä, mutta näen heitä vain ollessani ystäväni kanssa. Kun esim ystäväni mies asensi minulle pesukoneen, oli ystäväni mukana ja kahvittelimme kaikki yhdessä.
En selitä tässä uudelleen kaikkea, mutta olen törmännyt siihen, että toisen osapuolen mielestä kyseessä on kaverisuhde ja toinen olettaa jotain enemmän.
Kiva kun tulit tännekin. Toi mammuttiketju jääköön jo unholaan.
Minulla on yksi ystävä jonka vaimo ei juurikaan tiedä ystävyydestämme. Hän on jo seitsemänkymppinen ukkeli joten suon hänelle tämän salailun anteeksi.
Hän karkaa silloin tällöin viestittelemään minulle tai kahvittelemaan kanssani.
Hän oli töissä samassa talossa kuin minäkin mutta täysin eri töissä kuin minä. Tapasimme firman pikkujouluissa ja aloimme syömään yhdessä lounasta ja hölmöilemään ruokalassa.
Meistä oli niin huvittavaa saada ihmiset pöyristymään käytöksestämme ja meistä tuli aika läheiset. Vuosiin en tiennyt, että hän ei ollut kertonut minusta vaimolleen.
Alkuun se oli hankalaa, mutta sitten ymmärsin että hän on ihan toista sukupolvea.
Nykyään emme juurikaan tapaile, sillä hänen vaimonsakin jäi eläkkeelle, eikä hän pääse karkaamaan kuin ennen.
Viestittelemme silloin tällöin mutta edelleen hän on rakas minulle.
Eri sukupolvilla on vähän erilaisia käsityksiä ja tapoja. Joskus sitä on vain hyväksyttävä se, että jokin asia on osa nimenomaan tietyn sukupolven tapaa olla ja elää, vaikka se itsestä tuntuisi hieman vieraalta.
Kuulostaa siltä, että osaat kohdata ihmisen erityisen hyvin sellaisella tasolla, mistä jää pois ulkoiset tekijät kuten esim sukupuoli ja ikä. Minä saatan olla ehkä sellaisen ajattelun vanki, jossa haetaan samanhenkistä, samankaltaista seuraa. En tee näin tietoisesti, yritän vain pohtia missä olen ehkä mennyt vikaan tai toiminut tavalla, mikä on estänyt minua löytämästä ystäviä muistakin kuin itseni kaltaisista.
Niin. Tuossa voi olla paljonkin perää, tuossa samanhenkisyydessä...
Kun kohtaat uuden henkilön, niin lokeroitko hänet vaikka sukupuolen mukaan ja alatko itse käyttähtymään lokeroituneesti..?
Mä en itse vällää ollenkaan lokeroista (paitsi töissä) vaan kohtaan ihmiset sellaisinaan kuin ovat. 90 prossaa kohtaamistani ihmisistä ovat olleet aika sysipaskoja mun arvomittarillani ja en päästä heidänkaltaisiaan käsivarrenmittaa lähemmäksi.
Mutta ensisijaisesti kohtaan ihmisen ihmisenä ja annan heille täyden mahdollisuuden olla omia itsejään. Siinä seuloutuu jyvät akanoista.
Vain aito ihminen pääsee lähelleni. Valitettavasti suurin osa ihmisistä on epäaitoja syystä tai toisesta.
Muistan kun olin kuntoutuksessa, huonekaverinani oli 94-vuotias mummo ja ihastuin suuresti häneen. Hänen välitön aitoutensa oli niin merkittävää, etten koskaan unohda häntä. Iän suoma etuus veikkaisin.
Tää palstakin on hyvä paikka kohdata ihmisiä, olen oppinut tätä kautta paljon niin itsestäni kuin muistakin. Täällä ei ole väliä ihmisen iällä, asemalla gai sukupuolella.
Mielestäni kohtaan ihmiset ihmisinä. Tulen toimeen monenlaisten ihmisten kanssa ja pidän erilaisista ihmisistä. Tuota kuitenkin jäin miettimään, että teenkö silti jotain lokerointeja alitajunnassani sen osalta, että millaisten ihmisten kanssa ystävystyn.
En ole mitenkään tietoisesti valinnut ystäviäni. Olen tutustunut heihin valtaosin opiskelun ja työelämän kautta, sieltä ehkä se "samanhenkisyys" tulee. Meillä on samankaltaisia kiinnostuksen kohteita ja tulemme hyvin toimeen. Olemme bilettäneet yhdessä, käyneet läpi sydänsuruja yhdessä, kasvattaneet lapsia yhdessä, nykyään näemme lounaiden, lenkkeilyn tai kesäteatterin merkeissä. Joskus teemme viikonloppureissuja yhdessä.
Kun mietin ystäviäni, niin ei minulla kyllä tule mieleen, että kenelläkään heistäkään olisi esim miespuolisia ystäviä, joiden kanssa he viettävät aikaa 🤔
Ehkä sitä on joiltain osin hieman kuplaantunut ja töltä osin olisi hyvä ravistella itseään. Ja tuosta olen niin damaa mieltä, aitous on paras piirre ihmisessä kuin ihmisessä.
Olen minäkin samaa mieltä siitä, että kohtaat ihmiset ihmisinä. Vaikkakaan en sinua tunne.
Kuulostat kaiken kaikkiaan aika keskiveroiselta tavalliselta naiselta ystävyyssuhteiltasi. Itsestäni voin sanoa, etten taipuisi siihen mitenkään. Ei tulisi mieleenikään kertoa sydänsuruistani yhdellekkään naiselle, en jaksaisi moista. Naiset ovat mielestäni liian työläitä ystävinä eikä minua huvita panostaa sitä määrää, mitä vaaditaan.
Kuten jo todettu, olen putkiaivoinen nainen.
Olen varmaankin juurikin aika keskiverto, mitä tulee ystävyyssuhteisiin. En koe ystävyyssuhteita työläinä, vaan ystävien kanssa vietetyn ajan jälkeen on usein pikemminkin virkistynyt olo. En näe ystäviäni niin usein, kuin olisi mukava nähdä. Kaikilla on omat menonsa, töitä, perhettä harrastuksia.. Mutta jatkamme aina siitä mihin jäimme kun näemme, vaikkemme olisi nähneet vuoteen.
Et sinä putkiaivo ole, sinulla on vain oma tapasi suhtautua tähän asiaan. Se, että osaat suhtautua ihmisiin niin välittömästi, on upea piirre kuten myös se, ettet tuhlaa aikaa ihmisiin, joiden seurassa et tunne aitoutta. Se onkin sinussa parasta (kaiken muun mahtavan lisäksi), aitoutesi 😊
Sen verran introvertti olen, että liika sosiaalisuus rasittaa minua. Osaan toki olla ulospäin suuntautunut sosiaalinen perhonenkin niin halutessani, se vain kiinnostaa harvemmin.
Ja juu, kyllä minä olen aito. Aito minä ihte, niin hyvässä kuin pahassakin. Tyyliin;
Tässä olen, enkä muuta voi.
Ja se joko ihastuttaa tai vihastuttaa.
No minua se ihastuttaa 😊
Minä olen ambivertti, vähän sellainen välimuoto. Nautin ihmisten seurasta ja olen luonteeltani enemmän ulospäinsuuntautuva kuin sisäänpäinkääntynyt, mutta huomaan silti kuormittuvani liiasta sosiaalisuudesta. En kuormitu läheisten seurasta, mutta esim ammatillisissa yhteyksissä saattaa olla tilanteita, jotka ovat todella raskaita sosiaalisesti. Tällaisia on esim kokonaisen päivän tai pari kestävät tilaisuudet, joissa on paljon keskustelua alan muiden ihmisten kanssa. Keskustelut ovat yleensä kyllä mielenkiintoisia ja antoisia, mutta usein päivään mahtuu kaikenlaista turinaa "cocktail-tilaisuus luentojen jälkeen""aamupalaa ja verkostoitumista" ja ne tuntuvat vähän raskailta. Paitsi, jos löytää jonkun samanhenkisen, jonka kanssa voi höpötellä omiaan 😄
Hui kammotus; verkostoituminen!
Minä en pystyisi tekemään moista koskaan, siinä kun täytyy koko ajan vääntäytyä jos jonkinmoiselle sosiaaliselle mutkalle.
Sama juttu noiden ystävyyssuhteiden kanssa. Liian läheinen ystävä käy vaan rasittavaksi. Ahdistaa jos kanssakäyminen on liian tiivistä. Menee sellaiseksi pakkopullaksi. Siksi kai mulle sopiikin ystäviksi avioituneet miehet. Heillä on täysi elämä ja riittää hyvin vähäinen kanssakäyminen.
Toki mulla on sinkkuystäviäkin miehissä, mutta sama juttu pätee heidän kanssaan. Ei liian tiivistä.
Toisaalta, jos haluan leffaillan, en haluakaan siihen kaveria. Mieluummin käyn yksin. Olen sellainen yksinäinen susi. Viihdyn vallan mainiosti omissa oloissani.
Tietenkin mies ja nainen voivat olla ystäviä keskenään jos kumpikaan ei tunne seksuaalista vetovoimaa toistaan kohtaan. Silloin ystävyys on samanlaista kuin saman sukupuolen edustajienkin kanssa.
Miesten ollessa kyseessä kommunikointi on ehkä suorempaa eikä tarvita niin paljoa sosiaalista kuorrutusta, kuin ystävyydessä naisten kanssa. Tässäkin lienee poikkeuksia.
Minulle on suht selkeää jo alussa ketä kohtaan on olemassa myös seksuaalinen kipinä ja keiden kanssa on kyse platonisesta ystävyydestä.
Olen tosin kuulut väitteen, että miehet ystävystyvät naisten kanssa ainoastaan, jos kokevat heidät viehättäviksi ja puoleensavetäviksi. Tiedäpä pitääkö paikkansa. Olen kuitenkin kokenut, että ystävyys on mahdollista tai ainakin miehet ovat onnistuneet kätkemään, jos heillä on ollut muita aikomuksia.
Sen olen huomannut, että miehet tulkitsevat kaverillisenkin suhtautumisen helpommin romanttiseksi kiinnostukseksi. Mielestäni kuitenkin ystävyydessä ja flirtissä on huomattava sävyero.
"oivat olla ystäviä keskenään jos kumpikaan ei tunne seksuaalista vetovoimaa toistaan kohtaan. "
Ai miten niin ei pidä tuntea seksuaalista vetovoimaa? Kyllä voi tuntea, ja silti olla ystäviä/kavereita.
- Sheena
Tuosta olen samaa mieltä, ettei seksuaalinen vetovoima kuulu ystävyyssuhteisiin.
Sellaista saattaa esiintyä, mutta ohimenevinä mielenhäiriöinä jotka ei johda mihinkään.
Toi oli nätisti sanottu, että naiset tarvii sitä sosiaalista kuorrutusta. Ja mä en oikein handlaa sitä. Siksi kai pidän naisia vaikeina ystävinä ja mua taas naiset pitävät huonona ystävänä kun ei mua kiinnosta keikistellä.
Välttelen seksualisoimasta ystäviäni millään tavalla ja haluankin nähdä heidät ennenkaikkea ihmisinä enkä sukupuolinaan.
Toki voi, mutta silloin väärinymmärrysten ja hampaidenkiristysten todennäköisyys on huomattavasti suurempi. Tai ainakin silloin, jos ainoastaan toisella on muitakin kuin platonisia tunteita mukana.
Eiköhän tuo riippu ainoastaan ystävysten persoonallisuudesta ja vuorovaikutuksesta, ilmaisusta ja retoriikasta. Kaikesta tällaisesta. Väärinymmärryksiltä vältytään, kun molemmat ovat samalla taajuudella.
- Sheena
Tarkoitin sitä, että jos romanttis/seksuaaliset tunteet ovat vain toisella ja toinen esimerkiksi ryhtyy seurustelemaan jonkun toisen kanssa, saattaa olla tunnetasolla suht tukalaa.
Toisaalta en ehkä tällä hetkellä mieti ystävyysaspekteja, koska ennemminkin olisi tilausta rakkaussuhteelle.
Miehet keskimäärin on herkempiä tulkitsemaan naisen ystävällisyyttä väärin, muttei aina.
Seksuaalista vetoa saa tuntea vaikka Kukko Jussiin tai Pikku Myyhyn, mutta itellä kulkee raja tekoihin siinä, että jos on seksiä ei me enää mitään kavereita olla. Ja paluuta ei ainakaan ole samaan.
Ei voi syödä ja säästää samaan aikaan.
Että jos pannaan, niin pannaan nyt toisenkin kerran ja jatketaan kuin mitään ei olis tapahtunu. Eheeii tytöt ja pojat. Sitten pannaa lisää. 😂
Ja unohdetaan paskanjauhaminen ollaa vaan kavereita.
Nehän ovat kuitenkin vain tunteita. Kuten silloinkin, jos vaikka molemmat ovat alunperinkin parisuhteessa tahoillaan.
- Sheena
Tunteet vaikuttavat paljonkin. Etenkin ihmissuhteissa. Itseasiassa tunteet ovat kaiken perusta.
Niin ovat, ilman niitä ei ole minkäänlaisia suhteita. Oli sitten varattu, sinkku, seksuaalista intohimoa tai ei.
- Sheena
Ei minulla ole ollut koskaan miespuolista ystävää muuten kuin parisuhteessa. Luulen, ettei sellaisesta tulisi mitään. Noissa on aina tullut jostain se syvempi katse, punastelua tai joku muu kumma viritys. En osaa sanoa, mikä siinä edes on. Sellaiset miehet, joiden seurasta voisin pitää, muuttuu jossain vaiheessa vähän oudoksi ja/tai itsestä tulee kiusaantunut.
Nooh, mun on vaikeaa taas ymmärtää sun kuvailemaasi kun mulle tulee useammin kiusaantunut olo naisporukoissa.
Eri syystä toki, en siedä sitä naisten kurnuttamista juurikaan.
Miehet kurnuttaa vähemmän.
Kurnuttaa? Miten ne kurnuttaa? En minä ainakaan kurnuta 😄 Kurmuttaa voin joskus.
Marmattaa, lärpättää, supista, lätistä ja kuiskutella. Tyhjänpäiväisyyksiä.
Se sosiaalisuus on kurnuttamista. Pitää olla tiettyjen sääntöjen mukaan.
Sain hyvin paljon negatiivista palautetta naisilta kun myöhästyin tapaamisesta ja pahoittelin myöhästymistäni koska piti käydä paskalla. Siitäkö se kurnutus alkoikin..
Niin, sosiaaliset pelit on minustakin välillä raskaita, ja naisilla on kyllä usein omat juttunsa, mutta ei kaikki naiset ole sellaisia juoruilevia kuiskuttelijoita.
Ei ole juu. Siinä olet oikeassa. Se oikeasti riippuu yksilöstä, ei sen yksilön sukupuolesta.
Pari mummeli ystävää on
Sinä nyt olet sellainen herrasmies.
Niin, sie tiedätkin heistä toisen
Jaa, sekö joka niitä häitä meille suositteli..?
Hää juuri
Sanoisin, että oleellista on minkälainen kaveruus ja ystävyys. Jos se on sellaista kuin saman sukupuolisen kanssa, niin ok. Jos se ylittää määrässään, laadustaan ja tiiviydessåän sekä fyysisyydessä sen, mitä olisi saman sukupuolen edustajan kanssa, niin mielestäni raja ylittyy ja hämärtyy, eikä silloin kyse ole enää pelkästä kaveruudesta. Toinen on, jos joudut olemaan tilivelvollinen tai aletaan vaatimaan jotain, niin mielestäni raja on ylittynyt.
Siinä jotain ajatuksia.
Summa summarum. Kaveri voi olla johon pitää yhteyttä, tiiviimpi ystävyys ei oikein.
Saman sukupuolisillakin voi olla vipinää. Enemmän mulle naiset se heikko kohta on, kun miehet jos nyt esimerkin kerron. Jos olisin taipuvainen uskottomuuteen, luultavasti ystövystyisin jonkun hottiksen kanssa, jolle kelpaan tämmösenä örkkinä. Ja olisin kaveria ja pää jalkojen välissä tilaisuuden tullen. Bionainen olen kuitenkin. Vaikka vähän miestäkin on lorahtanut joukkoon.
Mutta kun en halua leikkiä rakkaudella ja toisen tunteilla. En kumppanin enkä minkään naisenkaan.
Sen sijaan kukaan mieskaveri ei olis mikään uhka, vaikka heterot niin usein asian kokeekin. Mies voisi olla mulle uhka mutten minä todellakaan halua yhtäkään ukkoa perseeni lähelle tai toiste päin, kaveria.
Hyviä ajatuksia kaikkinensa. Silti olen sitä mieltä, että ystävyyskin on mahdollista.
Niin ja nykyiset naispuoliset kaverit/ystävät ei kiinnosta mua fyysisesti pennin vertaa, joten nou hätä. 👍 Ei miehetkään. 👍
Olisipa hienoa, jos olisi naispuolinen ystävä. Tai edes gay-ystävä. Miten estää heitä tuntemasta seksuaalista mielenkiintoa minua kohtaan?
Ohhoh!
Onkos jollakin hieman suuret luulot itsestään? 😂
Mun mielestäni nainen ja mies voivat olla vain ystäviä keskenään.
Samoin minä pidän enemmän miehistä kavereina, vaikka nainen itse olenkin. Toisten naisten taholta olen saanut tuntea liian usein kateutta ja 'selkäänpuukotuksia' yms.
Joskus on tullut väärinymmärryksiäkin, jopa näillä foorumeilla.
No väärinymmärryksiltä ei voi elämässä välttyä, niitä sattuu kaikille.
Juu, mulla kanssa kieroimmat ihmiset joita olen tavannut ovat kylläkin naisia. Kataluutta ja selkään puukotuksia.
Suoraselkäisiä naisiakin on, mutta valitettavasti muutama mätä omena on pilannut koko sadon.
Ihan yhtälailla kieroja selkäänpuukottajia löytyy miehistäkin. Pahimmat juoruämmätkin ovat miehiä.
Hrrrr 🦝
Noin voi ollakin.. minun kokemukseni on hieman erilainen.
Luulen, että riippuu ihan siitä ympäristöstä ja persoonista, ei sukupuolesta.
Hrrrr 🦝
Ja mä luulen että sä olet tässä asiassa oikeassa. :)
Niiltä ei voi välttyä koska jos mies on rehellinen niin aivan varmasti panee kaverinsa tai ystävänsä kanssa tilaisuuden tarjouduttua aivan turha puollustella
Ei se nyt ihan yksipuolinen päätös kuitenkaan ole, jos mies pääsee kaverin pihteihin. Kyllä tangoon kaksi tarvitaan.
Mutta luottamus ja luotettavuus lienee ne mitä joko on tai ei ole. Ja ilman niitä on aika vaikeaa elää missään suhteessa.
Olen itsekin joutunut joskus katkomaan kaverisuhteen mieheen joka hullaantui uudesta kostokropastani. Hän omi exän ja mun yhteinen kaveri ja alkoi mahdoton pommitus, kun kuuli että olenkin sinkku ja sattui näkemään yksillä kaljajuhlilla. Siihen aikaan olin vielä ihan naisellinen ja pätevän näköinen paketti. Oli huomannu mun stringit housun kauluksesta, kun syväkyykyssä kykin kaverini penkin vieressä kaljamukin kanssa.
Viiminen kerta muuten kun olen ollut umpikännissä. Siitä on kauan.
Pääsin kotiin päissäni, niin jo monta tekstaria perään ja pelkkää perseen mankumista. Eikä menny millään jakeluun ettei onnaa, pakko oli pyyhkiä koko tyyppi muistista pois.
Serkku sitten itti siitä äijän. Ei mikään uskollinen kaveri, mutta se nyt ei ollu syy. En vaan sekouta kaverisuhteita mihinkään säätöön. Niissä käy huonosti ja siksi olin eronnu juuri siit exästäkin jonka kaveri tää tyyppi oli.
Että säännöt. 👍
Toisesta ja toisen ajatuksista ei tietenkään koskaan voi mennä sataprosenttisesti takuuseen, mutta kyllä mielestäni voivat. Ei sekään mielestäni tuota estä, vaikka jommalla kummalla tai molemmillakin, kävisi joskus myös muut asiat mielessä. Minusta oleellista on se, että mikä se pääasiallisin vaikutin on. Onko toinen ensisijaisesti ystävä vai ensisijaisesti potentiaalinen pano? Jos toinen aina vain kieli pitkällä odottaa, että josko nyt "lohkeaisi" niin ei sitä miksikään ystävyydeksi voi kutsua. Ihmisillä kuitenkin toisinaan käy kaikenlaista mielessä, eikä niiden vuoksi silti ole mitään syytä ryhtyä toimenpiteisiin.
Rehellisesti sanoen minulla on ollut enemmän tuollaisia tilanteista naisten kanssa, joissa onkin käynyt ilmi, että toinen osapuoli haluaisi muutakin kuin kaveruutta/ystävyyttä ja koko ystävyys on loppunut siihen.
Sinulta tuli hyvää asiaa. Noin minäkin sen koen, ajatuksissa saattaa jotakin vilahtaa, mutta ei niin, että se halua synnyttäisi.
Ystävät ei ole panojuttuja ja thats it.
"Rehellisesti sanoen minulla on ollut enemmän tuollaisia tilanteista naisten kanssa, joissa onkin käynyt ilmi, että toinen osapuoli haluaisi muutakin kuin kaveruutta/ystävyyttä ja koko ystävyys on loppunut siihen."
Ai niin ja minä olen myös nainen. Tuo jäi ehkä hieman epäselväksi. 😁
En ehkä minäkään pystyisi olemaan kaveria naiselle joka haluaisi jotakin enemmän kuin kaveruutta. Tosin sama pätee miehiinkin.
Veikkaisin noin kun ei tuollaista tilannetta ole minulle käynyt.
Haluan pelkän ystävyyssuhteen 70+ miehen kanssa! Ja se edellyttää sitä, ettei mies enää pysty harrastamaan seksiä, koska minä en pysty enää harrastamaan seksiä sairauteni vuoksi! Olen lähes 70v nainen!
Ymmärrettävää.
Jaa.. olen kokenut ettei miehille riitä ystävyys vaikka muuta väittävät. Jos tekee selväksi vain ja ainoastaan ystävyyden niin yhteydenpito jää vähäiseksi..😄🤷♀️
Ehkäpä se ystävyyttä tahtova tahtoo suojella itseään ja säästää toisen turhilta toiveilta. Sääli vaan, koska joskus ystävyydestä voi viritä enemmänkin, mutta vaan, jos ei painosteta mihinkään. 🤷♀️
Pystyn olemaan ystävä naisen kanssa mutta pienellä varauksella ja varovaisuudella. Keskinäistä vetovoimaa jos löytyy niin sitä voi olla hankala käsitellä niin ettei se yllätä missään vaiheessa.
Neutraalina jos pystyy pitämään niin ok.
Ei saa tunkea pehvaa lusikkaan :)
Aika lailla mutkattomampaa on samansukupuolisten ystävien kanssa.
Paras ystävähän on se kumppani jos kaikki on kohdallaan.
Mä tykkään kanssa tuosta neutraaliudesta. En halua säätää mitään ystävieni kanssa.
Kiitos kun kerroit kantasi.
Ei tarvitse kiitellä, ei nämä mun kannanottoni niin arvokkaita ole :)
Älähän nyt, minä kylläkin arvostan näkemystäsi, tykkäsit siitä tai et.
Todennäköisesti voivat, mutta sehän riippuu ihmisistä.
Minäkin teoriassa voisin olla, kunhan nainen ei olisi liian puoleensa vetävä. Mutta jos olisi, niin kyllähän se huonolta tuntuisi kieltää itseään koko ajan ja/tai näytellä muuta kuin miltä ko. naisen lähellä tuntuisi.
Veikkaan että tuosta syystä minulla ei ole varsinaisia naispuolisia ystäviä tai edes kavereita. Työkavereita tai sukulaisnaisia en laske.
-keinovaginamies-
Kerrankin joku sanoo totuuden.
On tutkittua, että naiset eivät välttämättä tunne vetoa mieskavereihinsa, mutta kysyttäessä miehet olisivat olleet valmiit S*ksiin...joten.
Juu, eihän se voisi olla ystävyyttä laisinkaan jos joutuu roolia vetämään tai esittämään jotakin mitä ei ole.
Kiitos rehelllisestä vastauksesta.
Tuollaisia mummeliystäviä /-kavereita voisi siis olla, niin kuin pujiksellakin, mutta kyllä ne mulla käytännössä jää sitten hyvänpäivän tutuiksi, naapureiksi, yms, kun ei meillä kuitenkaan ole mitään yhteistä tekemistä ja pelkkää kahvilla istuskelua olen huono jaksamaan.
Mutta onhan mulla muori. En viitsi kirjoittaa että hän olisi tuollainen mummeliystävä, mutta ystävä kuitenkin. Jotkut pitävät sitä suurena arvona, että kumppani on ystävä, mutta minä arvostaisin enemmän jos voisin käyttää myös intohimoisempia termejä... :)
-keinovaginamies-
Sun libido kyllä tunnetaan jo palstalla. :)
Et sä olisikaan sellaista ystävämateriaalia ollenskaan, enkä sano pahalla. Sulla veikka vie ja muut vikisee.. :)
Ei pidä paikkaansa.
Kyllä se on pää mikä tätä miestä kuljettaa.
Jos joku muu veisi, niin ruokkoja voisi olla reilustikin maksussa, tai vähintään särjettyjä sydämiä takana :)
-keinovaginamies-
Hyvä että korjasit väärinkäsitykseni.
Tarkemmin ajateltuna olenhan sitä sinusta epäillytkin.. :)
Olethan pysynyt muorisi rinnalla kaikesta huolimatta. Se on pään tuotoksia.
Mutta libidostasi olin kyllä oikeassa.
Jos on voimakkaita viettejä, niin tarvitaan myös kova pää :)
Muuten elämästä tulee sotku.
-keinovaginamies-
Hauskasti ilmaistu, mutta pitänee varmaankin paikkaansa. Kovapäisyys on positiivinen piirre.
Kyllä voi, mutta vain jos kumpikin osaa olla suora. Siis joko tai ei...
Ja mies pystyy olemaan selkeesti, joko tai. Tosin osa jos ei saa muuta kuin ystävyyttä/kaveruutta, saattaa nostaa kytkintä...
Moni nainen ei osaa.
Siis olla selkeä.
Vaan naiset on tyyliin: Ehkä, en tiedä? Vois olla jotain, mut katsotaan nyt...
Jos romanttisesti/seksuaalisesti asiaa ei käydä jotenkin läpi, niin siitä voi tulla kompastuskivi. Kun se on selvä, sitten se on selvä.
No ehkä noin. Suoruus on hyve jota itsekin arvostan ja pitää pystyä sanomaan suoraan asiat.
Mutta eri mieltä olen tuosta joko tai -asiasta. Ihmissuhteet ei koskaan ole noin mustavalkoisia.
Samaa mieltä tuosta viimeisestä lauseesta. Ihmissuhteet vähintään muuttuu ja kehittyy matkan varrella.
-keinovaginamies-
Niin, ja jo ennenkuin mikään juttu kehittyy ihmissuhteeksi, on kyseessä kuitenkin jo yksilöt ja yksilö harvoin on mikään joko tai -tyyppi.
Tutustuessa on se etsikkoaika siihen yksilöön, mikä on täynnänsä ylläreitä, niitä hyviä ja huonoja, mutta saattaa se ylläri tulla vasta vuosienkin päästä.
Ihmissuhteen kasvaessa myös ne yksilöt muuttuu ja kehittyy.
Ainoa keino, jotta ihmissuhde säilyisi jatkuvassa muutoksessa, on se avoin kommunikaatio. Noin mielestäni.
Mielestäni kyllä voivat olla vain ystäviä.
Erilaiset näkökulmat kiinnostavat, siksi melelläni käyn keskusteluja miesten ja naisten kanssa. Usein ystävyys haastaa meidät kasvamaan paremmiksi ihmisiksi.
Tekoälyltä lainattu viisaus:
"Todellinen ystävyys ei ole riippuvainen välimatkasta, tai jatkuvasta yhteydenpidosta. Se on luottamusta, joka säilyy, vaikka elämä veisi vuoksikausiksi eri puolille maailmaa."
Ohhoh! Tekoälyltä kerrankin jotakin viisasta! Yllätyin.
Ystävyyksiäkin on niin monenlaisia, senhan muodostaa kuitenkin yksilöt.
Juurikin noin. Ystävyys on mielentila, sydämessä vaikkei ikinä näkis toisiaan. Mä koen näin.
Ei tarvi kyhnätä kylki kykhessä, kövellä perässä. Voi vetää pitkin pöpeliköitä yksinäänkin ja kun taas kohtaat ystävän pidempiaikaisen tai toisen, jonka kanssa jaatte mielentilan ystävyydestä, läheisyys tuntuu kyllä, jos sitä on.
Juuri noin minäkin ajattelen!
❤️🤗
Totta. Luontevassa kanssakäymisessä ei tarvitse jännittää, tai stressata mitä sanoo seuraavaksi. Tilanteet soljuvat omalla painollaan vaivattomasti ja kevyesti.
naisen pitää ensin todistaa miehelled antamalla miljoonia käteistgä rahaa jotta ikusu nuehebn rfakkauxdedn arfv oinen
Teoriassa kyllä. Käytännössä omakohtaisesti sellaista ei ole tapahtunut. Ehkä minä olen kelvoton ystäväksi. Ehkä minä en saisi naisten ystävyydestä mitään.
Tuskin olet kelvoton ystävänä, mutta tuossa voi olla perää, ettet sovellu naisen ystäväksi. KVM totesi saman mutta sanoittaen asiansa hieman eri tavoin.
Joo. Ehkä. Jos olisi nainen, jonka seurassa todella viihtyisin kaiken aikaa, niin sitten varmaankin myös haluaisin olla hänen kanssaan mahdollisimman paljon ja mahdollisimman lähellä.
Minä haluan ystäväksi 70+ miehen, minusta siinä ei ole mitään kummallista!
Ainahan sitä haluta saa, se ei ole mitenkään kummallista. Eikun ystävyyspalstalle sitä hakemaan tai 70+ chätistä.
Ystävämiehestä.
Kyllähän nainen tiedostaa, että kyseessä on mies eikä mikään olmi.
Asiaan liittyy sisäinen 'siveyslukko' (ei saa nauraa, vaikka naurattaa) ja senkin tiedostaminen ilman sanoja on asiaan liittyvää.
Koko hieno ystävyys voisi mennä rikki, jos 'lukko' avattaisiin ja seuraus voisi olla nolo. Joten paras heittää avain tuuleen.
Vilma
Olet kerrankin asian ytimessä. Osui ja upposi.
Jos ystävyyden haluaa säilyttää, ei ala säätämään.
Voi sinua Tiina raukka.
rahat menee hallituksen kiristyksilläjo niin tiukoille että jo joukkomurhia aviopuolisoiden kanssa tehdään... kuibn riitelyä hernekeittopurkiwtq jows kun eimitään muutqa osaa vaqin jotain osaajos on rqahaa...
Ei oikein kenellekään miehelle riitä pelkkä ystävyys.
Mies miettii aina seksin mahdollisuutta.
Nainen miettii aina parisuhteen mahdollisuutta.
Parisuhteen mahdollisuus tarkoittaa naisen ajatuskuplassa miestä tuotannontekijänä eli elättäjänä ja helpon elämän mahdollistajana. Itse aloitukseen, onhan kaunokirjoitusvihkossakin marginaali...
Katsopa, mitä AI kertoo sanasta marginaali.
Kuitenkin termi mariginaali on pankin käyttämä lainaan liittyvä tuotto-osa.
Puhutaan myös mariginaali-ilmiöstä.
Hmmm.
Onko AI:llä rajattu tieto vai virhe?
Uusi viesti ei saa olla samankaltainen kuin joku aiempi viesti.
Viesti ei saa sisältää pelkästään linkkiä.
Aiempi viesti ei saa olla samankaltainen kuin uusi viesti.
https://www.kielitoimistonsanakirja.fi/#/marginaali
https://www.kielitoimistonsanakirja.fi/#/raina
(Viesti ei saa sisältää pelkästään linkkiä.)
Minulla on ollut paljon kaunottaria ystävinäni, nyt he ovat jo ex-rakastajattariani.
Eli et siis kykene ystävyyteen naisen kanssa. Olet kykenemätön.
On feministien yksi harhaunelmista että mies ja nainen voisivat olla ystäviä, Nainen on luomalla luotu miehelle, rakastettavaksi. Miehet voivat olla ystäviä keskenään, samoin kuin naiset voivat ehkä olla ystäviä keskenään joskus.
Huh heijaa, ihan tosissasi, oletko sinä joku muinaisjäänne?
Oletpa typerä ihminen, laitat kysymysmerkin tuollaisen solvauksesi päätteeksi.
Itse olet typerä kun toisesta sanot.
Mikäli kukaan ei ojenna sikailijaa, sikailu vian lisääntyy lisääntymistään. Niin netissä kuin reaalissakin.
Aiemmin jo vastasin, että kyllä nainen ja mies voivat olla keskenään ystäviä, mutta olisihan se nuivaa, jos suhteet vastakkaiseen sukupuoleen jäisivät pelkästään ystävyyden tasolle.
Tapa se on tuokin suhtautua asiaan. Ei siinä mitään.
Mun parhaimmat ystävät on lähes aina ollut naisia, poislukien Uncle B. Royal joka on ehdottomasti paras ystäväni.
Juu, ymmärrän. Ovatko nuo naiset olleet pelkkiä ystäviä sinulle?
Ei toimi yleensä
Juu, pitäs olla. Mä en ees tykkää että puhutaan vastakkaisista. Ikään kuin ois joku sota välissä. Meidän ikäluokalla, kun ei oo ees mitää painetta pariutua. Voitas ihan luontevasti kokoontua.
No juu.. sanamuoto ei ehkä ollut paras mahdollinen. Ihmksiähän tässä vaan ollaan kaikki kuitenniin.
Iha yleisellä tasolla mietin, että miks otettu tollanen sanamuoto. Oon itekin sortunu joskus käyttää sitä ilmasua.
Niin.. aika vanhankantainenhan tuo koko ajatuksena on.
Nykyään puhutaan rinnakkaisista sukupuolista.
Toki voivat olla vaikka itsellä nousee helposti piru olkapäälle jos olisi kumppani ja hänellä olisi miespuolisia ystäviä. Ihan siitä syystä että kahdesti liittoni on hajonnut kun silloinen vaimoni on lähtenyt työkaverin matkaan. Toki sen tunteen kanssa pystyn hyvin elämään kun tietää mistä se kumpuaa eikä konkretisoi sitä vaikkapa mustasukkaisuutena.
Itsellä on ihan laaja kaveripiiri johon kuuluu sekä miehiä että naisia monesta sukupolvesta. Näiden kanssa kohdatessa muutama sana vaihdetaan vapaa-aikoina mutta enimmäkseen nähdään joko harrastuksissa, työpaikalla tai luottamushommissa.
Sitten on muutamia joiden kanssa voisin lähteä erilaisiin tapahtumiin kuten urheilukisoihin tai festareille. Nämä ovat sitä omaa ikäpolvea ja koostuu sekä miehistä että naisista. Nämä voisin sijoittaa siihen kaveruuden ja ystävyyden välimaastoon.
Viimeisenä tulee ystävät joita itsellä on kolme. Kaikki omaa ikäluokkaa ja miehiä. Näiden kanssa voidaan puhua yksinäisyydestä, erosta, sairauksista jne, eli voisi kai sanoa että sieltä saa vertaistukea.
Yksi mikä ehkä myös vaikuttaa on se missä yhteydessä on kohdattu. Jos on deittisovelluksen kautta menty treffeille ja siellä toinen on todennut että ollaan vaan kavereita niin silloin voi tulkinnat mahdollisuuksista hieman poiketa toisistaan.
Jos taas ystävyys /kaveruus on peruja työkaveruuden kautta niin ehkä sitä toista ei sitten osaa ajatellakkaan kuin työkaveruuden kautta. Toki kyllähän se työkaveruuskin syvenee jos pari kertaa sisällä käyttää.
No johan on.. kahdesti. Ei mikään ihme jos olisitkin hieman mustasukkainen. Vaikka eihän kenenkään pitäisi joutua suhteessa edellisten syntejä kantamaan.
Toi kysymys siitä, mikä on kaveruuden ja ystävyyden ero.. lieneenkin jokainen määrittelee sen itse. Mutta sinulla tuntuisiolevan kuitenkin vahva sosiaalinen verkosto. Mikä on hyvä, jos on sosiaalinen ihminen.