Heräsi kysymys tuosta miehiä koskevasta lapsettomuudesta.
Mites, jos on tilanne että olet mies ja parisuhteessa se ainoa osapuoli joka haluaa lapsen tai lapsia, kumppani torjuu ehdottomasti ajatuksetkin lapsista, ehdoton ei. Eikä edes harkintaa.
Mitä mietteitä? Useinhan lapset jää tekemättä, jos nainen, se odottava osapuoli ei ehdottomasti lasta halua. Mies ei siinä kovin paljon voi.
Onko osunut omalle kohdallenne? Miten kävi?
Mites, jos on tilanne että olet mies ja parisuhteessa se ainoa osapuoli joka haluaa lapsen tai lapsia, kumppani torjuu ehdottomasti ajatuksetkin lapsista, ehdoton ei. Eikä edes harkintaa.
Mitä mietteitä? Useinhan lapset jää tekemättä, jos nainen, se odottava osapuoli ei ehdottomasti lasta halua. Mies ei siinä kovin paljon voi.
Onko osunut omalle kohdallenne? Miten kävi?
Vastaukset 137
Vanhimmat
Vaihda akka. Vaihtamalla paranee.
Tämä on sun ehdotus näille miehille? Entäs jos se ei vaihtamallakaan parane, tilanne pysyy?
Siinä jatkuvan vaihtamisen limbossa kuluu helposti niitä arvokkaita vuosia. Harva kai heti rupee lisääntymään, kun uuden löytää?
Nainen toimii luonnon antamilla vaistoilla.
Eihän naarasleijona parittele heikon yksilön kassa.
Toinen nykyinen yhteiskunta antaa aika heikkoa tukea äidille.
Tämä hallituksen toimen eivät mitenkään tue synnyttämistä.
No, kun nyt katselee miten paljon on huostaanottoja, päihde ja väkivalta ongelmia laosiperheissä, niin olen vähän eriä mieltä tuosta etteikö parittele vaikka mimmoisen apinankin kanssa.
Tuki kyllä vaikuttaa oleellisesti ja sen puute lisääntymishaluihin. Harvalla on rahasammiota sen varalle kellarissa.
”Nainen toimii luonnon antamilla vaistoilla”
Mitä toi tarkoittaa?
En tunne ainuttakaan naista joka
haluaisi lapsia.
Ensin valitat ettei nainen halua, nyt alat selittelemään muuta.
Kovin heikosti ymmärsit koko kirjoituksen pointia.
En nyt lähde syyttelemään, että olisit heikko leijona, mutta jotenkin ihmettelen että tuo olisi sinun kommenti.
Haisi jotenkin ontuvalta puolustukselta, itsellesi.
Sinä puhut outoja.
Miehillä on ihmeellinen opittu tapa torjua perhe,
ei ei
ja sitten lipsutellaan paljalla, seksi maistuu
toivotaan salaa, että nainen raskautuu
ja oho
ilmoittaa 20 v päästä, että se teki perillisen.
Ei tarvinnut osallistua mihinkään ikävään lapsiarkeen.
Eikö naisilla sitten ole?
On, mutta mies ei raskaudu, se
jättää siittiöt pesään kuin
käki munii toisen pönttöön.
Nainen raskautuu ja siksi sen on ilmaistava
se ”en halua lapsia”.
Mies saattaa haluta lapsia,
panee paljaalla ja
sanoo, ettei halua edes parisuhdetta.
Mies haluaa olla sinkku ja kylvää siementä,
Nainen käy gynellä ja maksaa siitä.
Mies ei laita rikkaa ristiin,
se kusee ja venyttelee matoa.
Aha, kamalia miehiä jotkut naiset sitten valikoi kumppaniksi. Siinä on varmaan oltu liian äkkinäisiä puolin ja toisin?
Kyseleppä ysäreiltä oliko ne toivottuja lapsia.
En nyt viitsi etsiä heitä käsiini.
Muistan kuinka lapsia haluavia naisia haukuttiin.
Miehet ulisi ja halveksi
naisia jotka halusi lapsia ja perheen.
Se oli miesten vapautuskausi.
YH….yksinhuoltaja. Nainen teki sen vaikka yksin.
Ei ollut iskä siinä. Surin miten nuoret miehet
syleksi ”elateita….en maksa”.
Lapsi tarvitsi lukuiokirjoja, iskä sanoi ”en osta”.
Boomerit jankutti, että latenteko ”pilaa elämän”.
PILAA.
Sitten tuli väestöräjähdysteoria. Lastenteko
LEIMATTIIN YMPÄRISTÖRIKOKSEKSI.
Asioilla on tausta.
Nainen ei pääse töihin jos
lastenteoiässä tai ilmaisee
olevansa parillinen.
Päiväkodista ei soiteta iskälle vaan äiskälle ” tule hakemaan sairas lapsi pois”.
Onko muuta kun katkeruus tässä nyt päällimmäisenä äänessä?
Katkeruus?
Olin liian nuori silloin lisääntymään.
KUULIN ihan LIIKAA.
Historia on historiaa. Se oli sitä aikaa.
NOIN se oli.
Ymmärrä nyt, nykyiselle tilanteelle on tausta.
Isyys… millaisen ehkä haluat nähdä sen,
on UUSI pohjoismainen ajatus, malli tai toive.
Ei se ole mikään TOTTAKAI,
koska elokuvissa esitetäön niin.
"Päiväkodista ei soiteta iskälle vaan äiskälle ” tule hakemaan sairas lapsi pois”."
Päiväkodista soitetaan sille huoltajalla, joka on merkitty ensisijaiseksi hakijaksi. Voi olla myös joku muu kuin huoltaja, jos niin on päiväkodin kanssa sovittu. Oman lapseni haki tuossa tilanteessa hänen isoisänsä.
No miehenkö vika se oli? Olisit pitänyt jalat ristissä ja taivaanisän vierellä.
Hei miksi laitoit aloituksen, kun sinä vain elät omissa ajatuksissa.
Jotain olisi ketityskelpoiselle löytynyt.
Alan epäillä että nyt kyse siitä, että sinä en olemukseltasi kelpaa todellakaan suvun jatkajaksi.
Mulla on perhe ja lapsia. Tiedän myös miehistäkin jotain.
Minä tein melkein alussa selväsi, että haluan lapsia, nyt on kaksi lastenlastakin jo.
Mutta minun nuoruudessa arvostetiin lapsiperheitä, leikkauksista ei todellakaan lapsiperheitä kohden esitetty.
Olet elänyt niitä aikoja, kun lapsettomuus ei ollut vaihtoehto kuten nyt ellei ole terveydellisiä syitä miksei.
Mitä, ensin kerroit ettei naiset halua lapsia, nyt vähän valoitata että sinuakaan ei kiinosta.
Koska nyt on nyt.
Puhut taas outoja, aineissa?
Miehen fysiikka eikä psyyke kestä
mitään perheen perustamista,
ei lapsen kasvatusta, ei mitään.
Näin on ollut aina.
Mistä moinen johtuu? Tunnen ihan loistavia isejäkin, jotka on äitiäkin etevämpiä. Kyllähän äidit joskus myös omii ne hommat itselleen. Ja mies luovuttaa, kun ei jaksa tapella. Vai?
Tiedän kolme huolehtivaa isää ja
ne on olleet taivaassa jo aikaa sitten.
Eri sukupolven edustajia.
Juu, niitä on. Nykyään vielä miehiä joille on suotukin sitä hyvän isän roolia.
Kerro missä johtuu sinun nais halveksinta tai aliarvostaminen.
Sellä saataisiin juttuun oikea linja.
En halveksu kumpaakaan sukupuolta, pikemmin saatan olla reilumpikin kun moni muu. Sattuneesta syystä.
Miten niiden miesten isyyden arvostaminen, jotka ovat hyviä isiä, halveksii tai aliarvostaa naisia? Koeta nyt pääsyä eroon tuosta pyhästä äitimyytistä. Myös naisissa on vähemmän äidillisiä ja osa jopa sysipaskoja äitejä ja samoin isissä on huolehtivia ja erinomaisia isiä.
Sivusta. Aina on varmasti ollut hyviä perheen isiä myös itse aikoinaan kun tein lapset 3 kpl niin eipä isä osallistunut yhtään mihinkään lastenhoitoon mutta erohan siitä tulikin sitten jossain vaiheessa koska miehellä myös alkoholiongelmaa mutta ne lapset kyllä ne on ihania ja niin suloisia kun ovat sellaisia pieniä tuhisevia palleroita.
Kyllä siinä kaikki äititunteet pukkaa esiin kun sen pikkuisen tuhisijan syliin ottaa ja imettää jne. niin suloisia pikkuotuksia ovat. Herättää kaikki suojelun ja rakkauden tunteet kyllä te tiedätte jotka ootte lapsia saaneet.🥰
Miehet kasvatetaan eri tavalla.
Mies huolehtii (tai siis jos kykenee edes siihen) ainoastaan itsestään,
sen rahat menee pelkästään sen omiin leluihin.
Nainen kasvattaa ja elättää itsensä,
lapsensa, puolisonsa ja vanhenevat vanhemmat.
Mies ostaa mopon ja kolaroi sen.
Juo itsensä hengiltä.
Nyt herää kysymys mistä noi kaikki hulttiot onnistuu löytämään?
Katso marketin pihalla!
Suomalaista perinnettä:
MIES istuu autossa, se ei tule edes kauppaan.
Se ei pysty.
Siinä sulle periytyvää mallia.
Heh, ei päde meillä. Ei edes siinä 50-luvun miespolvessa.
Enpä ole huomannut tuollaista. Missä päin maata noin on? Täällä meillä päin on kaupoissa kulkevista (jos nyt ruokakaupoista puhutaan) enemmän miehiä. Itsekin olen tottunut siihen, että miehet hoitaa sen homman, jollei sitten mennä yhdessä.
Jos olet hämeestä, valehtelet.
Juuri SE miehen malli on nimeomaan sieltä
ja on edelleen.
Ei ole ollut niissäkään paikoissa Hämeessä, joissa minä olen asunut.
Sillä mistä mä olen ei ole mitään merkitystä. Höpöjä juttelet. Mullakin on silmät ja aivot päässä ja voin sanoa, molemmat toimii aika hyvin.
He ovat varmasti helpommin lähestyttäviä, kun sinunkaltainen naista jotenkin aliarvioiva.
Heh, sovitaan niin. 😄
Tälleen sivusta totean, että sunkin kannattaa sitten nähdä hieman enemmän vaivaa, niin et joudu tyytymään noihin hunsvotteihin.
Niitä nyt sattuu suomessa paljon olemaan eli ei kaikille riitä hyviä. Näin se vaan menee. 😔
No se on toki mahdollista. Mulla on niin pieni otanta, etten ole edes ehtinyt miettiä kuin kahdesta, että tuon kanssa voisi lisääntyäkin.
Mutta mä olen enemmän analyyttinen, kun syöksyjä. Siinäpä se ettei kaikkea ole ehtinyt.
Olen nainen, mutta sanon nyt jotakin sen perusteella mitä tästä aiheesta on tullut miesten kanssa juteltua. Tuollaisista kuvaamistasi tilanteista olen kuullut kahdesta. Molemmat päättyivät eroon. Toisessa nainen oli se, joka lähti - päästi miehen ns. vapaaksi. Tietääkseni mies ei tuolloin eroa halunnut, vaan kuvitteli naisen mielen vielä muuttuvan. Toisessa tapauksessa pari pysyi yhdessä, mutta ero tuli sitten myöhemmin. Ensimmäisen tilanteen mies pariutui ja sai lapsia myöhemmin, toinen on edelleen lapseton (nyt liki viisikymppinen).
Tämä otanta on toki pieni, mutta minusta on hämmentävää, että miehen lapsitoiveidenkin kyseessä ollessa, naisten on täytynyt tehdä päätökset. Varmaan sellaisiakin on, jotka toimivat itse, mutta silloin luultavasti pitää ensiksi tulla vastaan se, jonka kanssa ne lapset voisi tehdä. Vasta sitten mies lähtee edellisestä suhteesta. Tai no tämä on toki vain minun elämänkokemukseen perustuva näkemykseni.
Noin yleisesti ottaen vaikuttaa siltä, että miehet harvemmin ilmaisevat lasten suhteen suoraan kumpaakaan halua tai haluamattomuutta. Suurin osa, ainakin alle nelikymppisistä miehistä, tuntuu ajelehtivan tämän kysymyksen kanssa ja tyytyvän siihen mitä nainen päättää.
Lisään ... poikkeus ovat sitten ne miehet, jotka tuntuvat tietävän jo teineinä, että haluavat perheen, johon kuuluu lapsia. Nämä miehet ovat kuitenkin kokemukseni mukaan häviävän pieni joukko.
Luulen, että miehet on myös naisia alttiimpia tyytymään tilanteeseen.
Jos LAPSI on naiselle tai miehelle
pelkkä satus ”tsek this out” - sain, siitä tuli lapsi.
On parempi olla lisääntymättä.
No voiko olla edes eri mieltä? Ei.
Nelikympinen, eikä aika ole mennyt jo ohi.
55 kun lapsi pääsee ripiltä. Tuon ikäisillä omat vanhemmat eivät enää kykene lastenhoitajiksi, siihen tärkeipään aikaan.
Ilmankos eroja tulee kuin sateella vettä alas taivaalta.
Kyllähän tuo nelikymppinen on jo melkoisen iäkäs vanhemmaksi, mieskin. Jotenkin miehet pitäisi nyt saada tajuamaan, että jos niitä lapsia haluaa, niin ei heilläkään ole varaa luimuilla sen asian kanssa kymmeniä vuosia.
On surullista, että miehille edelleen tyrkytetään sitä ajatusta, että mies voi lisääntyä iäkkäänäkin. Todellisuudessa se on hyvin harvinaista ja puhutaan vain muutamasta prosentista miehiä, jotka saavat edes lisää lapsia neljänkympin jälkeen, saati ensimmäistä.
Niin eikös niillä lapsilla ole suurempi riski saada jotain sairauksia jos yli 40 v. vasta synnytetään oli sitten kumpi tahansa se vanhempi osapuoli parisuhteessa mutta eikö paras olisi tehdä lapset alle 30 vuotiaina silloin myös nainen jaksaa paremmin niitä yövalvomisia ym. ja paranee ehkä nopeammin raskausarvistakin.
Nekin riskit kasvavat iän myötä. olipa iäkäs vanhempi kumpi tahansa. Tuota isän iän vaikutusta on alettu paremmin ymmärtääkin vasta viime aikoina.
Aloittajalle:
miehet ei ole koskaan halunneet perhettä.
Ei koskaan.
Miehet lähtee sotiin, merille, töihin, uraa….
ja lopun ajan ne dokaa.
Ei ole lapsettomia miehiä olemassakaan.
Lapsia on olemassa, koska ei ole ehkäisyä.
Vahinkolapsia, velvollisuuslapsia, perinteen vuoksi lisäännyttiin…
lapsilisät on hyvä syy (oli ainakin boomereilla).
Olen yksi niistä. Ne avioitui ja pani, koska niin kaikki muutkin.
Ne sai lapsilisiä ja lapsilisillä sai silloin pankkilainaa.
Ei mitään sen romattisempaa.
Ei niistä kummastaan ollut kasvattajaksi.
Aika tyypillinen tapa tuottaa … paskaa perinnettä.
Täytyy tälleen sivusta todeta,,että ainakin minun vanhemmistani nimenomaan isäni oli se, joka halusi lapsia. Jos se päätäs olisi ollut äitini vastuulla, niin minua ja sisaruksiani ei olisi olemassa. Isäni myös hoisi meitä enemmän ja kasvatti ja vietti enemmän aikaa kanssamme. Se ei ole yhtään mun äitini juttu, vaikka hän meitä rakastaakin. Hän harrastaa mielummin omia juttujaan.
Olen eri mieltä. Tunnen miehiä jotka on nimenomaan ne jotka ne lapset on mankuneet, kun naiselle taas ollut vähän onko pakko.
Vielä 80-90 luvulla
miehet painostettiin avioon
ja lisääntymään,
ne ei muuten saaneet uraa.
Miksi?
Koska mies ei vaan kykene huolehtimaan edes itsestään.
Se on tuuliajolla ilman ”naista”.
Miehille pitäisi laittaa holhous.
Nyt on pakko sanoa, että sulla on paska asenne miehiä kohtaan. Ymmärrän ne paskat jätkät, mutta kaikki ei ole paskoja jätkiä.
Hän on realisti, älä dissaa.
Paskat on.
Näin se varmasti on ja todellakin on miehiä joilla on voimakas suojeluntarve perhettä vaimoa ja lapsia kohtaan.
Vai olenko väärässä itsehän en ole sellaista miestä koskaan itse saanut mutta nähnyt miten suojelevasti jotkut miehet perhettään kohtaan käyttäytyy.
Harmittaa vaan kun itselle ei sellaista vastaan tullut😢 ja yksin kasvatin ja huolehdin lapsistani. Mies ei oikeastaan mihinkään osallistunut ja myös elatusmaksut eron jälkeen jätti maksanatta moneksi vuodeksi.
No selvittiin lasten kanssa kuitenkin vaikka tiukkaa välillä olikin ja minäkin melko nuori kun lapset hankin.
No, hyväuskoisuus koituu monen naisenkin kohtaloksi. Onni on kuitenkin, että yhteiskunnassamme on tukeakin joskus saanut. Vähenemään päin.
Suojeleminen rakkaitaan kohtaan on minusta päivänselvää, mutta olen huomannut kyllä ettei kaikki koe samoin. 💔
olet mies siksi puolustat tietysti miehiä!
Sillä ei ole mitään merkitystä mikä minä olen, puolustan ihmistä sukupuoleen katsomatta, mutta miestäkin yhtä suurella voimalla, kun naistakin jos joku kohtelee väärin. Tai puhuu paskaa sukupuolen niskaan.
Ei ole dissausta, vaan puhutaan asioista kuten ne ovat.
Mulla on kovat toiveet nuoremmasta sukupolvesta,
että ne tekisi toisin,
mutta heikolta näyttää. Taantumusta havaittavissa.
Kyllä ne tajuaa miten naisia kiusataan ja sorretaan,
miten ovat etuoikeutetussa asemassa,
mutta poikalapset kasvatetaan riviin.
Ne myös nauttii asemastaan.
Mies joka tekee sp - vaihdoksen,
tajuaa ja huomaa, että sen asema ihmisenä alenee ja
sen ääni katoaa.
Miesten lapsettomuus… taruolento.
Arvo on se minkä kukin ansaitsee. Elä niin, että olet arvokas.
Noiden kuvaamiesi kaltaisten "miesten" kasvattajilla on peiliin katsomisen paikka. Asenteet lähtevät useinmiten kotoa ja jos taas on uskonut lapsensa kasvattamisen somelle ja influenssereille, niin silloin varsinkin on mennyt pieleen ja pahasti. Vanhemmat ovat pitkälti vastuussa siitä, jos jo nuorena on kasvanut kieroon. Keski-ikäisen touhuista ei sitten enää voi vanhempia niin paljon syyttää.
Oho, töktöksnöö
”Arvo on se minkä kukin ansaitsee. Elä niin, että olet arvokas.”
Kokeileppa muslimiperhettä ja
naisen asemaa siellä.
Suomalaisissa uskisyhteisöissä ja
50- lukulaisissa perheissä aika sama meno.
Et ole elänyt naisena päivääkään.
Valitettavasti olen. Eikä se ole mitenkään kivaa. Ei kannata kadehtia naisia.
Poikalapset hyväsytyttää
tyttöystävänsä
poikalaumalla.
Ne on niin matoa toisen perään.
Kaverin mielipide …. ”onks tää hyvä”
Lapsia…..( huutonaurua)
20-40 vuotiaat miehet ajelee vielä
leluautoilla.
Miten noin katkeraksi pystyy tulemaan?
Älä ole niin vanha mies.
50 mikään vanha ole. 😂
Taas, Tökstöksnöö:n masinoima itsensä kanssa valehteluketju.
Puhalla persuksiis.
Vanhat naiset opetti, että miehen pitää
antaa ymmärtää, että se on
oikeassa (noin kasvatetaan ääliöitä ja narsisteja)
vaikka se äijä olis kuinka kujalla.
Ne uunoturhapurot.
Toisinaan, pistää hiljaiseksi.
Se itsevarmuus.
Kannattaa kuunnella itseään silloin, kun jokin kuulostaa tyhmältä eikä uskoa muita.
En voi miesten puolesta vastata, mutta näen asian niin, että lapsiasia on niin tärkeä, ettei kummankaan pitäisi tehdä asiassa kompromissia vain toisen vuoksi.
Minulla on jo pitkään ollut se selvänä, että lapsilukuni on täynnä enkä lisää lapsia halua. Nyt tietysti ikäkin alkaa vähän tulemaan vastaan, vaikka vielä en voikaan ikään luottaa ehkäisykeinona. Jos aloittaisin suhteen miehen kanssa, olisi minulle tärkeää se, että mies on sinut lapsitilanteensa kanssa, olipa hänellä lapsia tai ei. En haluaisi koskaan suostutella miestä luopumaan lapsihaaveistaan, jos hänellä sellaisia on.
En kestäisi sitä, jos mies olisi vuokseni luopunut haaveistaan tulla isäksi. Vanhemmuus on niin iso asia, että sen osalta kannattaa kuunnella aidosti itseään ja miettiä tarkoin, mitä haluaa.
Sama, olen sanonut lapsettomuuteni tietäen aikoinaan, että etsi vaan toinen jos haluat lapsia. Minä en niitä todennäköisesti pysty ikinä saamaan.
Mutta onni kääntyi ja saatin kaksi ihan luomusti vieläpä.
Olen niin onnellinen puolestasi, kun sait tulla vanhemmaksi ❤️
Olen aina tiennyt itse haluavani äidiksi, joten itselle oli tärkeää nuorempana, että kumppanini jakaa tämän toiveen. Olisin toivonut aikoinaan lisääkin lapsia, mutta elämä nyt meni miten meni ja nyt ajattelen, että näin on hyvä. Saan olla äiti ihanalle nuorelle miehelle ja se on niin suuri lahja, etten muuta voi olla kuin kiitollinen.
Tiedostaen, miten suuri asia äitiys on itselleni, en ikinä voisi tietoisesti evätä vanhemmuuden mahdollisuutta mieheltä.
Onhan se maailman upein asia ja upeimmat ihmiset mitä mulla koskaan on elämässäni olevan. ❤️
Mutta mä en nuorena halunnut lapsia, en oikein edes niin välittänyt lapsista. Vasta työni kautta varhaiskasvatuksessa aloin ajatella miten aitoja ja ihania nimenomaan juuri lapset on. Toisin kun aikuiset on kaikkea muuta usein.
Sitten vasta, kun mulla todettiin vaikea endo, pcos ja arpia kudoksissa mihin kiinnittyminen on vaikeaa. Sain sätkyn. En saakkaan lapsia, en ollu halunnutkaan. Kummasti halusinkin sitten ja tavallaan olin sitonut ihan täysin naiseuskäsityksenkin äitiyteen.
Mutta ehti mennä 15 vuotta siitä kunnes lapsen sain, sitten pian toisen. Eikä sekään mikään helppo aika ollut.
Mutta mä olen kyllä ilmiömäinen sopeutujakin. Ostin moottoripyörän kun päätin, että elän itselleni sitten kun ei lapsiakaan saa.
Monta vuotta ehdin elää.
Ajatukset lastensaannista saattaa muuttua elämän myötä. Eihän se välttämättä mikään vakio aina ole, että joko haluaa tai ei halua tulla vanhemmaksi pienestä pitäen, vaan siihen voi vaikuttaa niin monenlaiset tekijät, mitkä muuttaa ajatuksia.
Mielensä muuttaminen on ihan ok, kunhan huomioi sen mahdolliset vaikutukset riittävän ajoissa. Ei tietysti ole oikein esim saattaa lasta alulle yhdessä ja sitten perääntyä, että ei tämä ollutkaan se mitä halusi.
Juu ja sekin vaikuttaa millainen parisuhde on. Minä en haluais lapsia ihmisen kanssa jota pidän pöljänä vanhemmaksi. En myöskään olisi ikinä yksin ryhtynyt niitä tekemään.
Parusuhde, vakaa rakkaus ja yhteisymmärrys vasta sitten.
Mulle on aivan sama, jos kumppani lakkaa minua rakastamasta, kunhan rakkaus on ollut läsnä tuolloin ja on aina lapsilleen läsnä. Minä pärjään ilmankin.
Kyllä, sillä on todellakin merkitystä, millaisen ihmisen kanssa perheen perustaa. Tärkeimpänä minäkin näen sen, että toinen haluaa olla vanhempi lapselleen ja aidosti huolehtia hänestä.
Omalla kohdallani en halua sen enempää sanoa kuin, että olen tyytyväinen siitä, että lapsellani on molemmat vanhemmat aktiivisesti mukana elämässään.
Kävi aloitukseen nähden juurikin päinvastoin, olin tuo joka ei enää lasta halunut.
Mites on sitten mennyt näin 10 vuoden jälkeen?
Onhan tuo uusi tulokas ihan huikea ihminen. Joskus naiset ovat oikeassa:)
AV
Mieli siis voi muuttua, kun lopputulos laitetaan syliin. Parempi niin, että huikea. 👍
Ja ei ole mitään naiset miehet oikeaa. On vain yhteinen oikea päätös.
Ehkä lapsia ei ylipäätään kuulu haluta. Niitä kyllä syntyy maailmaan muutenkin.
Miexlummin haluta, kun tehdä vaan yhtään miettimättä asiaa.
No jos asiaa oikein kovsti ryhtyy miettimään, niin lapset luultavasti jäävät syntymättä.
Ja naisten kehostahan lapset tulevat. Luulen että naiset voivat yksinään tai vaikka keskenään miettiä ja haluta asian itselleen sopivalla tavalla.
Oletko sä halunnut joskus isäksi?
Halunnut on varmaan ylivoimakas sana, mutta nuorena asiaa miettimättä olisin pitänyt sellaista luonnoölisena asiainkulkuna. Olin nuorena kohtuu paljon lasten kanssa tekemisissä ja tulin ja tulen edelleen hyvin toimeen niiden kanssa.
Kun ikää vähän tuli niin asiaa osasi miettiä vähän kriittisemmin. Mutta paljon on tietysti auttanut että kukaan erityisesti ei ole halunnut lapsia kanssani. Eli olen välttynyt osin tuurilla peruskuviolta, jossa nainen keksii tylsyyteensä jonkin kriisin ja muuttaa kakaroiden kanssa Timbuktuun ja haluaa vain vähän tai enemmän rahaa.
Oletko kuitenkin vähän katkera naisille?
Vanhempieni ikäpolvella ympäristössäni oli hyvin vallitseva normi, että lähes kaikilla oli 2-3 lasta. Suunnilleen jokaisella luokkakaverillakin oli yksi tai kaksi sisarusta. Sitä piti lähes automaattisesti normaalina. Vaikka ei tuollainen vähän pidemmällä historiakatsannolla ollut muuta kuin sen ajan erityispiirre.
Katkera mistä? Että naiset voivat omaehtoisesti tehdä lapsia koskevat valimtansa toisin kuin miehet? Se on asia jolle ei mitään voi. Kuukautiskivut yms. on jonkinlainen korvaus tuosta.
Luulen että olisin naisena päätynyt ihan samaan ratkaisuun. En minä haluaisi huolehtia ja murehtia 24/7 jonkun mimun vastuullani olevan tekemisiä. Itseeni verrattuna suurin osa ihmisistä tuntuu elävän jossakin kaaoksessa. En nauti sellaisesta.
Sanojasi vaan tunnustelin. Ikään kuin naisiin usko mennyt.
Eihän lapset ole kaikkien juttu. Ja ymmärrän sen varsinkin juuri sen vastuun vuoksi. Se ei ole helppo pesti.
En minä vaikeutta enkä vsstuutakaan pelkää. Pärjäisin varmasti muiden mittareilla oikein hyvin. Mutta oma sisäinen rauha olisi mennyttä.
Miksi pitäisi haluta lisääntymistä?
Sitä ei nyt kysytty.
Se oli kuitenkin vastaus aloitukseen.
Liian suppea. 🙂
Eipä ole osunut kohdalle, kun ei ole koskaan ollut intoa siihen hommaan, muuta kuin harjoituksiin :)
Joudun vastaamaan EOS, mitä olisin tehnyt, jos tuollainen kuvitteellinen tilanne olisi joskus tullut vastaan.
Mutta peruskäsitykseni aiheesta on sama kuin ketjussa jo mainittu. Eli miehet menevät aika paljon naisten mukana tässä asiassa.
Päinvastaisessa kuvitteellisessa tilanteessa minä en välttämättä olisi mennyt naisen pillin tahdissa, eli todennäköinen ero.
Vähän aikaa sitten tuttava pariskunta erosi, kun mies kahden lapsen ja muutaman vuoden jälkeen totesi, ettei hänestä ole perhe-elämään. Ja ilmeisesti olivat alun perin sopineetkin, että nainen vastaa pääosin lasten hoidosta ja kasvatuksesta, kun oli enimmäkseen hänen toivetta.
Tuo pariskunnan miespuolinen tuttava totesi jo ennen häitä, että idea ja ohjelman laadinta oli naisen käsialaa ja hän vain "hyppäsi kelkkaan". Oli kuulemma oikein aikataulutettu ohjelma :)) Tokihan nainen oli tuossa vaiheessa jo pitkälti yli 30 v.
No, keikkaan tuli sitten odotettua enemmän kitkaa.
Mutta tällä tavalla kevyellä kokeilullakin on saatu suomeen kaksi uutta tulevaisuuden veronmaksajaa.
Ehkä tällaisia kevyesti kärjellä kokeilevia miehiä pitäisi olla maassa enemmän?
Sergeikin totesi, että ei miettis vaan tekis :)
-keinovaginamies-
Sisäinen rauha olisi mennyttä eli tuskin olisi vaan tehnyt. Tokihan kaikkea on helppoa jossitella etukäteen ja jälkikäteenkin.
Minäkin olisin saattanut miehenä jättää lapset tekemättä, koska tuskin olisin ollut varhaiskasvatuksessa töissäkään ja oppinut tykkäämään lapsista kokemuksen kautta.
Tai sitten olisi pentuja kun vilkkilässä kissoja. Paha sanoa, ehkä olisin mennyt naisen tahdon mukaan. Sen verran romantikon vikaa.
Minä kyllä ihan pidän lapsista, kun eivät ole enää aivan avuttomia ja pieniä, sekä ovat jonkun muun lapsia:)
Lapset on juuri sellaisia: suoria, avoimia ja pääosin jopa rehellisiä.
Mutta pidän minä monista muistakin asioista, eikä se silti ole syy hankkia niitä asioita itselle. Etäältä ihailu on monessa hommassa viisaampaa.
Olisiko se sitten tuo romantikon vika, mikä nuoria miehiä kuljettaa. Olen tullut samaan tulokseen, että nuorissa ihmisissä romanttisia haihattelijoita on enemmän miehissä kuin naisissa. Nuorilla naisilla on realismi paremmin mielessä.
-keinovaginamies-
Se voi olla, minunkin mielestä miehissä on niitä epätoivoisia romantikkoja enemmän kun naisissa. Miesten itsaritkin naisen menetyksen jälkeen kertoo karua kieltä. Ja nimenomaan nuoremmissa miehissä jotka ei vielä ole turtuneet riittävästi märkiin rätteihin päin pläsiä.
Mielestäni ei välttämättä tarvita turtumista ja omakohtaista kantapään kautta -oppia.
Kyllä aika ja ajattelukin auttaa, kun on se analyyttinen ja pohdiskeluun taipuvainen mieli sekä osaa tarkkailla ja tehdä havaintoja ympäröivästä maailmasta.
-keinovaginamies-
Kaikki vaan ei opi kun kantapään kautta, jos silloinkaan.
:))
Näinhän se on, valitettavasti.
Minä olen aina kuulunut koulukuntaan, joka uskoo kun sanotaan että kylmää rautaa ei pidä pakkasella nuolla :)))
-keinovaginamies-
Heh, niinköhän. 😆
Joo. Tuota voisi kuvailla myös niin, että nuori huikentelevainen mies käyttää kondomia. Vanhempi ja viisaampi lisäksi solmii sen käytön jälkeen ja vie sisällön mukanaan ettei käy vahinkoja. Luottamus on hyvä mutta varotoimenpiteet parempi.
Itsellä oli jo nuorena nuo lapsihaaveet hyvin vahvat. En tiedä tuliko geeneistä tai juomavedestä mutta varmaa on että yksi keskeinen tekijä oli isäni esimerkki. Se miten hän toimi äidille miehenä ja sen lisäki meille lapsille isänä. Teki ne perinteiset miesten työt ja sen lisäksi kotitöistä puolet. Välillä oli jopa koomisia hetkiä kun isä teki viikolla perheen ruuat koska oli töistä kotona äitiä ennen niin saattoi olla että äiti ei päästänyt isää viikonloppuna kokkaamaan koska oli kuulemma välillä hänenkin vuoro.
Mutta siis omalta kohdalta jos nainen ei olisi halunnut lapsia niin ero olisi siitä tullut. Se on niin iso asia että se olisi siellä takaraivossa kuitenkin kalvanut ja mahdollisesti heijastunut parisuhteeseen.
Siksi aika alussa olen nostanut asian puheeksi jos itselläni on ollut toiveita pitkälle tulevaisuuteen ulottuvasta yhteiselosta.
Hyvä saada tämäkin näkökulma, missä miesoletettu kertoo kokemuksensa. Olen vahvasti sitä mieltä, että miesten isyystoiveita vähätellään puheissa. Ja miehet ei kaikki ehkä edes kehtaa tuoda julki toivettaan. Jopa naiseen rakastuminen vaikuttaa joillekin yksilöille alisteista asemaa näissä haaveissa. Ja mies tyytyy.
Ehkä vieläkin tabu siis.
Kyllähän sitä vähätellään mutta jos sitä inhorealistisesti katsotaan niin vaihtoehdot on vähissä. Voisin verrata sitä vaikka ajokorttiin. Itse nyt pyöräilen ja se on hyvinkin mukava tapa liikkua koska ajokortti mahdollistaa sen että voin myös hankkia auton ja ajaa sillä luvallisesti. Jos mulla ei olisi ajokorttia niin pyöräily olisi se ainoa mahdollisuus eikä se pyöräily enaa olisi niin mukavaa. ( muualla ehkä myös joukkoliikenne mutta ymmärätte asian ytimen).
Toinen asia on isyys jja vanhemmuus sekä miten niistä kirjoitetaan. Kotitöiden epätasainen jakautuminen, äidin ura-ja palkkakehityksen pysähtyminen jne. Vaikka valinta olisi perheen sisäinen niin tällainen kollektiivi rankaisu miehiä ja isyyttä kohtaan ei ole omiaan kertomaan haaveistaan tulla isäksi.
Ehkä tuon isyyden (ehkä myös tasa-arvon ) merkityksen ja painoarvon mittarina toimii se että meillä on edelleen äitiyspakkaus.
Niin ... ikävä kyllä niin kauan kun ne lapset kehittyvät naisen kehonnsisällä ja syntyvät sieltä, ei tähän asiaan ole olemassa tasa-arvoista ratkaisua. Ketään ei voida velvoittaa toimimaan hautomona kenellekään.
Sekin on totta. Monesti miettinyt, että miehet on joissain asioissa ihan puun ja kuoren välissä. Tämä on yksi niistä.
Miten niin? Eihän ketään voi pakottaa lisääntymään mutta ei myöskään olemaan lisääntymättä.
Mies lienee vapaa eroamaan, jos hän haluaa lapsia ja nainen ei.
Minusta on erottu siksi, etten halunnut lapsia. Mutta olen onnellinen, että se mies sai lapsia toisen kanssa, ja ettei minun tarvinnut niitä saada. 😄 Tietysti ero aina sattuu, jos toinen on ollut rakas.
Mutta ei tuossa nyt sentään puun ja kuoren välissä olla. 😄
🦄
On mies, jos haluaa pitää tietyn naisen. Itseni tuntien varmaan olisin alistunut kohtalooni, jos toinen sanoo en halua lapsia.
No ei sellainen kannata. Se saattaa aiheuttaa katkeruutta pidemmän päälle.
🦄
Elämä aiheuttaa. 😄
No ihan varmasti, jos tanssii jonkun muun kuin oman pillinsä mukaan.
En suosittele.
🦄
Vaikkei tanssis muittenkaan pillin mukaan.
Itse olen hieman yli 30-vuotias mies. Lapsen saan vasta noin 40-vuotiaana taloudellisista syistä.
Suunnitelma? Entäs jos ei tärppää?
Tärppää?
Anonyymi00057
Jos ei ruuti syty. Vai miten homma menee, koeputki?
Kun sen verran ymmärrän minäkin munattomuuttanikin, ettei mikään toukka moottorissa vartu lupaa syntyä vasta noin 10v päästä. Kun on rahaa.
Jätän varmaan väliin, jos en 40-vuotiaana ole hedelmällinen. :D
Noin 40-vuotiaana. :D
Sitä ei ikinä tiedä onko ennen kun koittaa eli anna mennä.
Niinpä, aika moni nainen ei saa toivomaansa lasta edes muutamien keltarauhashorminihoitojen jälkeen...ehkä olisi mukavampaa tulla raskaaksi ihan luomutouhuna.
AV
Lapsettomuushoidot läpikäyneenä pitkän kaavan mukaan muutamia vuosia, joo luomuna mukavempi.