Rekisteröidy

Ilmoitukset

Ladataan…

    Näytä kaikki

    Kun maailma hiljenee

    Vuodet kulkevat hiljaa ohi,
    kuin varjot syksyn hämärässä.
    Yksi toisensa jälkeen
    tutut äänet vaikenevat,
    ja paikat pöydän ääressä
    jäävät tyhjiksi.

    Jossain syttyvät kodin valot,
    kuuluu naurua, lasten ääniä,
    kahden ihmisen arkista puhetta.
    Jossain toinen sulkee oven,
    eikä kukaan kysy,
    miten päiväsi meni.

    Ei hän aina ollut yksin.
    Oli ystäviä, unelmia,
    rakkautta, joka tuntui ikuiselta.
    Nyt on vain muistot
    ja puhelin, joka ei soi.

    Maailma jatkaa kulkuaan,
    rakastuu, riitelee ja sovittaa.
    Joku löytää uuden alun,
    toinen jää katsomaan,
    kuinka elämä lipuu ohi
    kuin juna, johon ei enää ehdi.

    Ja silti,
    vaikka kukaan ei odottaisi,
    vaikka kukaan ei kaipaisi,
    ei elämä ole arvoton.

    Sillä jossain hiljaisuuden alla
    hengittää yhä ihminen,
    joka tahtoisi rakastaa,
    tulla nähdyksi,
    olla jollekulle
    enemmän kuin ohikulkija.

    Eikä se ole liikaa pyydetty.

    Vain yksi käsi,
    johon tarttua,
    ennen kuin
    viimeinenkin valo sammuu. 💔
    3<50
    1Äänestä

    Muut lukivat myös

    Vastaukset 3

    Vanhimmat

    Hyvä runo. Tulee sydämmestä.

    Muistan sinua rukouksessani, Jumalan siunausta ja valoa tulevaan.

    -tst-

    Äänestä

    Noin varmaan käy puolelle kansalaisista, mutta ei se mitään kun sen tiedostaa ja tietää.

    Äänestä

    Olipa kaunista - ihan kyyneliin.
    Toivon sulle hyvää.
    Vilma

    Äänestä

    Odottaa vastausta

    Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.

    Luetuimmat keskustelut

    Kommentoi aloitusta

    Anonyymi-ap kirjoitti:

    Vuodet kulkevat hiljaa ohi,
    kuin varjot syksyn hämärässä.
    Yksi toisensa jälkeen
    tutut äänet vaikenevat,
    ja paikat pöydän ääressä
    jäävät tyhjiksi.

    Jossain syttyvät kodin valot,
    kuuluu naurua, lasten ääniä,
    kahden ihmisen arkista puhetta.
    Jossain toinen sulkee oven,
    eikä kukaan kysy,
    miten päiväsi meni.

    Ei hän aina ollut yksin.
    Oli ystäviä, unelmia,
    rakkautta, joka tuntui ikuiselta.
    Nyt on vain muistot
    ja puhelin, joka ei soi.

    Maailma jatkaa kulkuaan,
    rakastuu, riitelee ja sovittaa.
    Joku löytää uuden alun,
    toinen jää katsomaan,
    kuinka elämä lipuu ohi
    kuin juna, johon ei enää ehdi.

    Ja silti,
    vaikka kukaan ei odottaisi,
    vaikka kukaan ei kaipaisi,
    ei elämä ole arvoton.

    Sillä jossain hiljaisuuden alla
    hengittää yhä ihminen,
    joka tahtoisi rakastaa,
    tulla nähdyksi,
    olla jollekulle
    enemmän kuin ohikulkija.

    Eikä se ole liikaa pyydetty.

    Vain yksi käsi,
    johon tarttua,
    ennen kuin
    viimeinenkin valo sammuu. 💔

    Anonyymi
    5000

    Ilmoita asiaton sisältö

    • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

    • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

    • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

    • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

    • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

    • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

    Jaa keskustelu