Eilen tossa juteltiin vähän muodoista ja tänään voi jutella, jos huvittaa henkisistä figuureista.
Näkyykö henkinen figuuri jotenkin ihmisestä mihin voi tuntea vetoa ohi fyysisen? Vai onko se aina se fyysinen keho mikä nappaa?
Jätän vielä ääneen esitetyn kysymyksen, kuuntelijoille. Pahoittelut etukäteen, mutta tämän jälkeen pidän turpani kiinni vähän aikaa. 😅
https://youtube.com/shorts/7BGF-Yv7mC0?is=woydv2jfrtjFtBy8
Näkyykö henkinen figuuri jotenkin ihmisestä mihin voi tuntea vetoa ohi fyysisen? Vai onko se aina se fyysinen keho mikä nappaa?
Jätän vielä ääneen esitetyn kysymyksen, kuuntelijoille. Pahoittelut etukäteen, mutta tämän jälkeen pidän turpani kiinni vähän aikaa. 😅
https://youtube.com/shorts/7BGF-Yv7mC0?is=woydv2jfrtjFtBy8
Vastaukset 12
Vanhimmat
MUlle merkkaa luonnepuoli 100% paljon jos valita kumppani.
Oma ihannenainen ulkoisesti on se tyypillinen miehen unelma; kapea vyötärö, levvee lantio, iso takamus ja pitkät koivet.
Mutta en tekis koskaan valintaa ulkonäön perustteella vaan luonne. Esim henkisyys kiinnostaa että eipä haittaa jos kumppanilla on henkisyyttä.
Niin, kummasti se kuori joustaa kun sisäinen maailma kohtaa. Olen sen itsekin huomannut kyllä.
Ihminen on kokonaisuus, joten ei todellakaan nappaa pelkkä fyysinen keho, mutta pelkkä henkisyyskään ei riitä. Mies voi fyysiseltä olemukseltaan olla monenlainen, mutta silti sen fyysisenkin olemuksen tulee olla minun silmissäni miellyttävä (miehen EI tarvitse olla pitkä, tumma ja komea).
Ulkoisesta olemuksesta voi nähdä heijastuksia myös sisäisestä figuurista. Jos mies liikkuu esim kovin laiskasti ja on sen näköinen, ettei mikään kiinnosta, niin ei minulla herää kiinnostus hänen sisimpäänsäkään kohtaan. Joskus toki saattaa käydä niin, että joku, kuka ei ehkä ensivilkaisulla kiinnitä mitään huomiota, alkaakin näyttämään yhtäkkiä paljon kiinnostavammalta, jos hänen sisäinen maailmansa osoittautuu kiinnostavaksi. Tämän takia iha heti ei kannata lyödä jarruja pohjaan, vaikkei joku ensinäkemältä kiinnostaisi.
En tiedä vastasiko tämä nyt yhtään 😄
Hehe, löntystää rystyset maata raahaten niin tulee varmasti ahkera mielikuva. 😂
Niin kyllä se kombo taitaa olla kuitenkin se pääasiallinen tapa havainnoida asiaa. Joskus vaan minusta vähän liikaa ehkä korostuu ulkokuori ihmisten puheissa. Taino se on tietysti minun oma kokemus, helposti jään miettimään miten se nyt noin menee.
Mutta kyllä mä jotain saatoin ymmärtää. 😄
No mitenkä alette otat vasttaan masentuneet ihmiset jotka laahustaa laiskasti kun niillä on masennus?
Laahustava askel voi kertoa myös laiskuudesta tietenkin mutta voi kertoa myös henkisestä sairastelusta.
Hyväksyisitkö mielenterveysongelmaa potevaa kumppaniksi koskaan? Mä hyväksyisin koska oon itte mt-ongelmia poteva.
Tiesin, että saat edes kiinni ajatuksesta 😄
Olet ihan oikeassa siinä, että kyllähän maailma on täynnä pinnallisuutta ja ulkokuorta painotetaan aivan liukaa. Aivan kuin kauneus toisi onnen.
Ymmärrän tiettyyn pisteeseen saakka sen, että toisen ulkoisen olemuksen täytyy olla omaa silmää miellyttävä, mutta meneehän se aika överiksi nykymaailmassa, kun jahdataan kauneusihanteita botoxilla ja huulitäytteillä. Mikä lopulta oikeasti riittää, kun tuntuu, että aina vain hullummaksi menee. No, jokainen toki itse päättää, mitä itselleen tekee, mutta surullista se on.
Kohtelen kaikkia ihmisiä ihmisinä ja kohtelisin masentunutta ihmistä todennäköisesti jopa paremmin kuin muita.
Se, voisinko olla mielenterveysongelmaisen kanssa parisuhteessa riippuu siitä, miten sairaus heijastuu arkeen ja parisuhteeseen. Mielestäni parisuhde on silloin mahdoton, jos toinen on psyykkisesti niin sairas, ettei normaalin parisuhteen ylläpitäminen onnistu.
Jotain ihmisistä yleensä heijastuu, joskus vaikka et katso edes kohti tai huomioi muuten niin saattaa vaistota uteliaisuutta tai mielenkiintoakin välillä yms. Voi olla että jopa sitä henkistä figuuriakin jossain määrin :) ja toki se olemus muutenkin yhtä sun toista saattaa paljastaa vaikka miten peittelisi, ruumiinkielikin paljastaa todella paljon toisinaan, jopa rehellisemmin kuin sanat.
Nämä kaikki yhdessä ainakin jonkinlainen figuuri muodostuu, ainakin minulle...voi olla että lukijoille ei mutta se on taas heidän ongelmansa.
On minulla muuten yksi aito figuurikin tuolla hyllyssä tallessa, muuton yhteydessä löytyy laatikon pohjilta...ehta hymypoikapatsas josta olen salaa ylpeä vaikka en sitä tunnustakaan 😁.
Mjoo, se figuureista 😄
mä en ruukaa katsoa silmiin traumoistani johtuen ja siitä että mulla on aspergerin piirteitä(melko paljon mutten ole assi). Assit ja sen kaltaiset eivät katso silmiin kanssaihmisiä vaan kulkee robottimaisesti. Me herkästi tulkitsemme tietyt katseet yliherkästi. Siksi en pälyile ympärille hirveenä kun liikun esim ostoksilla&kadulla enkä katso silimiin ja tietty ne traumat myös syynä siihen. Alakaa nimittäin kupolia ahisttaa ihan älyttömästi jos alan tulkita ihmisten eleitä ja katseita kun ne tulkinnat voi olla sitä "toi nauraa mulle ivallisesti".
Vastaan vain tekstipohjaisesti esitettyihin ajatuksiin.
Jotenkin sitä ainakin kuvittelee näkevänsä toisen henkisestäkin olemuksesta vilauksia ja sellaisen pohjavireen, kun pidemmästi on juteltu.
Itselleni asia varmistuu paremmin kun näkee ihmisen toimimassa todellisuudessa. En minä kaikkea usko, mitä minulle kerrotaan :)
Ihmisen äly, tasapainoisuus, rauhallisuus ja samantuntuinen "aaltopituus" aiheuttaa kiinnostumista, mutta jos puhutaan romanttisesta tai edes seksuaalisesta vedosta, niin kyllä siihen myös fysiikkaa tarvitaan.
Mulla oli lukiossa sekä kemia että fysiikka laajana, enkä siltikään lukioikäisenä ollut seurustellut kertaakaan :) Varmaan se on hidaskin tuo yläpää :))
-keinovaginamies-
Kuka oikeasti jaksaa tälläistä tekoälypskaa lukea???
Älä lue