miten.....

...oli ekat päivät yhtä helvettiä eikä tulevaisuutta näkyny =(. Onneksi olen niin ihanan miehen kanssa ollut,että tämä tahtoo olla vielä ystävä kanssani! Eikä siis mitään "moikataan kun tavataan", vaan ihan yhdessäoloa kaveruuden merkeissä(esim. leffojen kattelua). Sydän oli vielä eilen aivan riekaleina, mutta nyt hieman hymyilyttää,kun tietää ettei toinen ole lähdössä pois kokonaan...miten sulla, oliko ero sellainen,ettei yhteyttä pidetä tulevaisuudessa?
Jos oli,en osaa edes kuvitella tuskaasi...
Jos sulla on ystäviä,nyt otat heidät hyötykäyttöön! Soitat,menet käymään, pyydät seuraksi jonnekin- on puhuttava jollekin, kun ero iskee. Ulkona kävely helpottaa vähäsen- mieli rauhoittuu edes hetkeksi. Sellainen vinkki, että vaikka muistot pyörivät mielessä,älä ruoki niitä- älä siis ota esille valokuvia, rakkauskirjeitä tms. Ne kauniit asiat ja muistot kuuluvat aikaan, jolloin asiat olivat toisin, eli niitä ei voi soveltaa nykyaikaan tyyliin "jos me oltiin tässäkin kuvassa näin onnelisia,mikä meni vikaan?". Okei,vähän typerästi ilmaistu,mutta juuri nyt aivotoiminta on vähän jäissä...=/ Toinen vinkki: keksi itsellesi tekemistä. Mulla pitää koko ajan olla tekemistä,ettei ajatukset alkais kiertää kehää... Voimia ja jaksamista, kirjoittele kuulumisias!

Exäni muutti riidan päätteeksi alkukesästä pois, yrjösin ja laihduin yhteensä 5 kiloa tästäkin vähästä. En saanut syötyä kuin pelkkiä hedelmiä , sitä kesti vajaan viikon.
Onneksi oli pakko mennä duuniin, ja onneksi oli kavereita joiden kanssa aina jotain tekemistä. Sitten aloin miettiä että se mies ei kyllä ollut se jonka kanssa olisin halunnut vanheta, oikeesti. Ja tajusin että tää tuska menee kyllä joskus ohi. Tajusin myös loppukesällä että hei, muitakin miehiä on.
Eli; pahin kestää pari-kolme viikkoa, koko prosessi voi kestää vuodenkin, se on kamalaa, mut menee ohi, keksi aina tekemistä vaikka väkisin, katso telkkaa, tapaa ihmisiä, ota etäisyyttä, älä ota yhteyttä. Päätä miettiä asiaa seuraavan kerran puolen vuoden päästä ja tee sitten rehellinen inventaari.

heviä ja lujaa,vältän nyyhky musaa hinnalla millä hyvänsä,se avaa takuuvarmasti kyynelkanavat.tänään poikaystäväni jätti minut 4 vuoden jälkeen.....

eorttiin 1,5kk sitten 6kk jälkeen. Mua on auttanu ystävien seura ja se että tekee oikeesti asioita. Ei jämähdä kotiin. Vaikka ei olis seuraa niin keksii itselleen tekemistä. Ja mua on suunnattomasti auttanu se että ollaan exän kanssa hyviä ystäviä. Eron jälkeen ollaan soiteltu ja nähty sekä kahdestaan että kaveriporukan kesken. Se auttaa että näen hänet, vaikka se välillä on vaikeaa. Saanpahan nauttia ainakin hänen seurastaan jos hellyyttää ei enää heru.

Eron tuska on vain käytävä läpi. Itse käyn sitä läpi eikä helppoa ole. Täytyy vain muistuttaa itselleen miksi niin kävi ja koittaa näin aluksi olla ajattelematta niitä hyviä muistoja. Se vain pahentaa tilannetta.
Päivä kerrallaan, eiköhän se siitä :)
Eikä kannata jäädä yksin sängyn pohjalle!!