Miten suhtaudut jos tyttöystäväsi/naisystäväsi on vaatimattomammista oloista kuin sinä?
Itse naisena tunnen pientä alemmuutta ja pelkään etten riitä miesystävälleni, joka on akateemisesta ydinperheestä, talosta jota ympäröi omenapuut ja pihassa kiillotettu volvo. Meillä taas vanhempien luokse mentäessä, asiat ja tavarat sotkussa, kerrostalo lähiössä ja muuta sekavaa.
Itse naisena tunnen pientä alemmuutta ja pelkään etten riitä miesystävälleni, joka on akateemisesta ydinperheestä, talosta jota ympäröi omenapuut ja pihassa kiillotettu volvo. Meillä taas vanhempien luokse mentäessä, asiat ja tavarat sotkussa, kerrostalo lähiössä ja muuta sekavaa.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Ehhh? Mitä välii tollaset taustat? Vrt. thai-tytöt..
Avokkini kotona on leppoisaa ja appivanhemmat on tosi mukavia. He asustavat maatalossa, jossa piha on iso ja järvi heti talon vieressä. Upeat maisemat! Siellä sielu lepää!
Itte olen vissiin varakkaammasta perheestä, ainakin avokkini mielestä, mutta sillä ei todellakaan ole mitään väliä. Kumpikin ollaan ammateissa, mistä tykätään ja rakkautta riittää. :)
Ajatus- ja aatemaailma saattaa olla erilainen ja siitä saattaapi tulla riitoja. Niin on käynyt mulla kun miesystäväni on paremmista piireistä eikä ymmärrä yhtään köyhän elämää.
Ihan sama, paitsi jos pöytä- ym. tavat ovat sieltä lapsuuden kodista jääneet sanalla sanoen puutteellisiksi. Valitettavan usein näin kyllä onkin, lapsuudessa opittuja tapoja kun on vaikea muuttaa.
En kyllä itsekään ole mistään eliittiperheestä, mutta käytöstavat on opetettu ja itse olen ne vielä salonkikelpoisiksi hionut.
Minä olen miettinyt samaa, tilanteeni on sama kuin sinulla. Nuorempana häpesin vanhempani tyyliä pitää taloutta, kotia, ja ehkä nyt vanhempanakin asia kirpaisee vielä. Olen kyllä nyt jo alkanut sisäistää, että se miten äitini kotiansa pitää, ja elää - se on hänen asiansa. Minä olen aikuinen ihminen, enkä ole vastuussa toisesta aikuisesta ihmisestä tai hänen persoonallisuudestaan, henkilökohtaisesta tyylistään, tavoistaan, mieltymyksistään... Itsestäänselvää. On hän sitten sukulainen tai ei. JOS kumppanini rakastaa minua ja haluaa olla MINUN kanssani, niin silloin hän sen tekee. JOS vanhempani elämäntapa, taloudenpito tms häntä vaivaa, niin se on hänen itsensä työstettävä. Totta kai olisi kivampaa viesä kumppani sellaiseen kotiin, johon itsekin mielellään menee, MUTTA kuinka monella ihmisellä loppujenlopuksi on etuoikeus tulla sellaisesta kodista, jonka voisi vapautuneesti ja iloisesti esitellä ystävälleen? Sitä paitsi, on myös niin, että vaikka ihmisen vanhempien koti ulospäin näyttäisi kiillotetulta ja unelmien pesältä, niin kukaan ei tiedä minkälaista likapyykkiä julkisivun takana piilotellaan. On olemassa ihmisiä, jotka kiillottelevat ljulkisivuansa sitä ahkerammin, mitä enemmän vaikeita asioita on käsittelemättä. Kunhan kaikki näyttää hyvältä ulospäin... On parempi olla miettimättä ja arvuuttelematta ihmisiä, hyväksyä elämä sellaisena kuin se on ja tulee, ja kiittää omista vanhemmistaan. He ovat omansalaisia ihmisiä. Se, jolle on tärkeätä se, että kumppanilla on moitteeton ja "sopiva" tausta, valitkoon ja rakastukoon ihmiseen, joka sopii ajatteluunsa.
Minä suosittelisin, että älä ota vastuuta ystäväsi reaktioista ja ajattelusta.