päätinpä rueta purkamaan tänne omaa eroani. kiva jos joku jaksaa lukea ja vielä vastatakkin. alkuun kerron, että olen käyttäytynyt exääni kohtaan joitakin kertoja väkivaltaisesti. väkivalta on ollut lähinnä raapimista tai vaatteista repimistä. ja älkää vielä lopettako lukemista, pliis. kirjotuksellani haluan selventää tähän asiaan johtaneita tekoja ja kuulla rehellisiä mielipiteitä. en ole koskaan nauttinut väkivallasta, sen kerron heti myös.. aloitetaan..
tapasimme exäni kanssa 5 ja puoli vuotta sitten.. hetki oli ihana. mies oli ihana. aloimme tapailla säännöllisesti ja hän jopa osoitti hienoa käytöstä tytärtäni kohtaan.. elämä oli auvoisaa.. puoli vuotta seurusteltuamme mieheni tuli reissutöistään ja kertoi pettäneensä minua. hän jopa kertoi yksityiskohtaisesti, miten joku nainen oli vietellyt hätä, vienyt hänet kotiinsa ja aloittanut suuseksin. mieheni ei ollut kuulema jatkanut peliä sen pidemmälle.. nooh, annoin anteeksi. noin kuukausi tapahtuneesta mieheni sanoikin, ettei asia ollut totta, hän oli kuulema halunnut vain testata suhteemme "vakavuutta" ja kestävyyttä!!
elomme jatkui, puoli vuotta edellisestä tapahtuneesta, mieheni alkoi pitämään yhteytta ex-tyttöystäväänsä. sain asian selville ja pyysin lopettamaan. kuulema lopetti, kunnes taas kärähti. otin itse tyttöön yhteyttä ja pyysin lopettamaan. tyttö kertoikin uusia asioita, mieheni oli pyytänyt, että pitäisivät yhteyttä sähköpostitse, etten minä tietäisi. tämän kuultuani päätin lähteä suhteesta. mieheni kuitenkin aneli jäämään ja jäin.
tästäkin eteenpäin mieheni käyttäytyi epärehellisesti ja ilkeästi minua kohtaan. aina oli jotain jossain. ei vakavia juttuja, mutta kuitenkin. aloin odottamaan ensimmäistä lastamme, mieheni kulki baareissa ja viikot muualla töissä. oli kuulema kuitenkin äärettömän onnellinen odotuksesta, lapsihan oli kuitenkin yhdessä mietitty asia. kun olin viiemisilläni raskaana, mieheni kävi pettämässä minua baarireissullaan. oli katuva, sen myönnän. laitoin mieheni tautitesteihin ja annoin anteeksi. pari viikkoa siitä mieheni oli taas baarissa ja aamulla kun heräsin, oli hänen puhelimeensa tullut vieti. tiedän tein väärin, mutta katsoin viestin. se oli eräältä tytöltä jonka hän oli tavannut edellisenä iltana.. pyyteli ottamaan yhteyttä.. ja taas asia anteeksi annettiin.. hän aikoi miehistyä kunnes vauva syntyy.. vauva syntyi. menin laitokselle itsekseni, koska mieheni oli baarissa. seuraavana päivänä hän tuli ja oli mukana synnytyksen ajan (synnytys käynnistettiin). kotiin mentyäni vauvan kanssa mieheni lähti juomisreissulle. tullessaan kotiin hän oli jonkin tunteen vallassa ja kävi minuun käsiksi, nakkeli parvekkeen lattialle jne. ENKÄ ollut provosoinut, enkä aloittanut tilannetta. olin nukkumassa kun hän tuli.
asiat taas eteenpäin. oli apikkakunnan vaihdon aika. olimme asuneet minun opiskelujen taikia entisellä paikkakunnalla ja nyt mieheni aloitti opiskelut toisaalla. vauvamme syntyi siis toukokuussa ja koko kesä meni mieheltäni reissutöissä ja viikonloput baareissa. yritin muutaman kerran käydä mukanakin. tämän kesän aikana kävin mieheeni muutaman kerran käsiksi ja hän vastaavasti minuun. (kummankin kerrat olivat omia aloituksiamme) minun vihastumiset liittyivät aina toisiin naisiin.. hän taas aloitti omiaan, koska kuulema minä olin niin opettanut, voi olla..
tuli syksy ja koulu. asiat menivät suht hyvin, mieheni rauhottui hiukan, mutta vauhtia alkoi tulla kun tutustui ihmisiin. koulusta hän sai naispuolisia kavereita jne.. myös uusia naistuttavuuksia baareista löytyi.. aloin seuraavana kesänä odottamaan toista lastamme. mieheni kulki illat ja päivät töissä, minä hoidin lapsia ja odotin vauvaa. syksy jatkui taas samalla vanhalla kaavalla, baareja, töitä ja kaikkea muuta paitsi kotona oloa. vauvamme syntyi vuoden alusta ja jäin miltei heti hoitamaan kaikkia kolmea kotiin yksin. mieheni kulki koulussa ja oli illat töissä. viikonloppuisin jos ei ollut töissä, kävi säännöllisesti baarissa. oli riitoja ja mustasukkaisuutta.
kesällä sitten juhannuksen aikaan mieheni kärähti taas yhdestä naishommasta. hän oli tavannut baarissa naisen jonka kanssa vaihtanut numeroita. pitivät yhteyttä ja kun mieheni kärähti asiasta hän jätti minut. en kuulema ollut näyttänyt tykkääväni hänestä. olin rikki. kolmen pienen lapsen kanssa. mieheni kuitenkin halusi miettiä jatkaako kanssani vai ei. viikon harkinnan jälkeen hän halusi jatkaa.. ja jatkoimme. muutimme uuteen isompaan asuntoon. heinäkuu oli kiva. elokuussa hän jatkoi satunnaisia yhteydenpitoja naisen kanssa. ei edes pyytänyt minulta anteeksi koko asiaa. edes kesän tapahtumaa. viestejä ja puheluita he vaihtelivat muutamia kertoja kuukaudessa marraskuun alkuun asti. seuraavaksi kuvioihin tuli muuta. marraskuusta asti tähän kessän mieheni joi 3-4 kertaa kuukaudessa. oli naisasioita, joista tulin entistä mustasukkaisemmaksi. joulukuussa kävin mieheeni kerran käsiksi, samoin tammi- ja helmikuussa. mieheni jätti minut maaliskuussa, yöpyi naisluokkakaverinsa luona. tuli kotiin ja siitä seuraavana päivänä kertoi taas halunsa jatkaa. jatkoimme. minä lähdin hoitamaan väkivaltaisuuttani. kuljin kriisikeskuksella puhumassa asiasta ja asia jäi saman tien, olen siis viimeksi raivostunut helmikuussa.
minun repimiseen liittyy myös se, että mieheni kävi minun päälle. hakkasi päätä niin etten voinut sitä kunnolla pestä viikkoon, tai mustaa korvaa piti huksilla peitellä ettei kukaan nähnyt, tai potki vartaloon. minun viaksi ollaan aina luokiteltu tuo asia. myönnän, että muutaman kerran on mieheeni jäänyt raapaisunjäkikin. mutta vaikka minä aloin kulkemaan juttelemassa asiasta niin mieheni sai jatkaa. kävi minuun muutaman kerran käsiksi.
kevät ja alkukesä oli kuitenkin kivaa aikaa. sain töitä ja miehenikin aloitti kesätyöt. jostain syystä mieheni kuitenkin ehdotti minulle, että hän asuisi jonkin aikaa muualla. olin äimänkäkenä, mutta suostuin. hän kuulema halusi parannella meidän asioita näin. noh, luvan saatuaan hän ei kuitenkaan lähtenyt. juhannuksen aikaan hän vielä puhui miten asiat saadaan kuntoon ja mitä kaikkea hienoo meillä on. kertoi halustaan mennä minun kanssani naimisiin ja puhui talon rakennuksesta. olin pilvissä. kunnes heinäkuun alussa hän erään baari-illan päätteeksi (tuli kotiin vasta aamulla) sanoi haluavansa erota. muutti pois. olin tietenkin varma, että hänellä on joku ja tivasinkin muutaman kerran. aina tuli jyrkkä ei ole- vastaus ja syyttelyt millainen epäluulonen olen. pyysin aina anteeksi. kunnes mieheni lopulta kertoi hällä olevan toine. toinen oli edelliskesän nainen. hänkin oli jättänyt oman miesystävänsä mieheni takia.. nyt he tapailevat.
mieheni on muutamia kertoja osoittanut tunteitaan myös minua kohtaan, vaikka tapaileekin toista. esim. elatustuen kirjoittamisen jälkeen hän mietti miten on pää sekaisin jne. eilen hän kyseli minun kiihotustilaani ja oli sen näköinen, niinkuin minun olisi pitänyt pyytää häntä harrastamaan kanssani seksiä..
aivan älytöntä. ex-mieheni asuu tässä samssa pihassa, eikä aio muuttaa ainakaan kuukauteen, vaikka sovittiin että hän asuisi vain heinäkuun loppuun. hän käy minulle räkyttelemässä asioista. ja joudun iltavuorojeni aikaan päästämään hänet kotiini lapsia hoitamaan. ompa hän jopa ite marssinut sisälle vaikka en ole ollut kotona. eilen aamullakin kun hän tuli toisen naisen luota hän yritti mennä minuun sänkyyni nukkumaan, YÖK!!
mieheni on saanut minut vakuuttuneeksi taipaleemme aikana, että liiankin moni asia on minun vikaani. nytkin olen syyllitänyt erostamme pääasiassa itseäni. onko todella näin? niinä hetkinä kun olen mieheeni käynyt käsiksi, on tuntunut kuin minut olisi puristettu ja ahdistettu hengiltä. aina niihin tilanteisiin on liittynyt minun tunteillani tai minulla leikkimstä. en ole keneenkään muuhun käynyt käsiksi, joten en usko että olen pinttynyt pahoinpitelijä, enhän muuten olisi saanut yhdellä päätöksellä asiaa loppumaan..
vastatkaa? kommentoikaa?
tapasimme exäni kanssa 5 ja puoli vuotta sitten.. hetki oli ihana. mies oli ihana. aloimme tapailla säännöllisesti ja hän jopa osoitti hienoa käytöstä tytärtäni kohtaan.. elämä oli auvoisaa.. puoli vuotta seurusteltuamme mieheni tuli reissutöistään ja kertoi pettäneensä minua. hän jopa kertoi yksityiskohtaisesti, miten joku nainen oli vietellyt hätä, vienyt hänet kotiinsa ja aloittanut suuseksin. mieheni ei ollut kuulema jatkanut peliä sen pidemmälle.. nooh, annoin anteeksi. noin kuukausi tapahtuneesta mieheni sanoikin, ettei asia ollut totta, hän oli kuulema halunnut vain testata suhteemme "vakavuutta" ja kestävyyttä!!
elomme jatkui, puoli vuotta edellisestä tapahtuneesta, mieheni alkoi pitämään yhteytta ex-tyttöystäväänsä. sain asian selville ja pyysin lopettamaan. kuulema lopetti, kunnes taas kärähti. otin itse tyttöön yhteyttä ja pyysin lopettamaan. tyttö kertoikin uusia asioita, mieheni oli pyytänyt, että pitäisivät yhteyttä sähköpostitse, etten minä tietäisi. tämän kuultuani päätin lähteä suhteesta. mieheni kuitenkin aneli jäämään ja jäin.
tästäkin eteenpäin mieheni käyttäytyi epärehellisesti ja ilkeästi minua kohtaan. aina oli jotain jossain. ei vakavia juttuja, mutta kuitenkin. aloin odottamaan ensimmäistä lastamme, mieheni kulki baareissa ja viikot muualla töissä. oli kuulema kuitenkin äärettömän onnellinen odotuksesta, lapsihan oli kuitenkin yhdessä mietitty asia. kun olin viiemisilläni raskaana, mieheni kävi pettämässä minua baarireissullaan. oli katuva, sen myönnän. laitoin mieheni tautitesteihin ja annoin anteeksi. pari viikkoa siitä mieheni oli taas baarissa ja aamulla kun heräsin, oli hänen puhelimeensa tullut vieti. tiedän tein väärin, mutta katsoin viestin. se oli eräältä tytöltä jonka hän oli tavannut edellisenä iltana.. pyyteli ottamaan yhteyttä.. ja taas asia anteeksi annettiin.. hän aikoi miehistyä kunnes vauva syntyy.. vauva syntyi. menin laitokselle itsekseni, koska mieheni oli baarissa. seuraavana päivänä hän tuli ja oli mukana synnytyksen ajan (synnytys käynnistettiin). kotiin mentyäni vauvan kanssa mieheni lähti juomisreissulle. tullessaan kotiin hän oli jonkin tunteen vallassa ja kävi minuun käsiksi, nakkeli parvekkeen lattialle jne. ENKÄ ollut provosoinut, enkä aloittanut tilannetta. olin nukkumassa kun hän tuli.
asiat taas eteenpäin. oli apikkakunnan vaihdon aika. olimme asuneet minun opiskelujen taikia entisellä paikkakunnalla ja nyt mieheni aloitti opiskelut toisaalla. vauvamme syntyi siis toukokuussa ja koko kesä meni mieheltäni reissutöissä ja viikonloput baareissa. yritin muutaman kerran käydä mukanakin. tämän kesän aikana kävin mieheeni muutaman kerran käsiksi ja hän vastaavasti minuun. (kummankin kerrat olivat omia aloituksiamme) minun vihastumiset liittyivät aina toisiin naisiin.. hän taas aloitti omiaan, koska kuulema minä olin niin opettanut, voi olla..
tuli syksy ja koulu. asiat menivät suht hyvin, mieheni rauhottui hiukan, mutta vauhtia alkoi tulla kun tutustui ihmisiin. koulusta hän sai naispuolisia kavereita jne.. myös uusia naistuttavuuksia baareista löytyi.. aloin seuraavana kesänä odottamaan toista lastamme. mieheni kulki illat ja päivät töissä, minä hoidin lapsia ja odotin vauvaa. syksy jatkui taas samalla vanhalla kaavalla, baareja, töitä ja kaikkea muuta paitsi kotona oloa. vauvamme syntyi vuoden alusta ja jäin miltei heti hoitamaan kaikkia kolmea kotiin yksin. mieheni kulki koulussa ja oli illat töissä. viikonloppuisin jos ei ollut töissä, kävi säännöllisesti baarissa. oli riitoja ja mustasukkaisuutta.
kesällä sitten juhannuksen aikaan mieheni kärähti taas yhdestä naishommasta. hän oli tavannut baarissa naisen jonka kanssa vaihtanut numeroita. pitivät yhteyttä ja kun mieheni kärähti asiasta hän jätti minut. en kuulema ollut näyttänyt tykkääväni hänestä. olin rikki. kolmen pienen lapsen kanssa. mieheni kuitenkin halusi miettiä jatkaako kanssani vai ei. viikon harkinnan jälkeen hän halusi jatkaa.. ja jatkoimme. muutimme uuteen isompaan asuntoon. heinäkuu oli kiva. elokuussa hän jatkoi satunnaisia yhteydenpitoja naisen kanssa. ei edes pyytänyt minulta anteeksi koko asiaa. edes kesän tapahtumaa. viestejä ja puheluita he vaihtelivat muutamia kertoja kuukaudessa marraskuun alkuun asti. seuraavaksi kuvioihin tuli muuta. marraskuusta asti tähän kessän mieheni joi 3-4 kertaa kuukaudessa. oli naisasioita, joista tulin entistä mustasukkaisemmaksi. joulukuussa kävin mieheeni kerran käsiksi, samoin tammi- ja helmikuussa. mieheni jätti minut maaliskuussa, yöpyi naisluokkakaverinsa luona. tuli kotiin ja siitä seuraavana päivänä kertoi taas halunsa jatkaa. jatkoimme. minä lähdin hoitamaan väkivaltaisuuttani. kuljin kriisikeskuksella puhumassa asiasta ja asia jäi saman tien, olen siis viimeksi raivostunut helmikuussa.
minun repimiseen liittyy myös se, että mieheni kävi minun päälle. hakkasi päätä niin etten voinut sitä kunnolla pestä viikkoon, tai mustaa korvaa piti huksilla peitellä ettei kukaan nähnyt, tai potki vartaloon. minun viaksi ollaan aina luokiteltu tuo asia. myönnän, että muutaman kerran on mieheeni jäänyt raapaisunjäkikin. mutta vaikka minä aloin kulkemaan juttelemassa asiasta niin mieheni sai jatkaa. kävi minuun muutaman kerran käsiksi.
kevät ja alkukesä oli kuitenkin kivaa aikaa. sain töitä ja miehenikin aloitti kesätyöt. jostain syystä mieheni kuitenkin ehdotti minulle, että hän asuisi jonkin aikaa muualla. olin äimänkäkenä, mutta suostuin. hän kuulema halusi parannella meidän asioita näin. noh, luvan saatuaan hän ei kuitenkaan lähtenyt. juhannuksen aikaan hän vielä puhui miten asiat saadaan kuntoon ja mitä kaikkea hienoo meillä on. kertoi halustaan mennä minun kanssani naimisiin ja puhui talon rakennuksesta. olin pilvissä. kunnes heinäkuun alussa hän erään baari-illan päätteeksi (tuli kotiin vasta aamulla) sanoi haluavansa erota. muutti pois. olin tietenkin varma, että hänellä on joku ja tivasinkin muutaman kerran. aina tuli jyrkkä ei ole- vastaus ja syyttelyt millainen epäluulonen olen. pyysin aina anteeksi. kunnes mieheni lopulta kertoi hällä olevan toine. toinen oli edelliskesän nainen. hänkin oli jättänyt oman miesystävänsä mieheni takia.. nyt he tapailevat.
mieheni on muutamia kertoja osoittanut tunteitaan myös minua kohtaan, vaikka tapaileekin toista. esim. elatustuen kirjoittamisen jälkeen hän mietti miten on pää sekaisin jne. eilen hän kyseli minun kiihotustilaani ja oli sen näköinen, niinkuin minun olisi pitänyt pyytää häntä harrastamaan kanssani seksiä..
aivan älytöntä. ex-mieheni asuu tässä samssa pihassa, eikä aio muuttaa ainakaan kuukauteen, vaikka sovittiin että hän asuisi vain heinäkuun loppuun. hän käy minulle räkyttelemässä asioista. ja joudun iltavuorojeni aikaan päästämään hänet kotiini lapsia hoitamaan. ompa hän jopa ite marssinut sisälle vaikka en ole ollut kotona. eilen aamullakin kun hän tuli toisen naisen luota hän yritti mennä minuun sänkyyni nukkumaan, YÖK!!
mieheni on saanut minut vakuuttuneeksi taipaleemme aikana, että liiankin moni asia on minun vikaani. nytkin olen syyllitänyt erostamme pääasiassa itseäni. onko todella näin? niinä hetkinä kun olen mieheeni käynyt käsiksi, on tuntunut kuin minut olisi puristettu ja ahdistettu hengiltä. aina niihin tilanteisiin on liittynyt minun tunteillani tai minulla leikkimstä. en ole keneenkään muuhun käynyt käsiksi, joten en usko että olen pinttynyt pahoinpitelijä, enhän muuten olisi saanut yhdellä päätöksellä asiaa loppumaan..
vastatkaa? kommentoikaa?
Vastaukset 11
Vanhimmat
Voitko ylpeana kertoa lapsellesi millaisen isan olet hanelle valinnut? Haluatko etta tuo mies on esimerkkina millinen on ihanteellinen poikaystava
tyttarellesi ja millainen aviomies tulee valita?
Jos vastauksesi on myonteinen kumpaankin kysymykseen, jatka samaan tahtiin ja tapa oikein kuolettavasti tyttaresi kauniit unelmat. Myrkyta ne ja veda lokaan aivan kuin teet tietoisesti omille tulevaisuuden suunnitelmillesikin.
Jos taas vastauksesi on kielteinen, hae avioero ja muuta muualle missa voit luoda terveen ja rauhallisen kasvuympariston avuttomalle pienokaiselle jonka sina taysin tietoisesti olet hankkinut.
Ellet siihen kykene, anna lapsesi adoptoitavaksi perheeseen jossa han saa turvallisuutta ja rakkautta varttuakseen.
Omaa elamaasi voit sitten ainakin paremmalla omallatunnolla jatkaa tuhota.
on tyhmää; kuitenkin kysyn sinulta; miksi ihmeessä olet antanut anteeksi niin monta kertaa, miksi olet tehnyt hänen kanssaan lisää lapsia, kun jossain sisimmässä sinun on täytynyt tajuta, ettei asiat muutu siitä miksikään; siltikin olet aina uskonut ja luottanut häneen....
Tuollainen käytös ja suhtautuminen mieheltäsi noin leväperäisesti asioihin; välittämättä muusta kuin itsestään ja omasta halustaan; sanoo jo paljon hänestä. Hyvä luoja (vaikkei se tähän autakaan), kuinka aikuisella miehellä on ajatukset ja teot sekaisin totaalisesti ja siinä sivussa annat hänelle vielä kaiken anteeksi!!!
Tiedän, että sivullisen on helppo sanoa ja arvostella, mutta kommentoin kun luin tuon kirjoittamasi; en ollut uskoa, mitä kerroit.
Ajattele lapsiasi ja pyri heille antamaan se kaikki huolenpito ja rakkaus, jota he varmasti kaipaavat. Heille olet se tärkein ja rakkain, ja sinuun tukeutuvat, sillä olethan heidän äitinsä.
Älä hyvä ihminen enää usko tuollaiseen; uskon, että itsekin sen tiedät, että tuollaisesta ei seuraa muuta kuin pahaa.
Siinä olet tehnyt oikein kun olette eronneet; jo lapsiannekin ajatellen.
jos naisiakin,jos itsellä olisi tuo tilanne,mies lähtis ja äkkiä.Mutta kun luin tuon jutun,kyllä tuntui pahalle oot varmaan katsonu ja antanu anteeksi enemmän kuin tarpeeksi.Ajattele itseäsi ja etenkin lapsia,mikä teille on parasta.Koita jaksaa,voimia sulle että selviät tilanteesta.
Alkuperäinen tuntee huonoa omatuntoa omasta väkivaltaisuudestaan. Onneksi olet ottanut yhteyttä ammattiauttajiin. Älä missään nimessä lähde kostamaan miehelle yhtään pahaa tekoa.
Minä kostin ja sain mahdottoman syyteryöpyn niskaani virkavallan taholta.
Sinuna hankkisin miehelle lähestymiskiellon.
Saisit rauhoittua ja järjestellä elämäsi tasapainoon.
Miehesi on Don Juan eikä ikinä parane yhden naisen mieheksi. Selvittäköön päänsä terapiassa.
kiitos kommenteista kaikille. tiedän kyllä, että tämä on paras ratkaisu. syy miksi olen sietänyt kaiken on se, että olen aina uskonut mieheni toitotusta paremmasta ja yhteysestä tulevaisuudesta ja kodista.. ja myös siksi, että kuten sanoin, mieheni syyllistää minua lähes kaikesta. asiantuntija sanoikin kertomuksieni jälkeen, että mieheni on äärimmäisen väkivaltainen henkisesti (tottakai jätin kaikki fyysiset väkivallat kertomatta, koska ne olivat minun vikaani..)
olen laittanut asuntohakemuksia joka paikkaan, mutta tänne samaan kaupunkiin. sitäkään en pois sulje, ettäkö muuttaisin kokonaan muualle.
tänään kun exäni tuli lapsia hoitamaan minun iltavuoron ajaksi, hän läpsytteli minua peffaan (ei pahassa mielessä) ja kyseli tuntuiko minusta hyvältä!?! ja kun tulin töiistä hän lähti uuden naisensa luo.. EN TOD YMMÄRRÄ!! mitä hän haluaa? sen että olen tarpeen vaatiessa tavoitettavissa?? mitä?? kääk!
niin, en koe minkäänlaista tarvetta kostaa väkivaltaisella tavalla. olen ylpeä suunnamuutoksestani. kertaakaan ei ole tullut edes mieleen moinen.. =)
ihan pimeetä toimintaa!!! ensinnäkin miehen taholta,, mut itsesi taholta myös!!ei koskaan anteeksi pettämistä eikä väkivaltaa!!
äijäsi on psykopaatti.
ja sinä olet läheisriippuvainen.
miehesi on pieksijä, et sinä. kuka tahansa tulee hulluksi jos häntä kohdellaan kuin sinua.
ajattelisit lapsiasi... heillä on varmaan elämä ihan yhtä helvettiä!
on vain 1 ratkaisu: jätät sen ukon ja pyydät anteeksi lapsiltasi, jos he vielä voivat sinulle anteeksi antaa.
terv. nimim. vanhempiensa huonon suhteen traumatisoima nainen
Ei tuota minun mielestäni voi väkivaltaiseksi sanoa.Minusta se on ollut kaiken tuskan ja itsepuolustuksen yhtenäinen summa.Miehesi luultavasti ei jaksa ottaa vastuuta vaan elää vielä ns."vapaata elämää" Se vaan on valitettava tosiasia,että joillekin oma elämä menee lasten ja parisuhteen edelle.Miehesi luultavasti haluaa omistaa sinut,vaikka ette ole yhdessä.Asunto olisi kyllä ihan ehdoton muualta tällä hetkellä.Sinua on turha "syyllistää"! Minusta miehelläsi on jokin ego-vaihe meneillään.Sinullakin on oikeus tulla kuulluksi! Ja väkivaltainen et kyllä minusta ole.Koita jaksella lasten kanssa.
kiitän edelleen vastauksista ja kommenteista. joo, kyllä ero väistämätön on. ja lapsille haluan rakentaa turvallisen ja tasapainoisen elämän. ehkä hain vain hieman pönkitystä siihen, etten ole kaikkeen syyllinen. jatkan kriisikeskuksessa käyntiä ja varmasti saan minun ja ennen kaikkea lasteni elämän järjestykseen. olen tutkinut erilaisia sivustoja, voisiko mieheni olla narsistinen..? "tuntomerkit" täsmää aika lailla..
erossa tuntuukin vaikeimmalta se, että exäni ei ymmärrä mitä kaikkea on tenhyt.. surullista. ja sekin asia hänelle tulee vastaan varmaan monta kertaa elämässä..
Minä olin nainen
joka pesi ja silitti miehen kalsarit,
tennissukat ja muut pelivaatteet.
Minä olin nainen,
joka pakeni keittiön allaskaappiin
miehen hakkaavia sanoja.
Minä olin nainen,
joka meni leukaleikkaukseen
voidakseen ottaa mieheltään paremmin suihin.
Minä olin nainen,
joka itki miehen jalkojen juuressa,
tämän kustessa pönttöön.
Minä olin nainen,
joka veti parisataa pilleriä kurkustaan alas,
kun mies ei enää halunnut häntä.
ja he,
baaritiskien miehet,
sylkivät päälleni ja huusivat:
VITTU MIKÄ SAATANAN FEMINISTI.
Runo
Marjo Isopahkala