Olen lähes nelikymppinen nainen ja teinistä lähtien koen että olen ollut näkymätön. Itse en oikein ymmärrä, miksi niin on. Olen sosiaalinen, en esimerkiksi ujo tms. Minusta ei kiinnostuta, kukaan mies ei halua suhteeseen kanssani. Varmaankin "vika" on sitten ulkonäössäni. Minulla on yli hartioiden ylettyvät ruskeat hiukset ja sinivihreät silmät. 166 cm/49 kg. Rinnat 70B. Olen ollut tuollainen aina, sieltä teinivuosista asti. En meikkaa. Hiuksia pidän poninhännällä tai annan olla auki. Harmi jos tuo ulkonäköni on este parisuhteelle, itse haluaisin joskus olla suhteessa, ehkä jopa rakastuakin. Se olisi varmaan ihana tunne :)
Olen aina ihmetellyt sitä miksi en kelpaa
Anonyymi-ap
11131
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Noh, niin se vain on että rumia naisia ei lähestytä.
mies36
Määrittele ruma
Miehet onkin aina niin komeita 😋
Niin olen epäillytkin, että minua on aina pidetty erittäin rumana :/ Harmillinen juttu, kun kuitenkin haluaisin parisuhteeseen päätyä.
Niinkö sun ystävät puhuvat susta ettet saa parisuhdetta sen takia
Eivät he suoraan ole sanoneet, etten saisi parisuhdetta. Sellaisessa käsityksessä kuitenkin olen, että ajattelevat sen olevan minulle mahdottomuus :/
Anteeksi että olen ehkä suora.
Ulkonäkö ei ole kaikille se olennaisin juttu. Totta että ulkonäkö on ensimmäinen asia johon kiinnitetään huomio. Joten jos ulkonäössä on ns. Petrattavaa tinderissä ja muualla saattaa jäädä muiden jalkoihin. Jos oikeassa elämässä on sosiaalinen ja hyvä tyyppi jonka kanssa tulee hyvin juttuun ulkonäöllä ei ole merkitystä.
Olet siinä iässä nyt että moni on jo parisuhteissa. Eikä moni mies halua tehdä aloitteita enää (monestakin eri syystä). Joten sinun pitäisi olla aloitteellinen.
Jos et ole aloitteellinen tai et ole oikeasti hyvä tyyppi, ulkonäön merkitys kasvaa.
Ja tietenkin jos sinulla on liuta kriteerejä miestä kohtaan, siinä on sinun todellinen syy yksinäisyyteen.
Olen huomannut, että ulkonäöllä tuntuu olevan paljon merkitystä, siis edelleen. Sosiaalinen olen ja varmaan sen kautta ihan kivaa seuraa noin yleensä, mutta ei se auta.
Teen aloitteitakin välillä, mutta ei se ikinä johda mihinkään. Keskusteleminen miesten kanssa ei onnistu, kun "lopettavat" sen keskustelun ennen kuin se ehtii kunnolla alkaa. Eli siis tokaisevat minulle vastaukseksi jotain sellaista, mihin ei oikein pysty mitään kommentoimaan ja keskustelua jatkamaan.
Minulla ei ole mitään kummempia kriteerejä miehiä kohtaan. Tietenkin meillä jokaisella on oma maku, mutta itselläni se on ainakin sellainen, että on täysin mahdollista löytää esimerkiksi "ulkonäöltään minulle mieluinen mies" ja mukavaa luonnettakin arvostan. Ei liene mikään ihmeellinen "kriteeri" :)
Luulen että tuossa iäissä ihmiset ei enää painota niin paljon kumppanin ulkonäköä vaan sisältöä. Rakkaushan lähtee monesti siitä että kaks ihmistä kokee toisensa jotenki samankaltaiseksi luonteeltaan jutuiltaa huumoriltaan ja heillä on kemiaa välillillään.
Minun käsitykseni mukaan ulkonäkö on erittäin tärkeä. Miehet kertovat suoraan mielipiteensä, naiset eivät sano mitään, mutta uskon heidän haukkuvan selän takana. Olisi outoa olettaa, ettei niin tapahtuisi. Olen kuullut paljon negatiivisia kommentteja ulkonäöstäni aina, ja edelleenkin niin tapahtuu. Olen vain niin tottunut kuuntelemaan kaikenlaista ikävää, että en ole enää vuosiin jaksanut välittää niistä.
Tiedän tunteen. Itsellekin päin naamaa sanottu että ei tuolla ulkonäöllä kannata haaveilla parisuhteesta.