Olen ihmetellyt tällaista asiaa pari kertaa petetyksi tulleena, eka pettäjä oli avovaimoni joskus nuoruudessa ja toinen pidempiaikainen naisystävä muutaman vuoden takaa.
Niin kumpikaan heistä ei sietänyt taasen petetyksi tulemista tai ajatustakaan siitä, vaikka itse tosiaan pettivät minua pokkana. Naisystävä vielä kahdesta eri tyypistä.
Ja kärysivät vielä ihan rehellisesti, ettei asiasta jäänyt mitään epävarmuutta.
En nyt pettänyt heitä, vaikka mieli teki ja olisi kyllä ihan periaatteestakin pitänyt, mutta näpäytin aiheen tiimoita kumpaakin.
Avovaimo pimahti oikein kunnolla, kun tapasin yhtä tuttua naista suhteemme loppuvaiheessa pitkästä aikaa ja keneen kanssa mulla oli ollut sutinaa ennen avokkiini tutustumista.
Sanoin vielä ihan suoraan hänelle, että lähden nt ainakin kahville tämän henkilön kanssa ja tiesi nyt muutenkin tosiaan yhteisestä historiastamme. Olimme kuitenkin opiskelleet kaikki 3 samassa oppilaitoksessa aikanaan.
Sai jonkin asteisen raivarin tapaamisestamme, vaikka itse tosiaan touhusi yhden kaverinsa veljen kanssa. Oli touhunnut jo useamman kuukauden ajan ennen kuin erottiin.
Ja naisystäväni veti kunnon kilarit siitä, kun muutama kuukausi eromme jälkeen mulla oli uusi kumppani. Tuli kaikki mahdolliset huorittelusta lähtien ja mitä nyt olikaan. Vaikka emme olleet edes yhdessä hänen kanssaan enää, niin hänelle oli ok itse pettää, mutta mulla ei olisi saanut olla eronkaan jälkeen muita.
Niin mistäköhän moinen asenne naisilla mahtaa johtua?
Tuntuu olevan aika yleistä naisilla, jos miehilläkin ehkä.
Omasta mielestäni kenenkään kumppaniaan pettäneen on ihan turha suuttua siitä, jos petetty kumppanikin menee muiden kanssa, saati että jos jatkaa elämäänsä eron jälkeen myöskin parisuhteen saralla.
Avokki kyllä jotenkin ihme syystä oletti, että jäisin jotenkin "odottamaan" häntä tm, kun sössötti jotain sellaisiakin ihmeellisyyksiä, että eihän sitä tiedä vaikka palattaisiin jossain vaiheessa takaisin yhteen. Ihan kuin olisin huolinut häntä enää. Itse nyt alunperinkin alkoi painamaan eroa päälle ja itse vittuunnuin jossain vaiheessa niin paljon, että halusin itsekin hänestä eroon ja sitten mulle sen lisäksi tosiaan selvisi sekin, että hän hoiteli kaverinsa velipoikaa.
Sain vielä aika hyvin haistatettua hnelle pitkät, kun päädyin yhden naisen kanssa hetkeksi aikaa yhteen, kenen sisko asui samalla alueella, missä mekin asutiin avoliittomme aikaan ja ex-avokki tunsi tämän uuden kumppanini siskon hyvin. Niin silläkin sain taottua avokin päähän, että mä en ole enää häntä varten.
Ja tämä myöhempi naisystäväkin yritti saada mua takaisin varmaan puolisen vuotta vielä siitä, kun ilmoitin hänelle, että meidän välit oli tässä ja mua ei tule enää näkymään hänenelämässään eikä nurkissaan.
Mutta tosiaan, voisiko joku nainen edes hieman valottaa aihetta?
Eli miksi uskoton nainen ei siedä sitä, että hänen pettämänsä mies myöskin kävisi vieraissa? Ja ettei eronkaan jälkeen miehellä ei saisi olla uutta kumppania tai ylipäätään muita, vaikkanainen itse menisi miten paljon tahansa muiden miesten kanssa?
Niin kumpikaan heistä ei sietänyt taasen petetyksi tulemista tai ajatustakaan siitä, vaikka itse tosiaan pettivät minua pokkana. Naisystävä vielä kahdesta eri tyypistä.
Ja kärysivät vielä ihan rehellisesti, ettei asiasta jäänyt mitään epävarmuutta.
En nyt pettänyt heitä, vaikka mieli teki ja olisi kyllä ihan periaatteestakin pitänyt, mutta näpäytin aiheen tiimoita kumpaakin.
Avovaimo pimahti oikein kunnolla, kun tapasin yhtä tuttua naista suhteemme loppuvaiheessa pitkästä aikaa ja keneen kanssa mulla oli ollut sutinaa ennen avokkiini tutustumista.
Sanoin vielä ihan suoraan hänelle, että lähden nt ainakin kahville tämän henkilön kanssa ja tiesi nyt muutenkin tosiaan yhteisestä historiastamme. Olimme kuitenkin opiskelleet kaikki 3 samassa oppilaitoksessa aikanaan.
Sai jonkin asteisen raivarin tapaamisestamme, vaikka itse tosiaan touhusi yhden kaverinsa veljen kanssa. Oli touhunnut jo useamman kuukauden ajan ennen kuin erottiin.
Ja naisystäväni veti kunnon kilarit siitä, kun muutama kuukausi eromme jälkeen mulla oli uusi kumppani. Tuli kaikki mahdolliset huorittelusta lähtien ja mitä nyt olikaan. Vaikka emme olleet edes yhdessä hänen kanssaan enää, niin hänelle oli ok itse pettää, mutta mulla ei olisi saanut olla eronkaan jälkeen muita.
Niin mistäköhän moinen asenne naisilla mahtaa johtua?
Tuntuu olevan aika yleistä naisilla, jos miehilläkin ehkä.
Omasta mielestäni kenenkään kumppaniaan pettäneen on ihan turha suuttua siitä, jos petetty kumppanikin menee muiden kanssa, saati että jos jatkaa elämäänsä eron jälkeen myöskin parisuhteen saralla.
Avokki kyllä jotenkin ihme syystä oletti, että jäisin jotenkin "odottamaan" häntä tm, kun sössötti jotain sellaisiakin ihmeellisyyksiä, että eihän sitä tiedä vaikka palattaisiin jossain vaiheessa takaisin yhteen. Ihan kuin olisin huolinut häntä enää. Itse nyt alunperinkin alkoi painamaan eroa päälle ja itse vittuunnuin jossain vaiheessa niin paljon, että halusin itsekin hänestä eroon ja sitten mulle sen lisäksi tosiaan selvisi sekin, että hän hoiteli kaverinsa velipoikaa.
Sain vielä aika hyvin haistatettua hnelle pitkät, kun päädyin yhden naisen kanssa hetkeksi aikaa yhteen, kenen sisko asui samalla alueella, missä mekin asutiin avoliittomme aikaan ja ex-avokki tunsi tämän uuden kumppanini siskon hyvin. Niin silläkin sain taottua avokin päähän, että mä en ole enää häntä varten.
Ja tämä myöhempi naisystäväkin yritti saada mua takaisin varmaan puolisen vuotta vielä siitä, kun ilmoitin hänelle, että meidän välit oli tässä ja mua ei tule enää näkymään hänenelämässään eikä nurkissaan.
Mutta tosiaan, voisiko joku nainen edes hieman valottaa aihetta?
Eli miksi uskoton nainen ei siedä sitä, että hänen pettämänsä mies myöskin kävisi vieraissa? Ja ettei eronkaan jälkeen miehellä ei saisi olla uutta kumppania tai ylipäätään muita, vaikkanainen itse menisi miten paljon tahansa muiden miesten kanssa?
Vastaukset 3
Vanhimmat
Jonkinasteinen vähämielisyys ja yksinkertaisuus siinä täytyy olla eihän siinä mitään järjellistä ole.
Ja sama tietenkin toisinkin päin.
Uskollisuus on joillekkin käsittämätön asia, moraalinen rappiotila ja omantunnon puute.
Noilla syillä jo tapahtuu kaikenlaista hulluutta.
Et ny si vaikeammin olis osannu selittää vai puollustelitko jo omaakin pettämistäsi
Pettämisessä on jo itsessään melkoinen ristiriita, mutta vielä käsittämättömämmäksi logiikka muuttuu, kun pettäjä vaatii toiselta uskollisuutta, johon ei itse kykene.
Siis itse saa rikkoa luottamuksen, mutta petetyn pitäisi edelleen käyttäytyä kuin olisi uskollisuudenvelassa pettäjälle? Ja vielä eron jälkeenkin?
Jos kerran oikeuttaa itselleen toisen ihmisen kanssa olemisen, millä logiikalla sama oikeus pitäisi kieltää kumppanilta?
Tuossa ei ole kyse enää uskollisuudesta tai rakkaudesta, vaan kaksinaismoralismista ja mahdollisesti omistushalusta.
Pettäjä haluaa itselleen vapauden, mutta toiselle velvollisuudet. Melko kätevä parisuhdemalli, kunhan sattuu olemaan se, joka sanelee säännöt.