Olen 35- vuotias nainen ja muuttamassa yhteen 10 vuotta nuoremman poikaystäväni kanssa. Olen ollut sinkku iäisyyden mutta nyt tuo mies vei jalat altani. Onko kokemusta vastaavasta ikäerosta? Ympärisölle ikäeromme on ollut toistaiseksi suuri ongelma. Pääseekö ystävät ja ympäristö vaikuttamaan ajan kanssa asiaan? Pitäisikö minun "irrottautua" suhteesta toisen eduksi ja "päästää" hänet ikäistensä pariin?
Ikäero
NetCat
101578
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Hei jos miestä ei vaivaa , niin pidä kiinni :)
Minäkin vähän aikaa olin 8 vuotta nuoremman kanssa, mua ei häirinnyt tippaakaan, mutta valitettavasti tätä toista taisi häiritä.
Jos rakastat tätä miestä niin älä ihmeessä päästä menemään. Voit menettää elämäsi miehen ja jälkikäteen se varmasti kaduttaisi enemmän kuin mikään muu asia.
Yleensä ikäeron tapauksessa nuoremmalla osapuolella on suurempi kynnys suhteeseen mutta jos asiasta ei poikaystävällesi tule mitään angstia, en näe syytä sille miksi ette voisi olla onnellisia yhdessä.
Olen 24-vuotias nainen ja ihastunut mua kymmennen vuotta vanhempaan mieheen. Ikäeroa olen pohtinut paljon, mutta tullut siihen tulokseen, että pitää vaan antaa mennä. Sitä katuu helposti myöhemmin, jos tästä olisi voinut tulla se elämäni rakkaus. Suurimmaksi osaksi huolen aiheena ovat tuttavapiiri sekä sukulaiset. Miten he reagoivat tähän ikäeroon. Ei pidä kai vain välittää muiden mielipiteistä vaan antaa mennä täysillä. Aikuisia kuitenkin ollaan molemmat.
Puolitoista vuotta sitten tavattiin. Molemmilla oli vielä avioeroa meneillään. 300 km välimatkaa ja pieniä lapsia. Nyt asumme yhdessä ja rakastamme toisiamme. Minä myös 37-vuotias, mies 28.
Hiiteen tuollaiset ikäero höpötykset. Ympäristö saa ajatella ihan mitä lystää. Pääasia, että te kaksi rakastatte toisianne iästä riippumatta! Hieno juttu, että olette löytäneet toisenne ja uskallatte olla rakkaudessanne rohkeita! Ei ketään kannata alkaa mielistellä ja miellyttää, se on vain teidän kahden ikioma juttu jos rakastatte, iästä huolimatta!!!
kerro mistä sen rohkeuden löytää.
pelotta vaikka sielu on tulessa
Mikä siinä nyt niin ujostuttaa??? Aikuisia kun ollaan, niin laita hänelle jokin viesti jollakin tapaa.. kännykällä tms.
jatka miehen kanssa.
Ikä on vain numeroita ja henkinen ikä ratkaisee enemmän kuin fyysinen.
Saman ikäinen myös minä ja mies 11 vuotta nuorempi.
On asuttu yhdessä jo tovi,minulla on itselläni lapsi.
Hyvin ja honosti on mennyt,mutta on kaikki ollut sen arvoistakin.
Monetkaan ei usko minusta kuinka vanha olen kun kuulemman näytän nuoremmalta.
Ainoita vaikeuksia on tuottaneet mieheni naispuoliset ystävät,jotka ovat minua reippaasti puolet nuorempia....yäk!!!(en kestä kikattelevia pikkutyttöjä).
Miehenimuut kaverit ovat suhtautuneet todella hienosti minuun ja pikkuhiljaan jopa ruvenneet pitämään ystävinään.
Ei kannata erota toisten mielipiteiden vuoksi, jos sinua ei hyväksytä niin sehä on niiden toisten ongelma ei sinun eikä miehesi!!!!!
Ja jos miehesi haluaisi vapauden niin olisiko alkanuut seurusteluun aikuisen naisen kanssa???
En usko!!!!!!!
Otetaan me nuorukaisten viettelijät ilo irti tästä hetkestä ja nautitaan siitä,eihän täs kovin kauaan siihen oo mahdollisuuttakaan.
Mut hyviä jatkoja ja onnellista yhdessä asumista!!!
Moi,
Olin 23-vuotias kun tapasin tulevan vaimoni, silloin 33- vuotias. Tietysti mietimme molemmat alussa, mitä tästä tulee.
Mutta ikä ei ratkaissut sitä, että rakastimme ja yhä rakastamme edelleen toisiamme. Meillä on kolme lasta ja välillämme on yhä eroottista vipinää.
Joten, ole huoleta. Lopeta ikäeron miettiminen ja keskity oleelliseen, rakkauteen ja elämään. Sama pätee myös kaveriisi.
Tsemppiä!