Minulla on paljon albumeita, keräsin kirjepapereita, tarroja ja kiiltokuvia ym. ja ihailen niitä vieläkin :)
Nykyään "kerään" lisää vain postimerkkejä. Ei ole siis rahaa ostaa uusia, kuin ihan parhaat merkit, kuten joku saimaannorppa ja tämän vuoden joulumuumimerkki, koska joulukuusimuumi on kaunis ja tunnelmallinen kuva. Töistä saan postimerkkejä töihin tulleista posteista.
Mitä olet säilyttänyt ja fiilisteletkö niiden parissa?
Nykyään "kerään" lisää vain postimerkkejä. Ei ole siis rahaa ostaa uusia, kuin ihan parhaat merkit, kuten joku saimaannorppa ja tämän vuoden joulumuumimerkki, koska joulukuusimuumi on kaunis ja tunnelmallinen kuva. Töistä saan postimerkkejä töihin tulleista posteista.
Mitä olet säilyttänyt ja fiilisteletkö niiden parissa?
Vastaukset 17
Vanhimmat
Jahas, mitäköhän minulla muistojen lisäksi.
No päiväkirjoja, ja myös paljon valokuvia. Taitaa olla "paketissa" jossain myös Koulukaverini ja Ystäväni kirjoja ja mitä näitä nyt olikaan. Lehtileikkeitä. Samoin erilaista kirjallista materiaalia (piirustuksia/taideteoksia, ajatelmia, konserttilippuja, karttoja), joka on aivan mielettömän fantastista.
- Sheena
Sarjakuvia löytyy mitä nuorena tuli keräiltyä, tallessa edelleen.
Isoisän mopo vuodelta -64 on tallessa, kunnostan ja ajan sillä vielä joku päivä. Ainut asia mitä vaadin jälkikasvua säilyttämään jahka siirryn tästä ruohonkorsia kasvattamaan, sitä ei sitten myydä :)
Jos jollakulla on nurkissa jupiter 219 hyviä kromiosia niin niille olisi tarvetta
Valokuvia, eipä taida muuta olla.
Valokuvia, joitan vaatteita on sekä pari nallea joita saanut lahjaksi.
En! Tulen vaan surulliseksi muistellessani vanhoja. En siksi, että se olisi ollut kamalaa aikaa vaan siksi, että sitä ei enää ole
Asiat vaikuttavat ihmisiin eri tavoin. Itse tykkään säilöä vanhaa juuri siksi, että se on aina mukana. Ne tunnelmat, ne ajat.
Muistan osipuilleen kaiken, mutta muistot olips fyysisiä apumuistoja ja tai ei, on sdn ajan käsityksiä sillä ymmärryksellä.
Jos niistä jäi hyvää..hyvä. otetaan...
Jos jäi pahaa, ei oteta, kun ei tiedetä...
On säilynyt paljon valokuvia joitain esineitä ja tavaroitakin pehmoleluja, vanhoja kasetteja vinyylilevujä, sarjakuvia, lehtiä, videokasetteja. En ole raaskinut heittää mitään pois. Osa on toki hukkunut matkan varrella.
susimusta
Valokuvia, päiväkirjoja ja jotain esineitä. Yrittänyt vuosien aikana heittää jotain pois, mitäpä niitä turhaan säilyttämään tilaa viemästä. Mulla on vaan vaikea luopua tavaroista ja välillä ihmisistäkin.
Juu mä muistan kiiltokuvat. Mä ostin niitä tytöille lahjaks.
Ite en oo juuri mitää keränny. Joskus jotaki katkenneita jäkiekkomailoja. En oo säilytelly. Nuohooja joskus kaipas jotain kättäpitempää. Niin hänelle sitte sanottii, että hakee puuvajasta, siellä on katkenneita mailoja. Mitähän on aatellu, että mikä himo kiekkoilija täällä asuu.
Yhden albumin ja yhden vihkon, johon kirjoitellut kaikenlaista poikaystävästä, tapahtumista, juhannuksen vietosta. Mukana runoa ja aforismeja. Joskus selaan. Aika ajattelevainen sitä on ollut.
Kotoa ristin ja synnyinseudun kotikirkosta taulun, äiti pukannut mukaan muistoksi, ovat vähän kulmassa seinällä ja muutoissa seuranneet mukana. Vähän kuin maskottina. Myös jotain liinavaatteita, pöytä- ja pyyheliinoja, paljon käytettynä kuluneitakin, aina vaan tulee otetuksi pesun jälkeen. Astioita ja jotain taloustavaraa.
en tiedä kannattaako keräillä siskosi varastaa ne kuitenkin tqai siskosi mies sitten...
Muutama valokuva on tallessa, muut hävitetty muuttojen yhteydessä. En koskaan edes harrastanut keräilyä enkä päiväkirjoja.
Eipä ole jäänyt paljon mitään. Sisar poikeineen hävitti kaiken polkupyörääni myöten, kun töitten perässä piti ruåtsiin lähteä elantoa tienaamaan ja sitten 600 km:n päähän Suomessa. Taitaa melkein ainoat olla teknillisen koulun kirjat ja vihkot yli 50 v takaa. Ja kopiot vanhempien valokuva-albumin kuvista. Pauligin autokirjasta vain risa runko josta melkein kaikki autonkuvat revitty pois ja hävitetty. Oli yllätys, miten kehnoa pahvia oli se kirjakin jo alkujaan...
Minulla ei ole juurikaan mitään tavaraa jäljellä lapsuudestani. Valokuvia on, yksi jostain 30-luvulta peräisin oleva kirja, joka on kiertänyt isoäidiltäni äidilleni ja sitten minulle, sekä pari taulua.
Onneksi parhaimmat muistot säilyvät sydämessä ja ovat aina mukana.
Muistoja mielessäni en muuta
Minulla oli köyhä lapsuus. Olin laiminlyöty ja kotikiusattu. En ole säilyttänyt yhtään mitään lapsuudesta.
kaikki sillat sytytin palamaan!
Silmälasityttö