Puhuiko ne teille lapsena, löikö, opettiko ne teille asiallisesti mitä elämä on?
Olen surrut koko ikäni kasvattajani ilkeyttä
ja sen pahoja puolia.
Uskon, että suomalaiset lakkasi lisääntymästä, koska
niillä oli paska lapsuus. Ja koska Suomi on tehnyt korisevaa kuolemaa vuodesta 1994-1995 lähtien.
Ei ole mitään tervettä alustaa.
Olen surrut koko ikäni kasvattajani ilkeyttä
ja sen pahoja puolia.
Uskon, että suomalaiset lakkasi lisääntymästä, koska
niillä oli paska lapsuus. Ja koska Suomi on tehnyt korisevaa kuolemaa vuodesta 1994-1995 lähtien.
Ei ole mitään tervettä alustaa.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Noihin aikoihin sdp vaati naiset työelämään ja lapsimääräksi max 2 lasta.
Sosiaalisuus lakkasi ja vahnemmuus muuttui vieraaksi. Kylmää ja kovaa itäblokin irvistystä.
Tunnistako vuosiluvut?
Mitä silloin tapahtui?
Odotan mielenkiinnolla
kun älylaitteiden kanssa kasvaneet ”sukupolvi”
rypee ensin lapsuutensa 7ssä eri päiväkodissa,
joka viikko eri ”kotona” ku
iskällä ja äiskällä on UUSIA PUOLISOITA.
Niillä ei ole mitään.
Iskä ja äiskä tuijottaa ruutua eikä puhu lapsilleen.
Lapset ei nuku eikä syö.
Mamut sanoo arvostavansa Suomea
mutta ei ne halua integroitua Suomeen
eikä ne halua edes oppia paikallista kieltä.
Naisen asema on taantumassa kivikaudelle.
Syy on mamujen tuomat perinteet ja loputon
talousromahdus.
Työttömyys on huipussa.
Tuolla on hyvä aloitus ”arvostaako mies mitään”
ja uskoisin, että se on kasvatuskysymys.
https://keskustelu.suomi24.fi/t/19605177/arvostaako-mies-koskaan-yhtaan-mitaan
Pojat lellitään piloille, ja niisä kasvatetaan idiootteja.
Musukulttuureissa se on korostunutta.
Nostetaan jalustalle ja lyödään toisella kädellä.
Lestat kasvattaa poikansa samalla tavalla.
Tyhmäkin poika ylistetään mieleltään laiskaksi.
Noin kasvatetaan narsisteja.
Pojat odottaa loputtomasti pelkkää *illua ja palvelua.
Oli vanhemmat ja on yhä. No, he teki minkä siinä ajassa tiesi ja taisi. Enemmänkin olisi voinut olla läsnä, vähemmän kieriä omien ongelmiensa ympärillä mutta eipä ne asiat jossittelemalla muutu.
Olen koittanut tehdä ne asiat toisin omieni kanssa mistä koin lapsena kärsineen jotenkin.
Ja tärkeimpänä olen pitänyt avointa vuorovaikutusta lasten kanssa. Puhutaan, kysytään, kerrotaan, kuunnellaan. Ei vain oleteta tätä ne lapset kaipaa. Lapsilla on suu, heiltä voi kysyä mitä he vanhemmaltaan kaipaa.
Sain lapsena sosiaalisin perustein hoitopaikan. Äiti oli työssä, isä oli masentunut, eikä jaksanut hoitaa minua.Olin paljon yksin ja usein likaisissa vaatteissa. Monella koulukaverilla oli kauniit ja puhtaat vaatteet. Tunsin oloni hyljätyksi. Myöhemmin isäni alkoi arvostella minua. Jos pyysin jotain, hän teki pyynnöstä vitsin. Sisarusten kestovitsi joulun alla oli, että lahjani on lähetetty kehitysapuun.
Kumma kyllä kaveripiirissä tai koulussa minua ei kiusattu. Kovetin itseni varhain ja ajattelin, että koskaan kukaan ei pääse lähelle minua, sydämeeni.
No selvisin. En osaa sääliä itseäni. Ainakin kasvoin isoksi varhain. Katsoin ikätovereiden perään heidän vanhempiensa pyynnöstä, koska enhän saanut olla lapsi, ja sen huomasi muutkin.