Luin täyteen tulleen viestiketjun jossa heiteltiin kommentteja 30 vuotiaiden sinkkumiesten menekistä markkinoilla. Haluaisin kaikkien seurustelemattomien ja kumppania etsivien miesten hyödyksi sanoa tähän jotain omasta puolestani. Jos Toxic Avenger on kuulolla, tämä on myös hänelle. Pidin kirjoituksistasi ja vaikutat fiksulta tyypiltä. Toivottavasti löydät elämänkumppanin!
Minä olen nyt 29 vuotias mies, ja seurustelin ensimmäisen kerran vasta 25-vuotiaana. Ikisinkkuus tuntui taakalta, seksuaalinen kokemattomuus laski itsetuntoa ja olo tuntui epävarmalta naisten seurassa. Miksi joku aloittaa seurustelun myöhään voi riippua eri asioista. Minulla se ei ollut pärstäkerroin, eikä vikaa ollut sen enempää ylä kuin alapäässäkään. Olinpahan vain ujo naisten seurassa, enkä ollut kovin aktiivisesti etsinyt kumppania. Enkä ole koskaan ollut baareissa viihtyvää tyyppiä taikka sutjakka small talk -mies. Tai edes hyvin pukeutuva.
No, alkoi sinkkuus vituttamaan siinä määrin että pistin vähän rahaa kunnon kuteisiin (olen sivistynyt mies, joten miksen näyttäisi sellaiselta) ja tein työtä luonteeni kanssa tullakseni avoimemmaksi ja puheliaammaksi (hyvä tavoite ihan muutenkin). Parin-kolmen vuoden päästä tunsin jo joitakin kiinnostavia naisia, joiden kanssa hankkiuduin tekemisiin aluksi aivan ystävyysmielessä.
Eräästä tällaisesta jutteluystävästä jonka tapasin sattumalta harmittomissa pussikaljabileissä tuli lopulta vakituinen kumppanini. Minulla oli yhtä paljon työtä oppia avaamaan hänen kuorensa ja nähdä mitä kultaa sisältä löytyy kuin toisinkin päin, mutta kyllä kannatti, ja ystävyys teki sen mahdolliseksi.
On todella hyvä jos ei tarvitse heti ensitapaamisella alkaa arvioimaan sitä, haluaako viettää toisen kanssa koko loppuelämänsä. Sellainen on uskomattoman ahdistavaa molemmille ja voi pilata hyvän ja kehittävän suhteen alkamisen.
Suosittelen todella tällaista ystävyysstrategiaa niille joille (kuten ei minullekaan) niinsanottu iskeminen käy luonnostaan. Minustakin "iskeminen" tuntuu jotenkin hölmöltä ja teennäiseltä, enkä vain taivu sellaiseen.
On helpompaa vain jutella jonkun kanssa ihan muuten vaan ja jos tulee mielenkiintoinen keskustelu, vaihtaa vaikka sähköpostiosoitteita tai puhelinnumeroa kun bileet päättyy tms, ja ehdottaa, että mitäs jos jutellaan tästä kiinnostavasta jutusta vielä lisää, ihan vaan koska oli niin kiinnostavat puheenaiheet. Ei pidä luoda liian suuria paineita alussa. Aivan kuin mies, nainenkin voi karkottaa miehet luotaan vaatimalla heti ensitapaamisella siveysvyön avaimia, ikuista rakkautta ja lupausta lapsista ja punaisesta mökistä perunamaalla.
Naisen löytämiseen olin keksinyt itselleni yksinkertaisen nyrkkisäännön: Mitä enemmän naisia tunnen, edes ystävänä tai vaikkapa vain jonkun toisen tuttavan kautta, sitä todennäköisemmin törmään itselleni sopivaan kumppaniin. Sitä oikeaa täytyy haravoida mahdollisimman suuresta joukosta. Ja paras tapa tavata naisia on tutustua ensin yhteen, sitten sen kautta tavata hänen naiystäviään ja niin edelleen. Aivan tavalliset hyvänpäiväntutut, kunhan ovat naisia, lisäävät todennäköisyyttä törmätä siihen oikeaan. Ei siis kannata rajoittaa naisen etsimistä vain kertaluonteisiin täsmäiskuihin tai iskuyrityksiin.
Jos siis joku lukee tätä joka ei ole vielä naista löytänyt ja kokee olevansa Matti Myöhänen kuten minäkin olin, panostakaa ystäviin. Se kannattaa, ja ystävät eivät mene hukkaan vaikkei kumppania heti löytyisikään.
Otaksun, että sama ystävyysstrategia pätee toisinkin päin, niille naisille jotka eivät ole bilehileitä tai miesten perässä juoksijoita, vaan kenties niitä ujompia ja hitaammin avautuvia ihmisiä, joita (kuin hyvää viiniä) oppii todella arvostamaan vasta kun makuun niinsanotusti tottuu.
Toinen on helpompi hyväksyä ensin ystäväksi kuin ottaa suoraan elämänkumppaniksi. Kun joku on vain ystäväsi, pärstäkertoimella tai pituudella ei ole mitään merkitystä. Sitten kun nämä pinnalliset viat ja puutteet on täten ohitettu, on mahdollisuus näyttää kuka oikeasti on ja mitä hyvää olisi tarjolla, ystävänä. Ja se voi kehittyä suhteeksi sitten kun vihdoit pääset näyttämään jollekin kuka todella olet.
Niille jotka eivät halua noudattaa massojen luomia lakeja, on kokonaan oma maailmansa. Täytyy vain uskaltaa todella elää sitä eikä kulkea junttiystäviensä kanssa etsimässä seuraa baareista jne. Muuten jää aina yksin siinä missä junteille löytyy aina seuraa. Täytyy löytää seuraa olemalla oma itsensä ja omassa elementissä.
Ainoa vain, että jos se oma elementti on kotona yksin oleminen, niin sitten ei ehkä ole paljoa toivoa. Mutta silloin kannattaa kyllä miettiä, voisiko itseä kehittää jotenkin ja tulla mielenkiintoisemmaksi ihmiseksi, ei vain muita varten, vaan myös itsen vuoksi. :-)
Minä olen nyt 29 vuotias mies, ja seurustelin ensimmäisen kerran vasta 25-vuotiaana. Ikisinkkuus tuntui taakalta, seksuaalinen kokemattomuus laski itsetuntoa ja olo tuntui epävarmalta naisten seurassa. Miksi joku aloittaa seurustelun myöhään voi riippua eri asioista. Minulla se ei ollut pärstäkerroin, eikä vikaa ollut sen enempää ylä kuin alapäässäkään. Olinpahan vain ujo naisten seurassa, enkä ollut kovin aktiivisesti etsinyt kumppania. Enkä ole koskaan ollut baareissa viihtyvää tyyppiä taikka sutjakka small talk -mies. Tai edes hyvin pukeutuva.
No, alkoi sinkkuus vituttamaan siinä määrin että pistin vähän rahaa kunnon kuteisiin (olen sivistynyt mies, joten miksen näyttäisi sellaiselta) ja tein työtä luonteeni kanssa tullakseni avoimemmaksi ja puheliaammaksi (hyvä tavoite ihan muutenkin). Parin-kolmen vuoden päästä tunsin jo joitakin kiinnostavia naisia, joiden kanssa hankkiuduin tekemisiin aluksi aivan ystävyysmielessä.
Eräästä tällaisesta jutteluystävästä jonka tapasin sattumalta harmittomissa pussikaljabileissä tuli lopulta vakituinen kumppanini. Minulla oli yhtä paljon työtä oppia avaamaan hänen kuorensa ja nähdä mitä kultaa sisältä löytyy kuin toisinkin päin, mutta kyllä kannatti, ja ystävyys teki sen mahdolliseksi.
On todella hyvä jos ei tarvitse heti ensitapaamisella alkaa arvioimaan sitä, haluaako viettää toisen kanssa koko loppuelämänsä. Sellainen on uskomattoman ahdistavaa molemmille ja voi pilata hyvän ja kehittävän suhteen alkamisen.
Suosittelen todella tällaista ystävyysstrategiaa niille joille (kuten ei minullekaan) niinsanottu iskeminen käy luonnostaan. Minustakin "iskeminen" tuntuu jotenkin hölmöltä ja teennäiseltä, enkä vain taivu sellaiseen.
On helpompaa vain jutella jonkun kanssa ihan muuten vaan ja jos tulee mielenkiintoinen keskustelu, vaihtaa vaikka sähköpostiosoitteita tai puhelinnumeroa kun bileet päättyy tms, ja ehdottaa, että mitäs jos jutellaan tästä kiinnostavasta jutusta vielä lisää, ihan vaan koska oli niin kiinnostavat puheenaiheet. Ei pidä luoda liian suuria paineita alussa. Aivan kuin mies, nainenkin voi karkottaa miehet luotaan vaatimalla heti ensitapaamisella siveysvyön avaimia, ikuista rakkautta ja lupausta lapsista ja punaisesta mökistä perunamaalla.
Naisen löytämiseen olin keksinyt itselleni yksinkertaisen nyrkkisäännön: Mitä enemmän naisia tunnen, edes ystävänä tai vaikkapa vain jonkun toisen tuttavan kautta, sitä todennäköisemmin törmään itselleni sopivaan kumppaniin. Sitä oikeaa täytyy haravoida mahdollisimman suuresta joukosta. Ja paras tapa tavata naisia on tutustua ensin yhteen, sitten sen kautta tavata hänen naiystäviään ja niin edelleen. Aivan tavalliset hyvänpäiväntutut, kunhan ovat naisia, lisäävät todennäköisyyttä törmätä siihen oikeaan. Ei siis kannata rajoittaa naisen etsimistä vain kertaluonteisiin täsmäiskuihin tai iskuyrityksiin.
Jos siis joku lukee tätä joka ei ole vielä naista löytänyt ja kokee olevansa Matti Myöhänen kuten minäkin olin, panostakaa ystäviin. Se kannattaa, ja ystävät eivät mene hukkaan vaikkei kumppania heti löytyisikään.
Otaksun, että sama ystävyysstrategia pätee toisinkin päin, niille naisille jotka eivät ole bilehileitä tai miesten perässä juoksijoita, vaan kenties niitä ujompia ja hitaammin avautuvia ihmisiä, joita (kuin hyvää viiniä) oppii todella arvostamaan vasta kun makuun niinsanotusti tottuu.
Toinen on helpompi hyväksyä ensin ystäväksi kuin ottaa suoraan elämänkumppaniksi. Kun joku on vain ystäväsi, pärstäkertoimella tai pituudella ei ole mitään merkitystä. Sitten kun nämä pinnalliset viat ja puutteet on täten ohitettu, on mahdollisuus näyttää kuka oikeasti on ja mitä hyvää olisi tarjolla, ystävänä. Ja se voi kehittyä suhteeksi sitten kun vihdoit pääset näyttämään jollekin kuka todella olet.
Niille jotka eivät halua noudattaa massojen luomia lakeja, on kokonaan oma maailmansa. Täytyy vain uskaltaa todella elää sitä eikä kulkea junttiystäviensä kanssa etsimässä seuraa baareista jne. Muuten jää aina yksin siinä missä junteille löytyy aina seuraa. Täytyy löytää seuraa olemalla oma itsensä ja omassa elementissä.
Ainoa vain, että jos se oma elementti on kotona yksin oleminen, niin sitten ei ehkä ole paljoa toivoa. Mutta silloin kannattaa kyllä miettiä, voisiko itseä kehittää jotenkin ja tulla mielenkiintoisemmaksi ihmiseksi, ei vain muita varten, vaan myös itsen vuoksi. :-)
Vastaukset 62
Vanhimmat
ei naisen kanssa voi olla pelkästään ystäviä. parasta naisiin tutustumista on käydä prostituoitujen asiakkaana ja katsoa nettipornoa. jos keskustella haluaa naisten kanssa niin sitte pornojuttuja internetin weppi-kamera chateissa joita on nykyään netti pullollaan.
Äskeinen oli provo, mutta on siinä totta toinen puoli.
Jos panostaa kaiken aikansa naisten kanssa "kaveeraamiseen" seurauksena lähinnä on, että itse joutuu elämään puutteessa samaan aikaan kuin nämä "kaverinaiset" sitten paneskelevat jotain renttuja illan pimeinä tunteina.
Naisten kanssa "kaveeraaminen" on beta-miesten, siis nörtti/peräkammari/ikisinkku/puutteessaeläjä -poikien hommaa. Tosimiehet eli alfa-urokset ottavat naisensa ensin ja kysyvät sitten.. ;)
No, itse olen kyllä huomannut, että parhaimmat naisjutut ovat saaneet alkunsa siitä, että ollaan menty sänkyyn hyvin aikaisessa vaiheessa. Pihtaaminen harvoin johtaa mihinkään hyödylliseen, ja jos nainen pihtaa alussa, ei saanti ole myöhemminkään paljon sen todennäköisempää.
Kyllä nainen antaa jos äitiinsä tulee, ja jos isäänsä tulee, sehän suorastaan pyytää! :) Kysymys on siis siitä, kenen kanssa nainen vehtaa sängyssä... Sen kahvittelukaverimiehen, vai jonkun tosimiehen... Vastaus on, että jälkimmäisen, ellei sitten kaverimies ota hommaa haltuun.
Millä ihmeen perusteella sä oikeen teet tommosen erottelun miten mies muka toimii ja ajattelee? Ei millään pahalla, mutta sä olet kyllä aika pihalla.
Jos et tuota tajua et selvästi tiedä yhtään mitään siitä miten miehet ajattelee. Ei toi yllämainittu ole mikään vain nörtti/peräkammari/ikisinkku/puutteessaeläjä -poikien hommaa.
En osaa mitään sanomaasi lisätä, sanoit hyvin. Etsin itsekin yhä sitä ystävää/kumppania, ja on niitä jo muutamia hyviä miespuolisia ystävyyksiä syntynytkin. Aina ne eivät johda muuhun, mutta ystävyys usein säilyy silloinkin, kun toinen löytää kumppanin. Miehet ovat hyviä ystävinä. Jopa jotkut suomalaiset miehet.
Aikamoista häränulostetta, näin rehellisesti sanoen. Onhan tuo sinun kohdallasi saattanut toimia, mutta yleispäteväksi ohjenuoraksi tuosta ei kyllä ole.
Ensinnäkin, miten kuvittelet platonisen ystävyyden yhtäkkisesti leimahtavan intohimoiseksi suhteeksi? Ei sillä, että uskoisin ensimmäisen edes olevan mahdollista, mutta harvassa lienevät ne tapaukset, joissa ystävyys on kehittynyt romanttiselle tasolle. Sen sijaan tiedän lukuisia tapauksia päinvastaisesta, sänkykaverista onkin tullut elinikäinen kumppani ja paras ystävä. Seksuaalinen vetovoima kahden ihmisen välillä vaan on tai sitten sitä ei ole, ystävyys sen sijaan kehittyy (myös intohimoisen suhteen pohjalle) pitkän ajan kuluessa.
Toiseksi, luuletko seksin ja keskustelun olevan toisensa poissulkevia toimintoja? Ja eikö tutustuminen toiseen ihmiseen ole paljon kokonaisvaltaisempaa, kun siihen kuuluu myös makuukammarin puolella temmeltäminen? Ainakin se laukaisee tiettyjä jännitteitä, jotka ovat omiaan estämään vapautuneen keskustelun.
"Ensinnäkin, miten kuvittelet platonisen ystävyyden yhtäkkisesti leimahtavan intohimoiseksi suhteeksi?"
Miksi sen pitäisi leimahtaa siinä silmänräpäyksessä? Eikö sitä aina sanota, että nainen tarvitsee pitkää esileikkiä seksissäkin, ennenkuin voi todella tyydyttyä siitä? Miksi tämä olisi yhtään eri asia?
"Seksuaalinen vetovoima kahden ihmisen välillä vaan on tai sitten sitä ei ole"
Ja tästä sinulla on tietysti 100% dataa, vai ajatteletko sittenkin vain itseäsi ("tuota voisin panna, tuota en")?
Minusta tuntuu, että nämä vastaanpuhujat ovat niitä, joiden ainoa pariutumisympäristö on se baari. Siellä ei tietenkään ole ystävystymisestä mitään hyötyä, kun kaikki hakevat kännipäissään sitä seksiä. Elämässä on, tiedättekö, muitakin areenoja kuin se iänikuinen baari.
No kerropa sitten miten saat roihun aikaiseksi ilman kipinää? Meneekö se niin, että vaikka nyt ei ota eteen, niin puolen vuoden päästä saattaa olla jo puolikanki? Ja vuoden päästä varmaan onkin toteemi koko komeudessaan?
Jos alkukipinä puuttuu on sitä roihua vaikea saada aikaiseksi. Mahdottomuus se ei toki ole, mutta aika paljon hankalampaa. Kun nainen on miehen laittanut kategoriaan "hyvä kaveri" on siitä vaikea enään seurustelukumppaniksi siirtyä.
(tarkoitan Tosimies) voi olla ystävä puolikankeanakin:) Oletko sitä mieltä, että jos sinulla seisoo, ajatuksesi juoksu katkeaa ja keskustelutaitosi katoaa? Miehet, jotka osaavat olla piittaamatta ruumiinsa rektioista, ja ottavat (nais)ystävänsä huomioon ihmisenä, atraktioista huolimatta tai niiden kanssa, ovat todella puoleensavetäviä. On naisena mukava tietää olevansa puoleensavetävä. On naisena mahtava kohteliaisuus, kun mies pystyy kontrolloimaan ruumiinsa ja tekee sen naisen takia.
Puheestasi kuulostaa, että olet enempi kuin eläin. Ihmiset seurustelevat hiukan eri tasolla.
Mitenköhän tämä liittyy asiaan? Juurihan totesin, etten pidä platonista ystävyyttä miehen ja naisen välillä mahdollisena. Vastauksena tähän esität kuvauksen ei-platonisesta suhteesta.
Äläkä harhaudu konkreettisista esimerkeistäni, seksuaalista nautintoa kuin voi saada myös muilla tavoin kuin dippaamalla pippeliä pimpissä. Kuvaamassasi suhteessa on kysymys juuri tästä.
>> Aikamoista häränulostetta, näin rehellisesti sanoen. >>
Hanki rillit.
>> Onhan tuo sinun kohdallasi saattanut toimia, mutta yleispäteväksi ohjenuoraksi tuosta ei kyllä ole. >>
Eihän se mikään yleispätevä ohjenuora olekaan. Jos minulla olisi yleispätevä ohjenuora kumppanin löytämiseen, olisin miljonääri. Minun kohdallani se kuitenkin toimi oikein hyvin, ja joku toinen voi hyötyä samasta jutusta. Jos sinä et ole se joku, ei tarvi siitä repiä housujas.
>> Ensinnäkin, miten kuvittelet platonisen ystävyyden yhtäkkisesti leimahtavan intohimoiseksi suhteeksi? >>
No en kuvittele, vaan olen kokenut sen itse jo kolmen eri naisen kanssa. Kaikissa oli ystävyyden takana molempien puolelta hieman peitelty seksuaalinen kiinnostus toiseen, jota kumpikaan ei ollut osannut hoksata toisesta, joka leimahti liekkiin sitten kun ystävyyden kautta päästiin hiljalleen avautumaan toiselle.
Leiskuva intohimo heti suhteen alussa ei myöskään korreloi suoraan siihen, kestääkö suhde pitkällä tähtäimellä.
>> harvassa lienevät ne tapaukset >>
Harvinainen mies tarvitsee harvinaista naista. Ja voi löytää hänet harvinaisella tavalla!
>> Ja eikö tutustuminen toiseen ihmiseen ole paljon kokonaisvaltaisempaa, kun siihen kuuluu myös makuukammarin puolella temmeltäminen? >>
On toki. Mutta tässä oli nyt kysymys siitä vaiheesta kun naista vasta etsitään, ei siitä että on jo meneillään suhde. Et voi vehdata monen naisen kanssa yhtä aikaa ilman että pahoitat jonkun mielen, mutta voit olla ystävä vaikka kuinka monen kanssa ilman ristiriitoja ja mustasukkaisuutta. Se on keino haravoida hamekansaa ja löytää itselle sopiva kumppani. Kysymys siis ei ollut nyt tekniikasta jolla "saa nopeiten pillua", vaan siitä kuinka ujot mattimyöhäset voivat löytää hyvän elämänkumppanin.
Miten sinä saat kipinän aikaiseksi? Onnistuuko se vain ensisilmäyksellä, ja koska vastaat että "kyllä", niin miksi? Miksei myöhemmin?
Ja, joskus kytevä tunteenpalo ei näy heti, vaan ihmiset piilottelevat. Älä edes kuvittele, että kaikki miehet ja naiset olisivat samanlaisia kuin sinä ja bim... sinun kuvasi naisista.
"etten pidä platonista ystävyyttä miehen ja naisen välillä mahdollisena."
Onpa maailmasi rajoittunut.
Minä pidän sitä mahdollisena.
Ämmien hyysääjiä joita tullaan hyväksi käyttään niin kauan kun antavat itsensä tulla hyväksikäytetyksi ja minkä vuoksi? Ei tule edes pillua ja naisista ei ole oikein mihinkään vielä erittäin epäluotettava ja epälojaaleja. Jos kaverin tai ystävän haluaa parhaat löytää ainoastaan miehistä.
blaa blaa öyh öyh hörörörö PILLU öhöhö öyh öyh
En edes tajua, miksi vaivauduin vastaamaan.
Ja häränkakan tunnistaa kyllä myös hajun perusteella. Enkä muuten taida täällä olla myöskään se, joka housuihinsa on aimo reikän aikaiseksi saanut.
Yleisesti ottaen "strategioita" (kuten itse tätä kyhäelmääsi nimitit) ei ole tapana laatia muutaman hassun sattuman, vaan toistuvien ja lainalaisten ilmiöiden perusteella.
"molempien puolelta hieman peitelty seksuaalinen kiinnostus toiseen"
Toisin sanoen kyse ei ole missään vaiheessa ollut (platonisesta) ystävyyssuhteesta, vaan kummatkin ovat alusta asti tunteneet ainakin jollain tasolla seksuaalista vetoa toiseen. Se, että kumpikaan ei ole saanut aikaiseksi aloitetta mihinkään läheisempään kanssakäymiseen ei muuta tätä faktaa.
"Toisin sanoen kyse ei ole missään vaiheessa ollut (platonisesta) ystävyyssuhteesta, vaan kummatkin ovat alusta asti tunteneet ainakin jollain tasolla seksuaalista vetoa toiseen. Se, että kumpikaan ei ole saanut aikaiseksi aloitetta mihinkään läheisempään kanssakäymiseen ei muuta tätä faktaa."
Ja tarkkaanottaen miten tämä tekee mahdottomaksi sen, että mies ja nainen olisivat ystäviä ilman mitään seksi- tai intiimejä suhdekuvioita?
"molempien puolelta hieman peitelty seksuaalinen kiinnostus toiseen" (Matti Myöhänen)
"joskus kytevä tunteenpalo ei näy heti, vaan ihmiset piilottelevat" (Lord Boredom)
Täällähän itse kukin huomaa olevansa kanssani täsmälleen samaa mieltä. Vai miksi piilotteletta ja peittelette jotain, mitä ei (sanomanne mukaan) ole vielä edes olemassa?
"miten kuvittelet platonisen ystävyyden yhtäkkisesti leimahtavan intohimoiseksi suhteeksi?"
Nyt kyse oli ystävyyssuhteen kehittymisestä romanttiselle asteelle - ei siitä, onko platoninen suhte miehen ja naisen välillä ylipäätään mahdollinen.
Ei se piilottelu välttämättä ole tietoista. Ja tällöin voidaan puhua platonisista ystävyyssuhteista.
Me olemme eri mieltä siitä, että pitääkö sitä seksiä päästä harrastamaan heti (koska seksuaalista vetovoimaa on tai sitten ei, ja olen ymmärtänyt että olet sitä mieltä että näin on alusta asti ja jos ei sitä alussa ole, niin ei koskaan).
"Meneekö se niin, että vaikka nyt ei ota eteen, niin puolen vuoden päästä saattaa olla jo puolikanki? Ja vuoden päästä varmaan onkin toteemi koko komeudessaan?"
Kuvailetko siinä ystävyydelle perustuvaa suhdetta? Onko käsityksesi se, että ystävyydessä ei voi tuntea toista kohtaan seksuaalista vetovoimaa? Ja jos tuntee, se ei enää ole ystävyyttä?
Minusta naisen ja miehen välinen ystävyys on sitä, ettei harrasteta seksiä, ainakaan heti ensialkuun, vaikka tunnettaisiin molemminpuolista vetovoimaa. Siinä saa suhteen moni muu puoli kehittyä, ja sitten kun lopulta riisutaan vaatteet, se on muuta kuin eläimellistä pariutumista.
Miksikähän viitsin tänne kirjoitella. On paljon muutakin tekemistä.
Jos niin käy, se ei haittaa mitään. Nainen ei ole kiinnostunut ja sillä hyvä. Mutta hän voi silti olla mielenkiintoinen ystävä, kutsuu sinut ehkä kotibileisiin ja tapaat hänen naisystäviään, joista joku voi kiinnostua sinusta. Käsitätkö? Kysymys on sosiaalisen verkoston laajentamisesta. Se kuinka lopulta päätyy jonkun kanssa yhteen on yhdentekevää, kunhan se vain tapahtuu. Ja sitä varten täytyy tuntea paljon ihmisiä vaikka vain pinnallisestikin.
Ei tarvitse olla mitään kankea. Ideana on osata arvostaa ystävyyttä sellaisenaan. Sama juttu kuin että jos menet baariin vain iskemään muijia, lähdet usein pettyneenä sieltä. Mutta jos menet vain pitämään hauskaa sen itsensä vuoksi, teet luultavasti vaikutuksen moniin ja saat helposti seuraa.
Mutta sinä et taidakaan etsiä kokonaista naista vaan mieluummin niitä pilluja.
Ja usko nyt jo että platoninen ystävyys ilman piiloteltuja seksihaluja on mahdollinen. Mutta ystävyys on mahdollinen myös silloinkin kun niitä on, eikä siitä tarvitse väkisin vääntää seurustelua tai seksisuhdetta.
Milloin ystävyys ei muka olisi mahdollista? Voit ystävystyä vaikka kulmalla tuubaa soittavan belgialaisen viiksivallun kanssa jos haluat, ei siinä ole mitään sääntöjä tai rajoituksia.
Vaan kyselen, miten ystävyyssuhteesta mahdollisesti voisi kehittyä eroottinen suhde, kuten täällä eräät ovat ehdotelleet. Vastaukset kysymyksiisi löytyvät muista viesteistäni tähän viestiketjuun. Pientä sisälukutaitoa, kiitos.
Ei voida, sillä platonisella tarkoitetaan aseksuaalista, ei-eroottista ja täysin intohimotonta suhdetta. Oikeesti, kuka mukamas on niin tyhmä, että pitkän ystävyyden jälkeen yhtäkkiä huomaa tuntevansa seksuaalista vetoa johonkin henkilöön? Ei kukaan. Kyllä ensimmäiset värähdykset tuntee jo heti tavatessa.
Seksuaalisella vetovoimalla taas ei puolestaan ole mitään tekemistä seksin harrastamisen kanssa. Suhde voi olla eroottinen/romanttinen, vaikka itse seksiä ei olisikaan. Tämänkin olen jo todennut.
Ihminen on pohjimmiltaan seksuaalinen olento ja kaikki miesten ja naisten välinen kanssakäyminen tästä johtuen on jollain tavalla seksuaalista. Tämä on suhteellisen helppo myös itse päätellä, kunhan osaa vastata pariin kysymykseen. Mikä on (evoluution kannalta) ihmisen tärkein ja oikeastaan ainoa tehtävä? Mitä tämän tehtävän täyttäminen edellyttää?
Tästä ei kuitenkaan alunperin ollut kysymys. Vastasit viestiini, missä pyysin kertomaan miten saat roihun aikaiseksi ilman kipinää. Vastauksesi - kuinka ollakaan - ei siis liittynyt viestiini juuri mitenkään. Mikäli ette keksi enää mitään muuta, lopettaisin mielelläni tämän ympyränkierron.
>> Mikä on (evoluution kannalta) ihmisen tärkein ja oikeastaan ainoa tehtävä? >>
Voi vittu mitä paskaa, joka ei liity edes asiaan. Sano vielä että miehen tehtävä on siittää niin monta naista kuin vain ikinä mahdollista kun taas naiset haluavat yhden uskollisen kumppanin. Ja vielä Hitler ja joku kommentti ihmisen "perusluonteesta" tähän niin saadaan ympyrä täyteen. Sulla on argumentit heikolla pohjalla jos täytyy alkaa tuollaista yläasteikäistä logiikkaa suoltamaan. Kuinka vanha lienet? Entä henkiseltä iältäsi? En kyllä ihmettele jos menee huonosti naisten kanssa tuolla asenteella.
>> pyysin kertomaan miten saat roihun aikaiseksi ilman kipinää. >>
Olet käsittänyt jutun väärin. Kysymys ei ollut minkään roihun aikaansaamisesta, vaan itselle sopivan kumppanin löytämisestä. En minä lähde sinun hypoteettisia olkiukkojasi hajottamaan kun se mitä alkuperäisessä viestissäni sanoin on jotakin muuta.
Siitä huolimatta, ystävyys voi syttyä rakkaudeksi. Mutta se mitä alkuperäinen viestini käsitteli ei kuitenkaan vaadi tätä. Se on vain yksi mahdollinen lopputulos. Sama siis vaikkei se olisikaan mahdollista. Pointtini ystävien ja tuttavapiirin laajuuden kasvattamisesta pätee silti. Todennäköisyys löytää kumppani jonka kanssa synkkaa heti tai jonka kanssa alkaa synkata hitaasti lämpiämällä, ovat molemmat todennäköisempiä.
Ymmärrätkö nyt, miksi ei hirveästi kiinnosta väitellä tuosta mitä pauhaat? Jotuuko myöhäinen leimahdus mystisestä syystä vai piilotuista haluista on täysin yhdentekevää. Sitä kuitenkin tapahtuu ja sillä hyvä.
No taisitpa juuri alentua tänne yläastetasolle itsekin, tervetuloa vain. Ikäni ei tähän liity, ellet sitten vartevasten halua nöyryyttää itseäsi sillä tiedolla. Miksi luulet minun kirjoittaneen "Tästä ei kuitenkaan alunperin ollut kysymys?" Itse viittasin alunperin ainoastaan sivulauseella siihen, etten edes pidä platonista ystävyyttä naisen ja miehen välillä mahdollisena. Joku muu tätä teemaa ylläpitää kuin minä...
"Kysymys ei ollut minkään roihun aikaansaamisesta, vaan itselle sopivan kumppanin löytämisestä."
Tämä ok, mikäli et pidä seksuaalista vetovoimaa merkittävänä asiana sopivassa kumppanissa.
Toistaiseksi paras neuvo, mitä olet saanut tuotua esille, on tämä: "Vaikka et tuntisi minkäänlaista vetoa naista kohtaan, kannattaa pysyä ystävänä, koska maailman kahdeksas ihme saattaa tapahtua."
Olet onnistunut keksimään "myöhäiselle leimahdukselle" pari syytä:
a) mystinen syy ja
b) piilotetut halut.
Nyt haluaisinkin sitten selvitystä tuosta mystisestä syystä tai vaihtoehtoisesti kohtaan b selitys, miksi pitäisi leikkiä "ystävää", kun kumpikin koko ajan odottaa pääsyä toisen housuihin. Ellet pysty jompaan kumpaan tai peräti molempiin, on tekstiesi tuottoarvo puhdas nolla.
käsität sanan "ystävyys" vain ja pelkästään ei-seksuaalisena. Jos toinen tai molemmat tuntevat vetovoimaa toiseen, kyseessä ei sinun mielestäsi ole silloin ystävyys.
Monet täällä, minä ainakin, ajattelevat, että "ystävyys" naisen ja miehen välillä voi mm. olla sitä, että ei harrasteta seksiä. Tunnetaan sitten mitä tahansa.
Ja kyllä sellainen ei-fyysinen ystävyys voi johtaa pysyvään liittoon. Sänkyyn hyppääminen (tai mihin te teini-ikäiset nyt sitten hyppäättekään) voi johtaa pysyvään suhteeseen, mutta se voi myös johtaa suhteeseen, joka perustuu pelkästään fyysisille ominaisuuksille. Sellaiset tunteet saattavat pian karista, ja jos ei olla kehitelty syvempiä tunteita, suhde haihtuu omaan mahdottomuuteensa.
Ja vaikka vetovoimaa olisikin, niin mikään laki ei velvoita hyppäämään heti sänkyyn! Tunnustelu on ihan kivaa.
olet täysin pihalla jos et myönnä että kiihkeä rakastuminen voi tapahtua myös pidemmän ajan kuluessa.
syitä siihen on yhtä paljon kuin ihmisiä, kellä mikäkin syy, olemmehan me ainakin elämänkaareltamme erilaisia, vähintäänkin sen sormenjäljen verran!
sori, mutta älä nyt enää jankkaa asiasta jossa voit vain syventää kuoppaasi!
Kirjoitat "Ihminen on pohjimmiltaan seksuaalinen olento ja kaikki miesten ja naisten välinen kanssakäyminen tästä johtuen on jollain tavalla seksuaalista."
Siis paitsi nk. ystävyyssuhteessa miehen ja naisen välillä? Ystävyyttä on vain, kun tuota seksuaalisuutta ei ilmene? Outo ajatus.
"Ihminen on pohjimmiltaan seksuaalinen olento ja kaikki miesten ja naisten välinen kanssakäyminen tästä johtuen on jollain tavalla seksuaalista."
Jos mielestäsi on ok että sitä seksuaalisuutta on joka paikassa, ja sen mukaan pitää toimia, elät kuin sika. Tietty, aikuinen voi tuntea jonkinlaisia seksuaalisia tunteita jopa omaa lastaan kohtaan (ei ole kokemuksia, eikä lapsia, mutta olen kuullut). Siinä tilanteessa täytyy ottaa järki käteen eikä seurata viettejään. Tai muuten sitä on pedofiili.
Taidat olla vielä niin nuori ja vielä niin innostunut uusista seksuaalisuuden tunteistasi, ettet kykene niitä hallitsemaan, vaan hyppäät kenen tahansa sänkyyn, joka suostuu. Sanonpahan vaan, vanhempana naisena, että sinun on kasvettava vielä paljon, ennenkuin olet valmis pysyvään suhteeseen. Siihen asti, nauti ihmeessä himoistasi, kunnes järki ehtii mukaan ja pystyt elämään kuin ihminen.
Muut puhuvat "ystävyydestä". Ystävyyttä on monenlaista. Aseksuaalinen on yksi laji, mutta on monia monia muitakin ystävyyden lajeja, monia sävyjä, ei vain musta ja valkea.
Vaan _kaikki_ miesten ja naisten välinen kanssakäyminen on jollain tavalla seksuaalista. Voin antaa yksinkertaisen esimerkin: mieskassan hymy ei aiheuta miehessä minkäänlaista reaktiota, naiskassan hymy sen sijaan saa miehen hyvälle tuulelle. Oikeastaan ainoa ero kassoilla on sukupuoli, reaktio on siis oltava seksuaalisuuteen perustuva. _Minä_ olen siis tätä mieltä.
_Viestiketjun aloittaja_ (ja muutama muu) taas tuntuu olevan sitä mieltä, että mies ja nainen voivat olla ystäviä ilman minkäänlaisia seksuaalisia tuntemuksia. Aloittaja jopa kannustaa tähän kumppaninetsintämielessä. Olenkin tässä siis jo useamman viestin ajan ihmetellyt, miten tuollaisesta platonisesta suhteesta (jos siis oletetaan, että se ylipäätään olisi mahdollinen) muka voisi kehittyä romanttinen suhde. Tähän mennessä ainoa saamani vastaus on, että mies ja nainen "piilottelevat" halujaan, ts. suhde ei ole missään vaiheessa ollut himoton (=platoninen) vaan alusta asti seksuaalisesti latautunut. Tästä taas palaamme lauseeseeni, jota itsekin taitavasti siteerasit.
"Jos mielestäsi on ok että sitä seksuaalisuutta on joka paikassa, ja sen mukaan pitää toimia, elät kuin sika."
Missä olen väittänyt, että ihmisen tulisi sokeasti seurata viettejään? Vapaasti saa lainata koko kirjallista tuotantoani. Vaan niin paljon kuin kirjoittanut olenkin, etpä taida tuollaista toteamusta sieltä löytää.
Alkuperäiseen aiheeseen palatakseni. Eli jos oletetaan "ystävyyden" olevan seksuaalisesti latautunutta, miksi ihmeessä miehen ja naisen pitäisi leikkiä "ystäviä", kun itse asiassa kummatkin ovat kiinnostuneita jostakin hieman syvällisemmästäkin kanssakäymisestä?
Jos käsitämme sanan "ystävyys" siten, että se voi pitää sisällään molemminpuolisia seksuaalisia tuntemuksia, kerro ihmeessä, miten määrittelemme esimerkiksi tapailun tai seurustelun sen vaiheen, jossa ei ole vielä seksiin asti ehditty. Minusta kun nuo kuulostavat täsmälleen samalta. Eikö tuollaista "ystävystymistä" vastakkaisen sukupuolen kanssa voitaisi jo pitää yhtänä pettämisen asteena?
And for your information, I'm far out of my teens.
nuorena ikäiseksesi. Mikä on salaisuutesi?
ainoastaan esittää kysymyksiä, vai oletko jo oppinut myös vastaamaan niihin?
Minä en ole enää niin nuori, että tietäisin kaiken. Elämä on täynnä kysymyksiä ja ihmeteltävää.
Ja arvosteltavaa. Niin nuori kuitenkin vielä näytän olevan.
Jo nyt on kumma, jos en osaa pysyä poissa täältä. Pitäisi tehdä töitäkin välillä. Te vaan olette niin vastustamatonta sakkia... Ihana soomen kieli.
Jotenkin arvasin, että tähän tulee vammaisia vastauksia. Minä taas olen aloittajan kanssa samaa mieltä. Kannattaa tutustua naisiin ystävinä. Okei - kaveriksi pyrkiminen edesauttaa ikuisen kaverimiehen tilaan joutumista, eikä siitä välttämättä noin vain pääse etenemään (tapauksessa että haluaisi jotain muutakin). Mutta kuka sen tietää? Eräälle vastanneelle ääliölle tiedoksi, ettei kaverina oleminen ole pihtaamista naisen osalta, eikä elämän tärkein etusijalla oleva prioriteetti ole (tunteeton) seksi.
Joka tapauksessa, vaikka itse olenkin vielä edelleen ikuinen sinkku, ystävänaisilla on tapana alkaa suorastaan parittamaan omia naiskavereitaan naisettomille miehille.
Tosiaan, se on jo todella hyvä alku että tutustuu naisiin edes kavereina. Mitä enemmän kontakteja saa niin mahdollisuudet löytää oma emäntä nousevat todella huomattavasti. Kotisohvalta ei todella suurella todennäköisyydellä kukaan nainen tulee hakemaan. Mutta pitää sanoa että en itse lähtisi tälle kaveri-linjalle pidemmässä juoksussa. Naiset tekevät hyvin nopeasti miehen tavatessaan "päätöksen" haluavatko he olla kavereita vai jotain muuta kyseisen miehen kanssa. Tätä "päätöstä" (lue. pieni ihastus) on todella vaikea saada aikaiseksi enään myöhemmin. Naiset kun eivät etsi itselleen seurustelukumppaniksi kaveria, vaan miestä. Vaikka olisitte kuinka hyvä kaveri naisen kanssa, ja keskustelunne olisivat kuinka syvällisiä tahansa, ei kaveruus etene suhteeksi jos nainen ei tunne minkäänlaista ihastusta mieheen(kemiaa/siinä miehessä on vain sitä jotain/yms.). Ja tätä ihastusta ei nainen pysty pakottamaan päälle, se joko tulee hyvin nopeasti alkumetreillä tai sitten ei ollenkaan. Raportoitu on kyllä myös tapauksia jossa tämä on tapahtunut myöhemminkin kaverisuhteen aikana mutta tämän mahdollisuuteen en luottaisi, se on huomattavasti harvinaisempaa.
Kiitti Lord. Kiitos ettet ole juntti.
On meinaa käsittämätöntä junttimeininkiä osa näistä vastauksista.
Mitenhän nuo juntit selittävät sen, että minulla on lukuisia naisystäviä, ihan vain ystävinä, eikä siinä ole mitään vaikeaa. Oli jo ennenkuin löysin seurustelusuhteen, ja on vieläkin. Mitenkäs nämä junttimiehet sen selittävät? Mikäs nyrkkisääntö teillä tähän on? Olenko joku luonnonoikku vai, koska minä kykenen pitämään naisia myös ystävinäni, ja vieläpä mielelläni? Tarve ja halu pitää naisystäviä ei ole seurustelusuhteen edetessä kadonnut minnekään. Minä arvostan ystäviä ja ystäväni arvostavat minua. Ja silti sitä paljon puhuttua pillua riittää vakisuhteessa eikä mustasukkaisuus ole ongelma. Olenko eksynyt paratiisiin vai? Samassa maailmassa tässä eletään. Sen vain voi ottaa niin monella tavalla.
Toinen typerä stereotypiä jota ei vielä mainittu on suhtautuminen ex-kumppaneihin. Heitä kun ei voi enää koskaan nähdä taikka tavata ja niin on kuulemma paraskin. No minä sen sijaan olen edelleen todella hyvä ystävä ex-tyttöystäväni kanssa, ja olen siitä iloinen.
Vain juntti haluaa väen vängällä erota riidoissa, jotta eroprosessi olisi muka itselle helpompi. Ja paskat on yhtään sen helpompi. Parempi olisi käsitellä esiin nousevat tunteet ja siten käyttää tilaisuus hyväksi kasvaa hieman kypsemmäksi aikuiseksi.
Nainen voi olla mielenkiintoinen ystävä. Heidän kanssaan voi jutella asioista joista miehet eivät tajua yhtään mitään ja olla ihan eri meiningeissä, vaikkei olisikan mikään nk. suhde.
Typerät stereotypiat pätevät vain ihmisiin jotka ovat typerien stereotypioiden mukaisten näennäisten lakien mukaan eläviä tefloniaivoja.
Joillakin naisilla on tietysti yhtä vaikeaa tutustua miehiin vain noin ystävyyden merkeissä kuin miehilläkin on vaikeaa tutustua naisiin muuten kuin seksin kautta. Mutta ei se ole sen kummempi asia naisilla. Ei tämä suinkaan ole kaikille mikään iso ongelma, saati luonnonlaki.
Oli miten oli, kiitti Lord.
Teille jotka kritisoitte: Viestini oli enimmäkseen tarkoitettu miehille kuten minä, joilla nk. iskutekniikka ei vain oikein ole hallussa, vinkiksi kumppanin etsimisessä hieman eri tekniikalla. Eihän tämän ollut tarkoitus mikään kaikenkattava ja kaikille sopiva pakettiratkaisu olla, vaan vinkki muiden joukossa, niille jotka kaipasivat juuri jotakin tämänsorttista.
Ja tässä nettitreffailussa minusta kaikki menee yleensä juuri sen takia pieleen, etttä pitäisi heti olla päättämässä vihkipäivästä ja lasten lukumäärästä. ;-)
Ei edes 3. treffien jälkee (minä ainakaan)osaa vielä sanoa, onko toinen oikeasti sellainen, että voisi TIETÄÄ tuleeko tästä mitään. Yritän pitää itseni avoinna mahdollisuuksille - eli ajatella, että tapaamani uusi ihminen on .. niinkuin ok, ja mahdollisesti voisi ajatella enemmän jne. ... mutta siihet tarvitsisi hieman aikaa!!!!
Toki joistakin ihmisistä näkee heti, että ei ikinä. Ja itseni täysin viehättämättömien profiilien kanssa en toki treffeille edes lähde.
Mutta pitäisi olla tosiaan sellainen neutraali tutustumisvaihe. Eli tuo ystävyys / kaveruus ajatelu on mielestäni erittäin hyvä juttu! Ei liikaa paineita alkuun!
Pakko vaan nopeasti todeta, että kannatan linjaasi. VAikka onkin totta, että useimmat naiset tietävät hyvin nopeasti, tuntevatko mitään fyysistä vetoa mieheen vai ei, niin silti uskon kaveruus/ystävyys linjalla päästävän pidemmälle ihmissuhteen kannalta. AInakin opit oikeasti tuntemaan minkälaisia naiset ovat ihmisinä ja näin ollen tiedät mitä odottaa ja miten toimia.
Sitäpaitsi naisten kanssa jutellessa ollaan tultu siihen tulokseen, että yleensä ne miehet, joihin tuntee suurinta fyysistä vetoa tai joiden kanssa seksi on heti loistavaa, on se yleensä ainut yhdistävä tekijä. Eli jotain sitten kuitenkin mättää siellä henkisellä puolella. POikkeuksia varmaan on kuitenkin.
Samaa mieltä.
Tutustuin mieheen, ja fyysinen kiinnostus oli siellä heti alkuun, puolin ja toisin, mutta hän rakastui kerrassaan, ja minä en. Hän alkoi puhua naimisiin menosta, antoi asuntonsa avaimen, tuli käymään melkein joka päivä. Olin tukehtua. Sitten hän päätti, pari kuukautta myöhemmin, että ei tästä tule mitään. Sen jälkeen aloin kiintyä häneen yhä enemmän. Jos hän olisi antanut minulle enemmän aikaa alussa, olisimme ehkä vieläkin yhdessä (vaikka järjellä ajatellen, hänen kanssaan ei voinut keskustella, hän oli mielestään se älykkäämpi osapuoli:) Mutta seksi oli ihanaa, joten jatkoimme sitä vielä pari vuotta, kunnes hän rakastui uudelleen:( Ystävyyksiä on monenlaisia. Hänelle ystävyys oli sitä, että ei ollut suunnittelemassa avioliittoa. Oli seksi kuvioissa tai ei. Enkä minäkään sitä "ystävyyttämme" kadu. Avioliittoa olisin ehkä myöhemmin katunut. Tai ehkä en. Joka tapauksessa, suhde kariutui liialliseen kiireeseen alussa.
No miten niitä naispuolisia ystäviä sitten oikein löytää?
Minä olen löytänyt Internetistä. Keskustelupalstoilta (useaankin kertaan on nainen ennemmin tai myöhemmin laittanut oma-aloitteisesti minulle sähköpostia), eräästä (pienemmän yhteisön) chatista (näistäkin on löytynyt useampi ihan edes yrittämättä mitään).
Yhden naispuolisen kaverin löysin, kun löysin entisen ihastukseni kotisivut, ja tunnustin aluksi anonyymisti olleeni tähän ihastunut pari vuotta sitten. Alle vuosi tuon tunnustuksen jälkeen olemme tavanneet monta kertaa (vaikka asumme nykyään eri puolilla Suomea), ja olisimmekin varmaan vielä parempia ystäviä, jos asuisimme edelleen samassa kaupungissa (mitään paria meistä ei tietenkään tullut, mutta se ei oikeastaan minua haittaa).
"Oikeasta elämästä" kaverinaisia voisi löytyä vaikka työ- tai opiskelupaikoista. Itse en ole (paitsi siinä mielessä että luentosalissa ihastuin em. tyttöön). Harrastamalla voi löytää.
Ihan oikeasti, ei ne baarit ole maailman ainoita tutustumispaikkoja. Nykyajan (suomalaisilla) ihmisillä tuntuu olevan hyvin ahdas käsitys tutustumisista, ainakin joillakin näyttää olevan.
No niitähän löytää ihan arkipäivän ympyröistä. Kuinka tutustuit nykyisiin miespuoleisiin ystäviisi? Tee sitten täsmälleen samoin naisten kanssa.
Ongelma on se, että ihmiset ovat yhä epäsosiaalisempia eivätkä esim. juttele toisilleen edes jos sattuvat kirjastossa samalle hyllylle tai istuvat vierekkäin kahvilassa tms. Jostain syystä maailmanmeno on yhä enemmän tällaista, että on helpompi tutustua internetissä kuin tosielämässä. Todella valitettavaa. Toista oli ennenvanhaan kun individualismi ei ollut niin paljon muotia. Mutta tätä vastaan voi ja kannattaa kapinoida.
Menepä joskus kahvilaan ja istu jonkun vanhan mummon viereen. Aloita keskustelu jotenkin. Huomaat että se on tosi helppoa. Mummoihin on tosi helppo tutustua. Eikä ole mitään paineita koska sehän on vaan harmiton mummeli. Sitten koeta samaa seuraavan kerran kun istut jonkun yksin olevan naisen lähellä. Naisten kanssa on itseasiassa paljon helpompi päästä juttusille kuin miesten kanssa. Olen huomannut tämän monta kertaa erinäisissä kahviloissa istuskellessani. Naiset ovat sosiaalisesti valppaampia.
Toisaalta naiset myös pelkäävät öykkäreitä eivätkä pidä ahdistelusta. Ei siis kannata väkisin tunkea samaan pöytään istumaan ja alkaa selittämään jotakin päin naamaa. Se on tungettelevaa.
Enkä nyt ole olevinani joku sarasvuo. Olen itsekin ujo, ja kerron vain jotain vaatimattomia juttuja joita olen itse oppinut miettimällä ja kokeilemalla.
Jos ei jaksa kirjoitella?
Niin? Sitten et jaksa kirjoitella, sitten etsit toisella tavalla niitä ystäviä tai et ollenkaan. Kuvitteletko, että ihmissuhteet syntyvät jotenkin itsestään? Odottelet vain, niin jostain niitä pitäisi ilmaantua, muuten maailma on ihan epis?
Vaikkapa netistä esim.chatistä. Heti kortit pöytään että on hakemassa vain ystävää, ei muuta. Itsekin haluaisin muutaman miespuolisen ystävän (miesnäkökulmaa antamaan asioihin) mutta en seurustelua, seksiä. Ainakaan tÄssÄ elämänvaiheessa.
vaikka kahvilassa. Heitä joku kevyt lause tai pikku juttu...(sää, joku tapahtuma, kysy kelloa, paikkaa, tietä mitä tahansa)siitä se keskustelu sitten alkaa tai sitten ei. Mut aina kannattaa kokeilla, kymmnestä kerrasta ainakin se yksi onnistuu.
Niinhän minä teen, odottelen ja ajattelen, että epistä. En pysty pitämään niin tiiviisti yhteyttä ihmisiin, ja itse muistan toiset vaikka aikaa kuluisikin, mutta ne toiset unohtavat...
Hyvä kirjoitus, todellakin :)
Ystävystyminen vastakkaisen sukupuolen kanssa on hyväksi, koska silloin muistaa, että hekin ovat vain ihmisiä. Kun tarpeeksi kauan luo mielikuvissaan sellaista mystifioitua kuvaa vastakkaisesta sukupuolesta niin kynnys tutustua kasvaa. Siitä seuraa myös epävarmuutta, että mitä ne oikein haluavat, mitä ne ajattelevat, olenko tarpeeksi hyvä jne.
Kyllä olen kanssasi ehdottomasti samaa mieltä. Itse olen avoliitossa ja odotan esikoistani miehelle, johon sain rauhassa tutustua uskomattomat 7 vuotta pelkkänä ystävänä.tunsimme toisemme ja tiesimme toisiemme aikaisemman elämän juurta myöten. Pystyin luottamaan häneen ystävänä. Hän ei tullut kylään seksin takia, koska sitä ystävien välillä ei ole. Sitten se vaan kolahti. Alkoi vaan kaipaamaan toista ja uskalti sanoa sen. :)
Minusta Matti Myöhänen on oivaltanut jotain hyvin olennaista. Jos seurustelusuhdetta hakee, niin kannattaa todella laajentaa tuttavapiiriään. Mitä enemmän ihmisiä tuntee, sitä suurempi mahdollisuus tavata joskus se, jonka kanssa kemiat kohtaavat.
Tämäntyyppinen asennoituminen tuntuu olevan todella harvinaista tällä foorumilla. Yleensä tänne kirjoittavat miehet ovat vihaisia ja katkeria. Ja siksipä he sinkkuja ovatkin.
Siltä vaikuttaa palstaa seurattuani tovin. Suurin osa tänne kirjoittavista miehistä on katkeroituneita, naisiin pettyneitä ja heitä vihaavia (ilmenee mm.sekstisenä machoiluna ja esineelllistämisenä). Toinen ryhmä epätoivoiset etsijät (ujot, peräkammarin pojat, huonoitsetuntoiset, sosiaalisesti rajoittuneet). Toki harvoja poikkeuksiakin on.
No niin ja heti taas yleistetään! Miehet on semmosia ja semmosia. Jaetaan ryhmiin jne.
Ja lopuksi tunnustetaan, että harvoja poikkeuksiakin on. Just joo.
sinulla ei ole munia ja tarkastelet itseäsi kolmannessa persoonassa!
Olipas kerrassaan fiksu teksti ;) Piti oikein lukea se pariin kertaan läpi.
Itselläni on itse asiassa jo aiemmin käynyt mielessä, että homma olisi kaikkein helpointa kohdallani aloittaa ystäväpohjalta, siis tuo naisiin tutustuminen. Itse asiassa mitään ei tarvis jännittää, vaan voisi olla vain oma itsensä. Tuo ujouskin varmasti karisisi ensihetkillä kohdallani, jos sellaista lainkaan edes olisi.
Tuntui noissa viesteissä vähän leimahtelevan, mitä en kyllä oikein ymmärtänyt. Kysehän oli vain hyväntahtoisesta vinkistä, joka jollekin ujoille yms. voisi toimia ... Itse asiassa vinkistä tekee erityisen arvokkaan juuri se, että sen on antanut sellainen henkilö, jolle myös tuo seurustelun aloittaminen on tuottanut aiemmin harmaita hiuksia, mutta joka löytänyt omalla kohdallaan ratkaisun. Kiitoksia.
Niinpä niin. Ei muuta kuin Toxic yrittämään siitä :) Ei ne asiat itsekseenkään tapahdu ...