Kysymys on oikeastaan siinä mielessä teoreettinen ja epäolennainen, ettei pelkkä tieto substanssin olemassaolosta välittömästi tarkoita sitä, että kuulija kykenisi vastaanottokyvyltään neron tavoin objektiivisessa havainnossa omaksumaan sen sinänsä, ennen kuin hän itse kykenee musiikille vastaanottavaisen virittäytyneessä tilassa kontemplaation myötä tulemaan tiedoitsemisen puhtaaksi subjektista puhtaan mielteen alueelle heijastuneiden sydämenliikkeiden tungettua tahtomisen ulos tajunnasta, joten pelkästään tieto substanssista ei siis tee kuulijaa millään tavoin autuaammaksi semminkin kun, kuten loppujen lopuksi on todettava, kyse on kuitenkin aina subjektiivisen tajunnan kokemuksesta, ja jokainen kuulija kokee Mozartin musiikin eri tavalla johtuen totta kai jo siitäkin, että musiikki koskettaa niin monia mielen kerroksia ja sielullisia alueita vaikuttaessaan niin monella tavalla kulloisessakin kuuntelusessiossa saavutettavasta reseptiivisestä samaistumisasteesta soivan materiaalisen ilmiön sisimpään metafyysiseen ytimeen ja sen tuottamasta kokemuksen syvyys-ja intensiivisyystasosta täysin riippuen, ja Mozart kuuluu Beethovenin ohella niihin säveltäjiin joilla tämän musiikin kuulijassaan herättämän tunneskaalan laajuus on musiikin historiassa täysin vertaansa vailla alkaen vienosta henkistyneestä kokemuksesta, jossa tahto kuitenkin pysyy vielä tiukasti tajunnassa älyn juurena monien väliasteiden jälkeen toiseen ääripäähän jossa kuulija kokee korkeimmanasteisia psykofyysisiä tiloja tiedoitsemisen puhtaana subjektina ja jopa kuulohavainto katoaa täysin tahtona ulos kuulijan tajunnasta ja tämä on musertavan emotionaalinen kokemuksen valtoihinsa ottama, jollaista kokemusta kirjallisuus paljon hitaamman vaikutusmekanisminsa takia ei pysty tuottamaan.
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.