Eli meillä alkanut mennä lasten syntymän jälkeen tämä "parisuhde" kovaa vauhtia alamäkeä :( Tai ei tässä enää vissiin voi mistään suhteesta puhua, enemmänkin kämppäkaveruudesta...
"Syy" tähän ei mielestäni ole minussa, itse koitan kaikin tavoin edelleen ottaa puolison huomioon ja rakastaa, mutta yksin tätä liittoa on mahdoton koittaa pitää pystyssä :(
Mies käy päivät töissä ja kun kotiutuu niin sitä ei kiinnosta kun omat menot, sohva ja telkkari. Seksistä ei ole enää tietookaan (torjuu mun yritykset AINA) eikä tosin hellyydestä...en edes muista milloin olis oma-alotteisesti tullu halaamaan tai antamaan pusun tai pyytänyt kainaloon. Tunnen itteni mitä vastenmielisemmäks olennoks kun en herralle enää kelpaa...vaikka en haluais itteeni kehua niin ulkonäössä ei tosiaan oo valittamista, onhan tuo kroppa tosin pikkusen synnytyksen jälkeen muuttunut :( Asiasta olen isännälle puhunut mutta ei näköjään mee jakeluun!
Onko täällä samanlaisen ongelman kanssa painivia äitejä? Onko tähän tilanteeseen enää mitään muuta ratkaisua kun ero??? Sitä en tosiaan haluais mutta tätä en enää yksinkertaisesti jaksa!
"Syy" tähän ei mielestäni ole minussa, itse koitan kaikin tavoin edelleen ottaa puolison huomioon ja rakastaa, mutta yksin tätä liittoa on mahdoton koittaa pitää pystyssä :(
Mies käy päivät töissä ja kun kotiutuu niin sitä ei kiinnosta kun omat menot, sohva ja telkkari. Seksistä ei ole enää tietookaan (torjuu mun yritykset AINA) eikä tosin hellyydestä...en edes muista milloin olis oma-alotteisesti tullu halaamaan tai antamaan pusun tai pyytänyt kainaloon. Tunnen itteni mitä vastenmielisemmäks olennoks kun en herralle enää kelpaa...vaikka en haluais itteeni kehua niin ulkonäössä ei tosiaan oo valittamista, onhan tuo kroppa tosin pikkusen synnytyksen jälkeen muuttunut :( Asiasta olen isännälle puhunut mutta ei näköjään mee jakeluun!
Onko täällä samanlaisen ongelman kanssa painivia äitejä? Onko tähän tilanteeseen enää mitään muuta ratkaisua kun ero??? Sitä en tosiaan haluais mutta tätä en enää yksinkertaisesti jaksa!
Vastaukset 18
Vanhimmat
vähän samanlaista.. Itse kyllä lihoin raskauden aikana tosi paljon (melkein 30kg). Mutta sama täällä, en ole pitkään aikaan miehen kuullut sanovan "minä rakastan sinua" tai että halaisi oma-aloitteisesti tai yleensäkään mitään sellaista. Tunnen itseni vastenmieliseksi muutenkin kun olen lihonut niin paljon ja miehen käytös vielä lisää tuota tunnetta.. :( Joskus päivät menevät joten kuten, mutta joskus sitä odottaa niin kovasti, että saisi sen pienen pusun tai halin ja pettyy kun mitään ei kuulukaan...
Mulla ei ole edes vielä lapsia avomieheni kanssa, mutta suhde on edennyt samaan pisteeseen jo nyt. Lapsia kyllä suunnitteilla ja "työn alla", mutta eipä taida kannattaa kun suhde tällä saralla jo nyt!!!
Niin tyypillistä, tehdään töitä kaiket päivät ja minä hoidan iltaisin vielä kodin (pyykkeineen päivineen). Mies tulee töistä, rojahtaa sohvalle ja makaa siinä aina siihen asti, kun kello on sen verran että pitää sänkyyn siirtyä. Kylmä selän kääntö mua kohtaan ja unta kuulaan.
Ei puhettakaan seksistä, halista saati hyvän yön toivotuksesta. :(
Mullekin neuvotaan että PUHUKAA, mutta milläs puhut kun mies vaan hermostuu ja lopulta lähtee pois!!!
Tsemppiä teille!! Onneksi lapsillenne olette tärkeintä maan päällä eikä se tule muuttumaan koskaan.
Niinpä.. Jos puhua yrittää niin mies vetää hermot ja sanoo "miksi aina mariset"..... :/
Luulin tähän aamuun asti, että olen todella harvinaisuus tässä maailmassa! Aivan sama tilanne kuin muillakin tähän mennessä kirjoittaneilla. Meillä on kaksi jo toisella kymmenellä olevaa lasta ja miehen haluttomuus alkoi kun lapset olivat aika pieniä. Olen aina yhdistänyt sen hänen inhoonsa ylipainoisia ihmisiä kohtaan. Tarkennan kohdaltani sen verran, että minulla tätä ylipainoa on alle 10 kg mutta tiedän, että sekin on liikaa (hän on sen suoraan sanonut) Sitten kun paineet käyvät miehen kohdalla ylivoimaisiksi hän kääntyy minun puoleeni. Olen useasti yrittänyt keskustella asiasta mutta hän sanoo, ettei voi itselleen ja tunteilleen mitään! Itsetuntoni on aivan nollassa, olen yrittänyt laihduttaa ne vähäisetkin ylikilot mutta en onnistu. Asia masentaa minua enkä saa itsestäni irti sen vertaa. Tiedän, että moni ajattelee: EROA! Mielessä on käynyt useasti ja olen myös joskus uhannut sillä mutta sekään ei ole niin yksinkertaista. On monta tekijää jotka puoltavat jatkamista mutta miten kauan vain Luoja yksin tietää... Olisi mielenkiintoista saada jonkun "haluttoman" miehen mielipide asiasta. Haluton on siksi lainausmerkeissä koska sellaisia ei olekkaan. Hekin haluavat jotain mutta ei meitä synnyttäneitä epätäydellisiä naisia.
Se nyt on vaan niin että ettekö te tyttöset tajua että se vaimo on vaan yksi asia muitten joukossa. Joskin tärkeimmästä päästä. Se että ukkosi ei sinua halua voi johtua ihan mistä tahansa muusta elämänalueesta tai stressistä tms. Voi olla että ukkosi mieluummin kinnastaa keskenään siinä kun ei tarvitse tuntea mitään suorituspaineita, voi keskittyä pelkästään "omaan kivaan".
Usein olosuhteet ovat vaan sellaiset että jos miehessä on romantikon vikaa niin se seksin aloittaminen silloin kun "lapset on nukkumassa" tms. voi tuntua pakkopullalta.
Ottakaa vapaaviikonloppu, hotelliin tms. Ja mitään ohjelmaa ei sitten varata ainoastaan viihtymistä ja yhdessäoloa. Jos odotat kello kädessä ukkosi haluja niin voit odottaa aika pitkään. Kyllä ne himot ja halut siellä on olemassa asiat ovat vaan niin kovin erilaisia nyt kun ne kakarat pyörii jaloissa ja muutenkin uuvuttaa...
Eli meillä vielä sellanen "kiva" juttu, että ukko kyllä kattoo pornoa kun minä ja lapset ollaan nukkumassa! Eli suomeks hoitelee mielummin ite ittensä ku koskee muhun :( Aina väittää ettei mussa oo mitään vikaa ja että kyllä hän edelleen mua haluaa mutta KÄYTÄNTÖ ON SITTEN IHAN TOINEN!
Ihana kuulla että löytyy kohtalotovereita, ois tosiaan kiva saaha tähän keskusteluun jonkin miehenkin kommentti!!!
minunkin ex-elämäni meni tuollaiseksi.ja mies katsoi pornoa yms.ja meni sitten aika kauas normaalista elämästa.minäkin ajattelin että minussa on vikaa ja en ole hyvännäköinen jne.vaikka toisaalta tiesin ettei se ole totta.töitä teimme yksityisyrityksessämme paljon!!ja sitten vain väsyin ja päätin että nyt loppui.haluan elämän.ja on mahtavaa huomata että elämää todellakin on olemassa!menin juuri naimisiin ja olemme tosi onnellisia.mieheni mielestä olen seksikäs ja kaunis ja ne parit liikakilot ovat naisellisia.mikä parasta ilo ja nauru palasi elämääni.
en tosiaankaan ymmärrä mikä näitä miehiä vaivaa.puhumattomuus ainakin.ihmeellinen tunnetulppa niillä on!
Seksi on korvien välissä, ei silmissä. Jos miestä ei mukamas kiinnosta sen takia, että kropassa on 5 kiloa ylimääräistä, niin kellot soimaan.
Kahden keskenmenon jälkeen olen syömällä kerännyt 6 kiloa, mies totesi, että "on vähän perse levinnyt" mutta makkarissa ei haittaa...
Laita Cheaters asialle:(
törkeetä, että mies laittaa oman haluttomuutensa naisen syyksi! Kaikki miehet eivät ole seksipetoja kuten media antaa ymmärtää ja tällainen pienemmillä seksihaluilla varustettu mies varmaan luulee olevansa kummajainen. Suorituspaineet saattavat aiheuttaa haluttomuutta.
Tuli tässä osin vitsinä - osin täytenä totena mieleen, että ei muuta kuin rakastajan hankintaan! Aina löytyy miehiä jotka elävät omissa ankeissa liitoissaan ja varmasi haluaisivat jonkun ihanan naisen sulostuttamaan vällyjen väliin, eikä siinä liikakiloilla ole väliä, ei ainakaan kaikille miehille!
Katsokaa sitten muuttuuko se ukkonne olemus ja puhumattomuus kun alatte hehkua siellä kotona ja hyräillä hymy huulilla salaperäisesti. Ja jos ei muutosta ukossa tapahdu, niin sitten senkus elelette kuin "sisko ja sen veli" ja nautitte seksiriemut ja hellyydet jossain muualla kuin kotona.
Toisaalta ehkä tekisin tuollaiselle ukolle niin, että nostaisin kissan pöydälle tosissaan, että nyt joko puhutaan tai sitten "harashoo"...
..eli hankin rakastajan ja pidin häntä yli kaksi vuotta. Voitteko kuvitella, että välinpitämätön mieheni ei kertaakaan edes epäillyt mitään! Taisi olla vain tyytyväinen ettei tarvinnut rakastella niin usein. Teimme salarakkaan kanssa kaikenlaisia reissuja täällä kotimaassa ja kotona selittelin, että kovasti olen alkanut ikävöimään vanhoja luokkakavereita ympäri Suomea. Täydestä meni kuin väärä raha! Suhde lopahti aikanaan avioliitto jatkuu edelleen ilman muutoksia, olenkin taas alkanut vilkuilemaan ympärilleni, että löytyykö halukasta lohduttajaa :-)
uskomatonta todella huomata että muillakin on vähän samantyyppisiä juttuja. meillä ei seksiä oo ollu ainakaan 5kk:teen. mies ei ees ehottele mitään, eikä muakaan hirveesti kiinnosta kun lapset nukkuvat samassa huoneessa.tuntuu jo ettei jotenki kehtais ees enää alkaa mihinkään hommiin, jotenki nolottaa, en mä tiiä. empä nyt kuitenkaan tunne mitenkään puutteessa olevan, mut kyllä se vähän ihmetyttää ettei miestäkään kiinnosta.sen tiiän ettei se mua petä, kaikki vapaa aika ollaan yhessä ja työ on semmosta ettei siel mitään pysty....ja se ei pystys kyl salaamaankaan sellasta pettämisasiaa, tunnemme sen verran hyvin toisemme. mut kiva oli nähä et kohtalontovereitaki löytyy.
Meillä myös tuollaista.
ennen oltiin vaan kahdestaan ja miehen mukaan suhde muuttui lapsen saannin myötä.
aikaa ei ole enää toisillemme.mies on töissä ja tulee kuudelta ja käy sohvalle makaamaan tai teitsikalla pelaamaan.
ei ikinä tee oma-aloitteelisesti mitään.ei halaa,ei pusuttele eikä sano minä rakastan sinua niinkun ennen.
kun kysyn siitä niin tulee vaan jotain epämääräistä muminaa vastaukseksi.
olen todella kyllästynyt tähän.
seksi kyllä meillä kelpaa.mies haluaa yhtä usein kun ennenkin melkein.
joskus on kuulemma liian väsynyt kun minä pyydän ja en saa.
aina silloin kun hän haluaa.
kuulemma suhteemme on tullut "tavalliseksi" eikä enää eletä alkuhuumaa vaikka olemme seurustelleet jo 4 vuotta ja ennen vauvaa (9kk) sitten olimme vielä kun vastarakastuneet.
Äläkää akat valittako, kokoontukaa muorikerholle juoruaan siitä!
Kuulostaa vähän liiankin tutulta. Isellä myös 2 pientä poikaa ja kolmas vähän isompi(mies).Parisuhde on todellakin huonossa jamassa. Olen varma omasta viehättävyydestäni ja raskauden jälkeen olen treenannut itseni hyvään kuntoon. Mies ei vain ole enää kiinnostunut paitsi omista harrastuksista yms.rakkaus on jossain välissä muuttunut kaveruudeksi ja kun olen asiasta koittanut puhua siitä syntyy pelkkä riita.Meilläkin mies päivät töissä ja illat omissa maailmoissa. Pitääkö erota,karata vai mennä vieraisiin? Ja sitten olis nämä lapset vielä ja niitten tarpeet. Pidän heitä erityisen tärkeinä.
En halua vaikuttaa "vittumaiselta", taikka siltä, että tämä kirjoitukseni olisi vitsi, vaan se on totta.
Olen kiitollinen teille kaikille jotka olette kirjoittaneet tänne Lapset ja parisuhde -osastolle noita negatiivisiakin asioita. Näiden "tarinoiden" jälkeen olen viisastunut ja päättänyt, että lapsia ei meille ei tule.
En tietenkään tee päätöstä vain forum-keskustelujen takia, vaan olen nähnyt parisuhteen hajoamisen läheltä. 3 parasta ystävääni ovat vakiintuneet ja tehneet lapsia, heillä parisuhde on romahtanu ja kaikki ovat eronneet. Itseasiassa en tunne yhtään pariskuntaa, joilla lastenteon jälkeen olisi parisuhde palannut ennalleen (vaikka niitä onnekkaita toki on!)
Haluan siis kiittää, että olette näillä varoittavilla esimerkeillänne säästäneet minut tältä helvetiltä. Parisuhteeni on kukoistanut jo 8 vuotta, enkä halua sitä muuttaa :)
kohtalotovereita, meillä ei ole ollut minkäänlaista "yhteistä" moneen vuoteen, mies nukkuu jopa toisessa huoneessa!!!! Kaipaisin hellyyttä ja ihan "vaan" yhdessä oleskelua,mutta ei... Kohta en enää jaksa!!!! Vaan etsin jonkun, joka on valmis näyttämään tunteensa ja muutenkin... Vähän aikaa sitten oli eräs jonka kanssa oli kiva jutella, tuntui että olin löytänyt ns.toisen puoliskoni,olisin voinut tehdä vaikka mitä, mutta jokin esti... kai se sitten oli se rakkaus, jota tunsin miestäni kohtaan...ja tunnen vieläkin....
Ehkäpä onkin niin että mies pelkää ettei saa enää naistaan tyydytetyksi. On riittämätön kun ei pysty samaan kun niissä hienoissa pornokuvissa. Ja muija ei heti voihki ja valita kun vähän koskee alapäähän. Kuulkaa ostakaa sellanen kiva seksilelu ja yllättäkää miehenne iloisella surinalla sillon kun ne kattoo sitä pornoonsa ja sanokaa et katotaa kumpi saa ensin. Vois siinä vähän naama venähtää. Ja jos se on sitten niistä tyhmää niin antaa olla, voivat istua ite siihen sauvaan.