Mistä voisi johtua sellainen reseptiivinen ilmiö musiikkia kuunnellessa, että esim. jostakin itselleen tutusta vähemmän merkittävästä Mozartinkaan teoksesta eivät välttämättä ehkä juuri ne tulkinnallisesti tutuimmat standardi levytykset jostain syystä saakaan minkäänlaista toivottua vaikutusta ja reaktioita aikaan, jos ei nyt puhuta mistään todella syväluotaavasta kuuntelusta, mutta sitten kun ryhtyy kuuntelemaan jotakin mitä tahansa livetaltiointia tai jopa jonkin yliopistotason amatöörimuusikoiden esitystä kaikkine rosoineen ja väärine sävelineenkin jostain esim. Mozartin teoksesta, niin johan alkaa kuulija suggeroitumaan vähintäänkin johonkin syvempään meditatiiviseen tilaan lumoutuen musiikin ilmaisuvoimaisesta kauneudesta, niin kuin ei milloinkaan aiemmin edes parhaiden solististen ja orkestraalisten voimienkaan tulkitsemana saman teoksen tiimoilta, ja joka on synnyttänyt vaikutelman, ettei teoksessa olisi substanssia laisinkaan?
Mutta sitten jonkun amatöörimuusikoiden livetaltiointina toteutettu tulkinta saa aikaan suuremman vaikutuksen spontaanimminkin ilman suurempaa kontemplaatiota teoksen äärellä.
Johtuuko se vain uuden ja tietyllä tavalla tuoreen näkökulman avautumisesta tuttuun teokseen, joka saa sen vaikuttamaan kuulijaan ennenkokemattomalla tavalla ehkä esim. sointikuvan ja äänityksen läheisyydestä ja niiden läsnäolon suuremmasta tunnusta sekä ennen kuulemattomia detaljeja korostavasta esityksestä johtuen vai kenties inspiroituneesta esityksestä jonka tekniset puutteet eivät ole liian räikeitä?
Mutta sitten jonkun amatöörimuusikoiden livetaltiointina toteutettu tulkinta saa aikaan suuremman vaikutuksen spontaanimminkin ilman suurempaa kontemplaatiota teoksen äärellä.
Johtuuko se vain uuden ja tietyllä tavalla tuoreen näkökulman avautumisesta tuttuun teokseen, joka saa sen vaikuttamaan kuulijaan ennenkokemattomalla tavalla ehkä esim. sointikuvan ja äänityksen läheisyydestä ja niiden läsnäolon suuremmasta tunnusta sekä ennen kuulemattomia detaljeja korostavasta esityksestä johtuen vai kenties inspiroituneesta esityksestä jonka tekniset puutteet eivät ole liian räikeitä?
Vastaukset 2
Vanhimmat
Pitkään aikaan tällä palstalla hyvä avausposttaus. Jokseenki sitä mieltä että sovitustapa ratkaisee paljon että se voi avata teoksressa uusia kerroksia. =)
Hyvä teos on lähes aina hyvä jos teos on esim kunnianhimoinen. Koukeroiset teokset eniten mieleeni ja tuntteisiin vetoavat.
Kiitos siitä että pidit postauksesta. Olet aivan oikeassa siinä mitä sanoit ja tuore "näkökulma" teokseen sekä tulkinnan persoonallinen ote voi olla myös juuri se ratkaiseva impulssi joka saa musiikin menemään syvemmälle kuulijan tunteisiin ja mieleen, kuten olen pistänyt merkille livetaltiointeina monia Mozartin nuoruudessaan säveltämiä kirkkomusiikkiteoksia kuunnellessa sen lisäksi, että elävä esitys saattaa usein olla virkamiesmäisiä ja kuivakkaita studiotallenteita inspiroituneempi ja innoittuneempi.