Oon huomannu et moni moni mies murtuu täysin jos suhde päättyy tyttöystävän pettämiseen.Eikä siinä mitään..ymmärrettäväähän se on ja naiset murtuu ihan samalla tavalla.Silti ihmetyttää et etenkin miehillä on sit taipumusta luovuttaa ekan pettämisen jälkeen kokonaan...miehistä tulee pettyneitä,katkeria ja ne menettää uskon naisiin täysin pitkäks aikaa.Jos tällanen tilanne on tuttua ni olis kiva kuulla kokemuksia ja kommentteja.Miks miehet ei voi ajatella tällasen tapahtuman jälkeen niinku useimmat naiset et se muija ei ollu mun arvonen ku se meni pettämään ja jatkaa elämää uskoen et kyl se oikee viel löytyy?Miks menettää usko yhen naisen takia?
katkeruus
miia
4849
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Kirjoituksestasi paistoi läpi, että olet nähtävästi pettänyt miestäsi, ja bänät on tullut. (Vai?)
Ehkä siksi että jos on tavannut sellaisen josta on aina haaveillut, että siinä naisessa on ollut kaikki mitä on koskaan toivonut. Ja kun se on poissa niin samanlaista ei tule. Ja vaikka tulisikin niin se olisi sittenkin vain kopio, ei Hän.
Miehen tunteita ei pidä koskaan ailiarvioida, koska ne ovat todellisuudessa iana voimakkaammat kuin naisella. Vaikkei sitä niin paljon osoittaisikaan. Siksi miehet harvemmin haluavat yrittää uudelleen, koska luottamuksen rakentaminen on niiden syvempien tunteiden takia varmempaa.
siis vaikeampaa eikä varmempaa...
Minä petin.. En ole mitään katunut niin paljon.. Ja nyt herää kysymys mikä on pettämistä. En harrastanut seksiä kenenkään toisen kanssa. Suutelin ja nukuin yön toisen miehen vieressä. Kerroin teostani kihlatulleni ja hän jätti minut. Olen niin musertunut. Tiedän että tein väärin ja että tein pahimman asian maailmassa. En tiedä miten jaksan eteeenpäin. Sorruin eron jälkeen typeriin tekoihin ja kaduttaa. Ja sain tietää että myös ex-kihlattuni on tehnyt jotain vakavampaa jonkun ihmisen kanssa. Se satutti. Tämä mun kirjoitus on hirveän sekavaa.. Mun elämä on tällä hetkellä todella sekavaa joten kai se heijastuu tähän.Neljä vuotta me olimme yhdessä.NMyt erosta on n kolme kuukautta. EN ole päässyt yli enkä pääse.. Rakastan edelleen exääni niin helvetisti.
Kyllähän se eka kerta meni, mutta muutaman kuukauden sisällä se tapahtui jo toisen, kolmannen ja sitten neljännen (viimeisen) kerran. Olikohan ne sitten mun arvoisia, eipä kannata paljoa päätä vaivata. Enpä enää jaksa stressata, mutta sen naisen kohdalla touhu oli geneettistä ja sama meno sen kohdalla näyttää jatkuvan...