Vai oletko joutunut hyvästelemään heidät?
Äitini sai eilen saattohoitopäätöksen ja se on pistänyt minut mietteliääksi.
Kuinka sitä ei nuorempana osannut arvostaa määrättyjä asioita ja iän myötä on vain kiitollinen niistä.
Mikäpä olisi ollut sen mukavampaa kuin uunituoreen pullan tuoksu perjantai-iltaisin.
Äidillä oli tapana leipoa myös sämpylää, juureen tehtyä ruisleipää ja karjalanpiirakoita.
Tiettyjä perinteitä olen koittanut lapsille opettaa, mutta pullassa on usein kuulema liikaa voita.
Mu5tis
Äitini sai eilen saattohoitopäätöksen ja se on pistänyt minut mietteliääksi.
Kuinka sitä ei nuorempana osannut arvostaa määrättyjä asioita ja iän myötä on vain kiitollinen niistä.
Mikäpä olisi ollut sen mukavampaa kuin uunituoreen pullan tuoksu perjantai-iltaisin.
Äidillä oli tapana leipoa myös sämpylää, juureen tehtyä ruisleipää ja karjalanpiirakoita.
Tiettyjä perinteitä olen koittanut lapsille opettaa, mutta pullassa on usein kuulema liikaa voita.
Mu5tis
Vastaukset 27
Vanhimmat
Varmasti pysäyttää miettimään, kun elämä on äidillä tuossa pisteessä, että saattohoitoon siirrytään. Voimia Mu5tis, omaiset ja äiti itse myös. ❤️
Nuorena sitä elää niin siinä kaiken oman hulinan ja elämän ihmettelyn tohinassa, ettei ymmärrä aina arvostaa asioita, kuten vaikka valmis ruokapöytä jonne äiti vaan kutsuu syömään. Ikä opettaa ettei meistä kukaan ole ikuinen ja nuori. Eikä meidän läheisetkään.
Hyvä kuitenkin, että edes vanhemmiten osaa jo arvostaa asioita, tietoa, taitoa, huomaavaisuutta ja montaa muutakin asiaa mitä nuorena saattaa pitää itsestäänselvyytenä.
Mulla on toistaiseksi vielä vanhemmat, vaikka monta kertaa on jo käyty lähellä kuolemaa siellä heillä. Joku päivä se sitten on edessä. Olen ainoa lapsi eikä ole lähisukua jotka vaikkapa auttaisi nyt tai sittenkään, niin täytyy yrittää asennoitua niin, että yksin hoidan kaiken hoidettavan.
Kiitos murunen! ❤️
Äidillä on kipuja ja pitkäaikainen sairaus. Hän on harras uskovainen, joten se tuo minulle lohtua, että hän ajattelee pääsevänsä taivaaseen - irti kaikesta maallisesta piinasta.
Ymmärrän ehkä paremmin sitä miten olet kasvanut niin vahvaksi, kun olet saanut ns. pärjäillä ilman sisarparvea. Siitä on monestikin hyötyä, mutta usein myös haittaa, kun asioista pitää vääntää.
Asia kerrallaan se on varmasti mentävä sinullakin sitten, kun se aika koittaa.
Mu5tis
❤️Hali❤️
❤️❤️❤️
Kiitos.
https://youtu.be/908IZPBag30?is=raKkv1fcEUOdRRps
Tuo Kurkelan biisi sopii hyvin tähänkin tilanteeseen.
Mu5tis
Tärkeintä on minusta sinulla nyt, jos äitisi on vielä järjissään, eikä ole muistisairauksia tai muitakaan haittaavia sairauksia puhua asioista ja jaksaa asioita läpikäydä, joihin haluat selvyyttä hyvällä tavalla äitiäsi kunnioittaen?
Itselläni ei ollut tätä mahdollisuutta, äitini oli muistisairas viimeiset vuodet, eikä hänellä ollut oikein kykyä jutella asioista, kun tätä mietimme sisarusten kesken. Paljon sanomatta ja kuulematta jäi molempien isän ja äidin kanssa. Mikä harmitti jälkeen päin
Harmitti paljon, että kuoli silloin korona-aikaan, ettei päässyt häntä tapaamaan viimeisen kahden vuoden aikana. Isä kuoli yllättäen sydämen pettämiseen. Mieti asioita, joihin haluat vielä vastauksia ja kiitä kaikesta, joita äitisi sinulle mahdollisti. Tyyliin olit maailman paras äiti minulle.
Niinpä, mutta äiti ei valitettavasti ole enää järjissään. Kahdeksan vuotta muistisairautta on tehnyt tehtävänsä. 💔
Mu5tis
Ok, sit on sama sairaus mikä äidilläni oli. Muistisairaus koronan kera ilmeisesti vei myös halun elää? Ei halunnut mm. rokotteita itselleen, painoa tuli tänä aikana paljon lisää (50 > 80kg). Liike loppui parina viimeisenä vuotena, ehkä osin koronankin vuoksi?
Jaksamista, vaikka sitä hetkeä tavallaan odottaa, tulee se sitten kuitenkin aina yllätyksenä, ainakin itselle tuli. Viikkoa ennen kuolemaa sain ilmoituksen hoitajalta, ettei ole akuutti tilannetta päällä, vaikka siirrettiin hoivapaikkaan kotoa.
Mut ruokaillessa muiden kanssa oli sit elo päättynyt yllättäen. Soiton "ilmoituksen" jälkeen niitä kyyneliä tulee ja muistoja menneisyydestä, samalla tiedostaa, että tämä aika on lopullista. Yksi aika on ohi omasta elämästä, eikä paluuta ole.
Aamun sinessä
ennen nousua auringon, valon
Kokoontuivat enkelit pihaan
Meidän talon
Vaimon kuolinilmoituksesta.
Vanhempani ovat haudan levossa.
Isän ja äidin lähisukulaiset ovat kuolleet.
Ainoana jälkeläisenä olen saattanut kaikki heidät maan syliin.
Mutta muistot pysyvät mielessä.
Meilläkin leivottiin. Ruisleipää vartaaseen
Porstuassa oli kirnu! Jotenkin aina kummastelin sitä.
Ja tietenkin laitumella hevoset ja sitten ne rekat pihassa.
Olet käynyt äitiäsi tapaamassa ja miettinyt, mitä sitten, kun....
Asioilla on taipumus järjestyä.
"Jokainen kristitty kantaa oman ristinsä Golgatalle."
Sinä kannat sitä nyt.
Voimia jaksamiseen
Mies 65
Kiitos paljon. Kauniisti kirjoitit. ❤️
Mu5tis
Yritä leipoa niitä samoja ruokia ja syö ne äitisi kanssa jos mahdollista. Voit muistuttaa häntä yhteisistä lämpimistä kokemuksistanne. Hyvä jos ruokareseptit ovat tallessa.
Leipoisin kyllä. Äidin sairaus on siinä vaiheessa, että vain soseruoka menee alas.
Mu5tis
Voimia paljon ❤️ Ovat elossa mutta useamman kerran meinannut menettää heidät. Olin 13 vuotias kun Isäni sai ensimmäisen sydänkohtauksen hetken aikaa oli hengipysähtynyt leikkauspöydälle mut saivat elvytettyä. Äitini sairastui syöpään mistä hänen ei pitänyt parantua sai syövän aikana verenmyrkytyksen ja joutui teholle selvisi kuitenkin. Myöhemmin sai vahingossa yliannostuksen kipulääkettä oli kuolla olin itse vieressä kun alkoi korahdella kuin ennen kuolemaa mutta siitäkin saivat vielä henkiin herätettyä. Äidillä jäi munuisiin vika ja pelko että pettävät hetkellä minä hyvänsä. Isäni sai syöpädiagnoosin muutama vuosi sitten mutta tällä hetkellä se aisoissa. Mut kyllä sitä jatkuvasti miettii että kuinka pitkään vielä täällä ovat siksi yrittänyt nähdä ja pitää yhteyttä mahdollisimman paljon sekä juurikin lapsille antaa niitä kokemuksia isovanhempien kanssa.
Kiitos paljon! ❤️ Olet joutunut kokemaan monta kertaa läheltä piti -tilanteen, sekin on varmasti raakasta. 🙏
Mu5tis
Molemmat ovat jo haudan levossa. Siinä on omat hyvät puolensa jos vanhemmat tekevät lapset myöhempään aikuisemmassa iässä. Tuolloin vain vanhemmat kuolevat nuorempina suhteessa lapsen ikään, mitä jos nuorena olisivat lapsen saaneet.
Tämän kun teidostaa niin se jo laittaa opettamaan perusteet lapselle miten voisi pärjätä omin avuin.
Vanhempien kuolemassa menetetään tavallaan se mistä olisimme peräisin, historia ikään kuin katkeaa. Jää vain haalentuvat muistot.
Ei ole enää ketään joka kuuntelisi samalla korvalla, maailma on tavallaan viileämpi.
AV
Itse koen sen itsekkääksi, jos tekee lapset tahallaan vanhemmalla iällä eikä välttämättä jaksa sitä lapsiaikaa samalla tavalla.
Elämä ei kuitenkaan ole noin yksinkertaista tai mustavalkoista.
Jos löytää myöhään kumppanin tai ei vain saa aiemmin lapsia, niin eihän siinä hirveästi vaihtoehtoja ole.
Mu5tis
Voimia ja jaksamista, sinulle ja perheellesi.
Meidän isä nukkui ikiuneen 2012. Hänellä oli terveysongelmia. Kuolema ei tullut täytenä yllätyksenä. Isän tilanteen huomioon ottaen hän eli yllättävän pitkään. Valitettavasti, lopulta hän hävisi sen väsytystaistelun.
Äitimme on elossa ja tällä hetkellä hänen vointinsa on vakaa. Hän on myös sairastellut, mutta nyt tuntuu olevan parempi kausi.
Positiivisella mielellä mennään eteenpäin.
Kiitos paljon. ❤️
Nuorena olet sinäkin isäsi menettänyt. Omani kuoli kaksosten ollessa 2-vuotiaita. Hänkin hävisi taistelun.
Mukava kuulla, että siellä on äidillä parempi kausi meneillään.
Mu5tis
Puolet on. Ei kiinnosta.
Voimia ja kaikkea hyvää teille!
Kiitos paljon! ❤️
Voimia ja jaksamista
Mulla äiti kuoli yli 20-vuotta sitten. Syöpä oli niin agressiivinen etei sairaalasta ehtinyt edes saattohoitoon.
Isän kuolemasta on vajaa vuosi ja hän vain nukkui pois ilman mitään sairauksia. Sellainen hopeareunus tässä on että hän oli toivonut lähtöä omasta kodista ilman että olisi käynyt hoitokodissa. Tällaisen lähdön myös sai.
Äiti oli hyvin vahvasti jouluihmisiä ja kyllä ajatukset äidin jouluvalmisteluista taas hiipivät pintaan. Isä taas ei isommin ollut jouluihmisiä mutta peesaili siinä mukana koska tiesi miten tärkeää äidile oli kyseinen juhla.
Vanhempien poismeno ei jättänyt ajatusta että olisiko vielä pitänyt jotakin sanoa tai tehdä mutta kun nuorempana suvusta ja kaveripiiristä on lähdetty oman käden kautta niin ne nyt on jättänyt kysymyksen että miksi eivät tulleet puhumaan vaan päätyivät tällaiseen ratkaisuun.
Kiitos paljon. ❤️
Kovia olet kokenut (oletan sinun olleen melko nuori, kun menetit äitisi) mutta silti olet säilyttänyt kyvyn nähdä sen hopeareunuksen. Teksteistäsi paistaa ystävällisyys kanssakulkijoita kohtaan.
Mu5tis
Toinen on jo manan majoilla ja toisen osalta sain jo n. vuosi sitten "priorisointisoiton".
On kuulemma jo sitä ikäluokkaa, että enää ei raskaampiin hoitoihin aleta, tuli mitä tuli.
Pelkkää oireenmukaista ja kivun lievitystä.
Ja kysymyksessä on kuitenkin ikäisekseen terve henkilö, höppänöitynyt kyllä vähän.
Kannattaneeko täällä vanhaksi elää.
Voimia nyt ja tulevaan.
-keinovaginamies-
Ovat vielä elossa ja olen siitä kiitollinen.
Onpa surullista. Paljon voimia ja haleja sinne ❤️ Tuollainen tilanne on todella raskas koko lähipiirille.
Minun molemmat vanhempani ovat kuolleet. Äidin kuolema oli odotettavampi, isän kuolema tuli enemmän yllätyksenä. Vanhempien menettäminen sai miettimään monenlaisia asioita. Elämän rajallisuutta, läheisten tärkeyttä, oman elämän merkityksellisyyttä.. Pyrin tekemään jokaisesta päivästä niin hyvän kuin mahdollista, olkoon se miten pieniä asioita, mutta haluan nauttia elämästä, koska elämä on liian arvokasta hukattavaksi.
Omalle lapselleni haluan olla paras mahdollinen äiti. Haluan antaa hänelle hyvät eväät elämään niin, että hän pärjää, mitä ikinä elämä tuokaan hänen eteensä. Sitten kun olen poissa, toivon hänen tuntevan, että olen hänen luonaan silti, tunteena sydämessä, joka muistuttaa miten rakastettu hän on.
Eivät elä, mutta varsinaiset hyvästit jäivät myös väliin. Toinen kaatui sillä lailla saappaat jalassa yllättäen että ei tullut sen vuoksi tilaisuutta. Toinen ei varsinaisesti yllättäen mutta viimeisen näkemisen jälkeen olosuhteet muuttuivat.
Isä lähti yllättäen. Äiti vielä elää, mutta alkaa olla aika höperö ja huonokuntoinen.
Toisaalta äidin kohdalla ollaan puheltu paljon jo siitäkin, että joskus se aika tulee, että hän lähtee pois.
Ja tuo rajallisuus elämisessä olisi hyvä pitääkin ihan keskusteluissa mukana. Minusta on hyvä puhua siihen tyyliin joistakin asioista, että: "olen miettinyt, kun minusta aika jättää, niin olen suunnitellut tämän tälleen ja noin"...
Itse haluaisin, että kun itsestä aika jättää, niin jälkeen jääville olisi mahdollisimman helppoa hoitaa kaikki asiat ja surulle jäis rauhallista aikaa.
Tässä maassa kuoleminen on pyrokraattisesti raskasta läheisille. Sfn kun saisin itse jo tehtyä muksuille helpoks, ei veivinsä viskaaminen ahistais itseä.
Ja mitä suorempaan lähtökuoppia järjestää läheisien kanssa jo etukäteen, sitä vähemmän se ahdistaa.
Joskus täältä tulee se lähtö jokaiselle...😬