Tässä ongelma purtavaksi... Olen seurustellut kultani kanssa kohta vuoden ja vaikka emme asu edes yhdessä, suhde on kehittynyt vakavaksi ja puhumme aina meistä, ja yhteisestä tulevaisuudesta, lapsista yms. Tunnen ja uskon että tämä mies on elämäni mies. Joudun työni oulesta muuttamaan koht ulkomaille, ja ihan tuonne atlantin toiselle puolelle vielä. Eli tämä on todellinen kaukosuhde. Ja nyt olemme yrittäneet päästä johonkin tulokseen, että miten tästä eteenpäin. Mies pystyisi muuttamaan perässä vasta n. vuoden päästä, mutta minua pelottaa, että jotain tapahtuu vuoden aikana ja upeat suunnitelmamme eivät toteudukkaan. Pitäisikö ottaa vuosi "rennosti" ja mennä virran mukana jos se on viedäkseen. Vai pidänkö mieleni visusti poissa muista potentiaalisista miehistä ja yritän keskittyä siellä vain työhön ja mieheni ikävöimiseen? Välillä pelästyn kuinka paljon mietin tätä asiaa. Jos oikeasti rakastan häntä ja tunnen että hän on se oikea, eihän minulla pitäisi olla mitään pelättävää..? Tai mitä jos hän tapaa jonkun toisen...
meri välissä
kestääkö?
4938
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Hankala tilanne...jos toista rakastaa, miksi lopettaa suhdetta vain sen takia että lähtee ulkomaille..varsinkin jos mies pystyy tulemaan vuoden päästä perässä.. ja lentokoneellahan pääsee välillä vaikka viikoksikin hän sun luo ja sinä hänen luo...voittehan ottaa sellaisen periaateen että pettää ei saa mutta jos toisesta tuntuu ettei enää halua jaksa tms niin sitten antaa mennä..ei se vuosi niin pitkä aika ole, jos tosissaan on...toisaalta tiedän kyllä pareja ketkä ovat olleet vuoden erillää, toinen au pairina tms ja sen jälkeen suhde ei palaudu entiselleen koska molemmat ovat saaneet elää yksin ja erillään ilman toista...mutta jos tarpeeksi näkee vaivaa suhteen eteen niin se toimii..tai sitten jos et uskalla lähteä, et lähde vaan venytät lähtöäsi vuodella, tai puolella ja mies aikaistaa lähtöään vuodella tai puolella...olen myös kohta seurustellut vuoden merimiehen kanssa ja vaikka haluaisin lähteä ulkomaille töihin, en lähde ellei mies lähde mukaan...mutta koittakaa selvittää asiat..
Yhteyttä pystyy pitämään, vaikka toinen olisikin toisella puolen maapalloa. Varmasti on myös mahdollista tavata joskus. Jos kyse on ainoastaan vuodesta, niin se menee nopeasti. Asiaa voi ajatella niinkin, että tuo aika on koetinkivi suhteelle, ja jos suhde tuohon kaatuu, niin se joutaa mennä.
sitä olemme pohtineetkin, että jos suhde on kestääkseen, ni se kestää..ja jos ei, niin ei ole tarkoitus. Itseasiassa tämä voi olla todella positiivinen asia, koska nyt todella testaamme suhteemme laadun ja jos tämä sen kestää, niin se kestää minkä vaan ja sitten voin olla varma, että astelen alttarille tämän miehen kanssa. Ja eihän se vuosi olekkaan pitkä aika. rakastan tätä miestä ja hän minua, kyllä me pärjäämme.
just näin! olen kokenut itse saman, tosin vain puolikkaan tuosta vuodesta. olimme seurustelleet 2.5 vuotta ja yhteinen ajatus oli että kun tämä kestetään niin sen jälkeen mitä vaan. ja hienosti pärjättiin. toki ikävä oli aivan hirveä välillä, onneksi on sähköposti. tollaset koetinkivet on suoranaisia palveluksia suhteelle, jos sellaista ei tule eteen niin huonokin suhde voi "turhaan" venyä vuosien mittaiseksi ja ero turhauttaa pitkän ajan jälkeen. tottakai ero voi tulla kaukosuhteen onnistuttuakin, mutta ainakin se on tavallaan karsinut pettämiset pois ja näyttänyt että tuota ihmistä jäi kaipaamaan vaikka uusi maa kuhisee mahdollisuuksia ja houkutuksia (varsinkin humalassa!!! ;) ) onnea teille ja uskon että kokemus vain vahvistaa suhdettanne!