Olen jo aikuinen nainen ja minulla on ollut tämä samainen naisystävä jo ainakin 15 v.
Viimeaikoina (kuten usein muulloinkin) hän on ollut todella kiireinen. Meille on vakiintunut tapa nähdä 1-4 krt/kk ja ehkä soitella välissä. "Kriisien" aikana pidämme tiiviisti yhteyttä, - lähes päivittäin. Nyt on kulunut jo kohta 2 kk kun olemme viimeksi nähneet ja minä olen soittanut hänelle kolme kertaa, eikä hänelle koskaan ole sopinut tavata, vaikka hän tietää, että minulla on sydämmellä asia, joka todella vaatisi ystävää. Viimeksi sanoin hänelle (yli 2 vko:a sitten), että ottaisi yhteyttä sitten kun sopii. Ei ole vielä sopinut.
Mitä olette mieltä asiasta?
Viimeaikoina (kuten usein muulloinkin) hän on ollut todella kiireinen. Meille on vakiintunut tapa nähdä 1-4 krt/kk ja ehkä soitella välissä. "Kriisien" aikana pidämme tiiviisti yhteyttä, - lähes päivittäin. Nyt on kulunut jo kohta 2 kk kun olemme viimeksi nähneet ja minä olen soittanut hänelle kolme kertaa, eikä hänelle koskaan ole sopinut tavata, vaikka hän tietää, että minulla on sydämmellä asia, joka todella vaatisi ystävää. Viimeksi sanoin hänelle (yli 2 vko:a sitten), että ottaisi yhteyttä sitten kun sopii. Ei ole vielä sopinut.
Mitä olette mieltä asiasta?
Vastaukset 2
Vanhimmat
Toi on ihankuin mulla tällähetkellä.
Siis todella samanlainen. Olen tosin aikuinen mies.
Mietin tuossa juuri sitä, että osa "ystävistäni" ovat juuri sellaisia, että kun he tarvitsevat jotain, niin silloin otetaan yhteyttä.
Harvakseltaan tuo puhelin pirahtaa, ellen itse ota yhteyttä. On niitäkin ystäviä, jotka hylkäsivät minut suuren hädän hetkellä.
Ystäväpiirissäni on muutama sellainen ystäviä, joista todella tiedän, että he ovat aitoja ystäviäni.