Olemme avomieheni kanssa olleet pian 6 vuotta yhdessä, tosin meillä oli n. puolen vuoden jakso että olimme erossa mutta palasimme takaisin yhteen vajaa vuosi sitten. Asumme edelleen eri osoitteissa vaikka yhteenmuutostakin on ollut puhetta.
Ongelmana on että minusta tuntuu ettei mies rakasta minua enää niin kuin ennen, intohimo puuttuu. Hän viettää paljon aikaa ystäviensä ja harrastuksensa parissa ja lyhyinä yhdessäolon hetkinä tuntuu kuin hän tekisi sen vain minun mielikseni. Hän sanoo kyllä rakastavansa minua, haluavansa muuttaa taas yhteen asumaan ja perustaa perheen mutta tekonsa puhuvat toista.
Ystävänikin ovat joskus sanoneet että olemme aika paljon erikseen kun mieheni on uppoutunut harrastukseensa ja minä keksin muuta tekemistä kun en osaa autojakaan "ropailla". Onhan se hyvä että on harrastus mutta tuntuu joskus että hän pakenee sen pariin ettei tarvitse viettää minun kanssani aikaa.
Elän koko ajan pienessä epävarmuudessa että välittääkö mieheni minusta oikeasti vai onko hän vain tottunut yhdessäoloomme. Pelkään että hän taas jättää minut ja olenkin miettinyt että pitäisikö minun irrottautua tästä suhteesta lopullisesti ja jatkaa elämääni eteenpäin - tai ainakin yrittää niin. Ei ainakaan tarvitsisi arvuutella missä mennään.
Olen puhunut tästä mieheni kanssa ja hänkin on myöntänyt sen ettei välillämme enää niin "kipinät sinkoile". Silti haluaa olla yhdessä ja puhuu perheen perustamisesta ja naimisiinmenosta?
Tämän hetkisen tilanteen mukaan olisin melko varmasti aika yksin lapsen/lasten kanssa kotona ja se ei kyllä houkuttele...
Tunnen oloni turvattomaksi tässä suhteessa ja se ei tunnu hyvältä. Välillä tuntuu että tuhlaan aikaani tässä epätyydyttävässä suhteessa ja kadun seurustelun uudelleen aloitusta kun kaikki on niin epävarman tuntuista mutta erokin tuntuu todella pahalta, rakastan kuitenkin niin paljon miestäni.
Olen puhunut hänelle tuntemuksistani mutta hän ei tunnu ymmärtävän minua tai sitten teeskentelee ettei ymmärrä. Sekin on joskus tullut mieleen.
En tiedä enää miten edetä kun tuntuu että hänellä on tylsää minun seurassani... Olemme aika erilaisia monessa asiassa ja toistemme mielenkiinnon kohteet eivät oikein klikkaa.
Pitäisiköhän antaa periksi ja luovuttaa? :(
Ongelmana on että minusta tuntuu ettei mies rakasta minua enää niin kuin ennen, intohimo puuttuu. Hän viettää paljon aikaa ystäviensä ja harrastuksensa parissa ja lyhyinä yhdessäolon hetkinä tuntuu kuin hän tekisi sen vain minun mielikseni. Hän sanoo kyllä rakastavansa minua, haluavansa muuttaa taas yhteen asumaan ja perustaa perheen mutta tekonsa puhuvat toista.
Ystävänikin ovat joskus sanoneet että olemme aika paljon erikseen kun mieheni on uppoutunut harrastukseensa ja minä keksin muuta tekemistä kun en osaa autojakaan "ropailla". Onhan se hyvä että on harrastus mutta tuntuu joskus että hän pakenee sen pariin ettei tarvitse viettää minun kanssani aikaa.
Elän koko ajan pienessä epävarmuudessa että välittääkö mieheni minusta oikeasti vai onko hän vain tottunut yhdessäoloomme. Pelkään että hän taas jättää minut ja olenkin miettinyt että pitäisikö minun irrottautua tästä suhteesta lopullisesti ja jatkaa elämääni eteenpäin - tai ainakin yrittää niin. Ei ainakaan tarvitsisi arvuutella missä mennään.
Olen puhunut tästä mieheni kanssa ja hänkin on myöntänyt sen ettei välillämme enää niin "kipinät sinkoile". Silti haluaa olla yhdessä ja puhuu perheen perustamisesta ja naimisiinmenosta?
Tämän hetkisen tilanteen mukaan olisin melko varmasti aika yksin lapsen/lasten kanssa kotona ja se ei kyllä houkuttele...
Tunnen oloni turvattomaksi tässä suhteessa ja se ei tunnu hyvältä. Välillä tuntuu että tuhlaan aikaani tässä epätyydyttävässä suhteessa ja kadun seurustelun uudelleen aloitusta kun kaikki on niin epävarman tuntuista mutta erokin tuntuu todella pahalta, rakastan kuitenkin niin paljon miestäni.
Olen puhunut hänelle tuntemuksistani mutta hän ei tunnu ymmärtävän minua tai sitten teeskentelee ettei ymmärrä. Sekin on joskus tullut mieleen.
En tiedä enää miten edetä kun tuntuu että hänellä on tylsää minun seurassani... Olemme aika erilaisia monessa asiassa ja toistemme mielenkiinnon kohteet eivät oikein klikkaa.
Pitäisiköhän antaa periksi ja luovuttaa? :(
Vastaukset 3
Vanhimmat
Liessa viesatiasi tuli rivien valsita aivan selvasti esille etta olet varsin hyvintietoinen mita on tehtava.
Olette taysi eri aaltopituudella. Teilla ei ole paljon mitaan yhteista. Ystavasi viettaa mieluummin aikaa harrastuksensa parissa kuin sinun kanssasi. Sina tas et ole kiinnostunut hanen tekemisistaan.
Kumpikin sinansa hyvia ihmisia mutta ei sopivia toisilleen.
Olipa hyva etta huomasit tuon,oettehan olleet jo tarpeeksi kauan toistenne seurassa ja tiedat ettette tule muuttumaan. Tietenkin olette ystavia hamaan tulevaisuuteen mutta nyt on aika alkaa hakea sita oikeaa (avioliitto aikeissa).
helppo täällä on tuntemattomien sanoa mitä pitäisi tehdä. nämä asiat eivät koskaan kuitenkaan ole yksijakoisia eikä täysin tuntematon ihminen voi sanoa että sinun tulee tehdä nyt näin.
minun neuvoni on yksinkertainen, kuuntele sydäntäsi.
ihmisten pitäisi aina ajatella tunteella, ei järjellä. kuulostaa ehkä tyhmältä, mutta näin se toimii ainakin ihmissuhde asioissa.
älä tee hätkiötyjä päätöksiä.
Niin... En todellakaan haluaisi tehdä mitään hätiköityä ratkaisua, pelkään että joudun katumaan päätöstäni sitten myöhemmin kun olen menettänyt miehen.
Olen välillä huomannut että omatkin tunteeni miestä kohtaan ovat joskus toverilliset, se intohimo ja kipunointi puuttuu nyt väliltämme enkä tiedä miten sen saa palaamaan vai onko se sitten iäksi mennyttä?
Jotenkin yhdessäolossamme on sellainen outo juttu nykyään, se ei ole samanlaista kuin silloin ensimmäisellä yrittämällä, jotain oleellista tuntuu puuttuvan.
Oloni on usein aika surullinen kun pohdin niin paljon toimimatonta suhdettamme, onneksi minulla on kuitenkin yksi hyvä ystävä jolle olen voinut avautua tässä asiassa ja saanut tukea. Hänenkin mielestään vietämme liian paljon aikaa erikseen.
Pitäisiköhän tässä sitten vain odottaa ja katsoa mitä aika tuo tullessaan?