minulla on ongelma, olen menossa naimisiin kolmen viikon päästä ja meillä on vastasyntynyt vauva. meidän suhde poikkeaa tavallisen pariskunnan suhteesta sillä, että mieheni on seksiaddikti. mut nyt minun on pakko saada kuulla muiden ihmisten mielipide ennen kuin on jo liian myöhästä.
minä rakastan miestäni aivan mielettömästi ja hän sanoo tuntevansa samoin. mutta silti ensimmäiset kahdeksan kuukautta meidän suhteesta hän petti minua lähestulkoon joka ikinen viikonloppu enkä tiennyt asiasta mitään. muutaman kerran hän paljasti olleensa uskoton mutta en tiennyt, että kuinka monesti. koko tämän ajan meidän oma seksielämä oli kuollutta, hyvä kun kerran harrastettiin seksiä kolmen kuukauden aikana. mieheni sanoi ettei himoinnut minua seksuaalisesti eikä osannut yhdistää seksiä ja rakkautta. yritin ymmärtää häntä ja ajattelin kaiken muuttuvan paremmaksi ajan myötä. jouluna hän paljasti noi ikävät pettämiset minä olin valmis jättämään hänet. hän sai minut kuitenkin vakuuttumaan yhteisestä tulevaisuudesta, koska hän lupasi jättää alkoholin ja baarit.
kaksi ensimmäistä kuukautta menikin hyvin, mutta sitten tapahtui ensimmäinen retkahdus, hän lähetteli vanhoille panokumppaneille että oisko mahdollista tavata ja nussia. muutaman tunnin päästä hän lähetti jo näille takasin ettei haluakaan tavata, häntä kadutti ja tuli kertomaan asiasta minulle. hän sanoi että tauti pääsi yllättämään ja sanoi tuntevansa olevan paljon vahvempi. aika kului ja vauva syntyi. viikko vauvan syntymästä hän alkoi taas tekstailemaan vanhojen hoitojensa kanssa ja yhden hän tapasikin, mutta tämä kieltäytyi harrastamasta seksiä koska hän oli varattu. mieheni kertoi tämän viikkoa myöhemmin ja annoin taas anteeksi. hän lupasi sen olevan viimenen kerta ja että onhan se ymmärrettävää hänen sairautensa takia kun on tapahtunut niin paljon uutta. no pari päivää sitten hän oli lenkillä ja pyytäny joltain naiselta numeroa ja tekstaillu naisten kanssa. yhden hän oli aikeissa tavatakkin, treffit oli lyöty lukkoon viikkoa ennen häitä, mutta sain kakistettua totuuden hänestä irti ja hän tunnsti.
onko tilanne toivoton, kuinka paljon on annettava anteeksi ja ymmärtää häntä hänen sairautensa vuoksi vai onko kaikki vain yhtä selittelyä ja tekosyiden keksimistä. kyllä mieheni katuu aina petettyään minua. ennen minua hänen elämäänsä ei kuulunut mitään muuta kuin naisten pokailuja ja nussimista, kyllähän se vie aikansa päästä siitä irti kun hänellä on ollut yli 200 naista...tätä sairautta on vain niin vaikeata ymmärtää kun se satuttaa niin paljon...mieheni käy terapiassa ja seksiaddiktien ryhmässä eikä hän ole juonut joulun jälkeen yhtään. rakastan miestäni kamalasti mutta onko tämä enää terveellistä. minä itse en voi hyvin, olen epäluuloinen ja itseluottamukseni on nollassa. mitä tehdä, jatkaakko vai ei?
minä rakastan miestäni aivan mielettömästi ja hän sanoo tuntevansa samoin. mutta silti ensimmäiset kahdeksan kuukautta meidän suhteesta hän petti minua lähestulkoon joka ikinen viikonloppu enkä tiennyt asiasta mitään. muutaman kerran hän paljasti olleensa uskoton mutta en tiennyt, että kuinka monesti. koko tämän ajan meidän oma seksielämä oli kuollutta, hyvä kun kerran harrastettiin seksiä kolmen kuukauden aikana. mieheni sanoi ettei himoinnut minua seksuaalisesti eikä osannut yhdistää seksiä ja rakkautta. yritin ymmärtää häntä ja ajattelin kaiken muuttuvan paremmaksi ajan myötä. jouluna hän paljasti noi ikävät pettämiset minä olin valmis jättämään hänet. hän sai minut kuitenkin vakuuttumaan yhteisestä tulevaisuudesta, koska hän lupasi jättää alkoholin ja baarit.
kaksi ensimmäistä kuukautta menikin hyvin, mutta sitten tapahtui ensimmäinen retkahdus, hän lähetteli vanhoille panokumppaneille että oisko mahdollista tavata ja nussia. muutaman tunnin päästä hän lähetti jo näille takasin ettei haluakaan tavata, häntä kadutti ja tuli kertomaan asiasta minulle. hän sanoi että tauti pääsi yllättämään ja sanoi tuntevansa olevan paljon vahvempi. aika kului ja vauva syntyi. viikko vauvan syntymästä hän alkoi taas tekstailemaan vanhojen hoitojensa kanssa ja yhden hän tapasikin, mutta tämä kieltäytyi harrastamasta seksiä koska hän oli varattu. mieheni kertoi tämän viikkoa myöhemmin ja annoin taas anteeksi. hän lupasi sen olevan viimenen kerta ja että onhan se ymmärrettävää hänen sairautensa takia kun on tapahtunut niin paljon uutta. no pari päivää sitten hän oli lenkillä ja pyytäny joltain naiselta numeroa ja tekstaillu naisten kanssa. yhden hän oli aikeissa tavatakkin, treffit oli lyöty lukkoon viikkoa ennen häitä, mutta sain kakistettua totuuden hänestä irti ja hän tunnsti.
onko tilanne toivoton, kuinka paljon on annettava anteeksi ja ymmärtää häntä hänen sairautensa vuoksi vai onko kaikki vain yhtä selittelyä ja tekosyiden keksimistä. kyllä mieheni katuu aina petettyään minua. ennen minua hänen elämäänsä ei kuulunut mitään muuta kuin naisten pokailuja ja nussimista, kyllähän se vie aikansa päästä siitä irti kun hänellä on ollut yli 200 naista...tätä sairautta on vain niin vaikeata ymmärtää kun se satuttaa niin paljon...mieheni käy terapiassa ja seksiaddiktien ryhmässä eikä hän ole juonut joulun jälkeen yhtään. rakastan miestäni kamalasti mutta onko tämä enää terveellistä. minä itse en voi hyvin, olen epäluuloinen ja itseluottamukseni on nollassa. mitä tehdä, jatkaakko vai ei?
Vastaukset 14
Vanhimmat
...uudestaan ja kuvittele, että se olisi parhaan ystäväsi tai siskosi ym. kirjoittama ja mieti minkä ohjeen hänelle antaisit tässä tilanteessa.
Avioliitto saattaa muuttaa asiaa niin että miehesi on varma suhteestanne, eikä hänen näin olleen tarvitse pönkittää itsetuntoaan pettämällä..
Älä nyt jätä häntä, jos ongelman hoito on jo noin pitkällä..
Nyt siis itsekin kiireesti ammattilaiselle puhumaan, joka tuntee ko sairauden..
ja sitten puhumaan avoimesti omista tunteistaan miehesi kanssa...
...ja LUJAA! Sulla meinaan!
Teit lapsen SEN kanssa??! Se lapsi on kohta isätön tai sit sinä saat kärsiä ja pahasti!
Mietipäs kun se tuo pahemman luokan taudin taloon...!
Heitä nyt pellolle se ennenkun on liian myöhästä!
Tykkää nyt itestäs edes sen verran, ole kiltti mutta ennenkaikkea ajattele sitä LASTA!
Ei sun itseluottamus kyllä tolla parane.
Ala toimia.
sydän pompotti kun luin tekstisi. pelkään tuntevani miehesi. ja jos tunnen, niin tidän myös sinut. ainakin tiedän juuri tuollaisen miehen ja kuvauksesi hänestä osuu nappiin... hhmm... ennen naimisiin menoanne kehoittaisin sinua oikeasti, että juttelet miehesi kanssa - tulevaisuudesta. on se sen verran paskaa tuottanut sulle, ettei tollaseen voi luottaa. TOTUUS on se, ettei sairauden takia voi tuollaista ymmärtää - käyhän hän terapiassa. Jutelkaa. Ja sinuna kyllä en jatkaisi hänen kanssaan, niin kauhealta kuin se kuulostaakin (anteeksi..), mutta älä hyvä nainen tuohoa omaa elämääsi.
Ihan ensiksi tässä mietin että oletko totta vai provo; niitäkin kun täällä on.
Mutta mitä siitä, olet tai et. Jos kuvittelen tällaista tilannetta että mies on tuollainen ja siinä on nainen joka toivoo vakituista normaalia ja ehkä uskollistakin parisuhdetta ja vauvakin on kuvioissa... Ajattelen, että sen naisen pitäisi olla aika erikoinen tai kauhean vahva tai molempia. Toivo kannattaa heittää heti paikalla, nimittäin tuosta ei elämä parane. Mutta jos hyväksyt kaiken näinään että mies saa "kohtauksia" ja käy panemassa kylän naiset aina silloin, tuo ehkä tauteja ja mistä tietää vaikka oma nainen saisi jotain masokismi-kicksejä siitäkin, ok, jokainen saa elää sellaista elämää kuin elää. Tosin väkisinkin lapsen saama kuva perhe-elämästä on kovin kummallinen. Ajattelen että harva nainen viitsisi elää tuollaista elämää. Jos olet oikeasti olemassa, ja jos minä olisin sinä, niin peruisin häät.
päätöksen tekemistä hankaloittaa se, että suhde tuo myös niin paljon hyvää. kaikki ne hetket, jolloin mieheni ei toteuta addiktia ovat ihanteellisia ja onnellisia. olemme kuin paita ja peppu ja tuntuu kuin meidät olisi luotu toisillemme. hän sanoo, että minä olen se oikea hänelle ja minusta tuntuu samalta. sen takia mietinkin, että kumpi on parempaa, elää ihmisen kanssa joka on se oikea mutta joka kärsii tästä sairaudesta ja tekee mitä tekee sen vallitessa vai sellaisen ihmisen kanssa jota ei rakasta koko sydämmestä ja on vain siksi yhdessä tämän kanssa koska se on turvallista.
jos asiaa ajattelee, niin mieheni ei ole pettänyt minua seksuaalisesti yli puoleen vuoteen. pari kertaa on käynyt lähellä, mutta sitä ei ole tapahtunut. onhan se suuri edistys viime vuotisesta. kyllä minä näen, että mieheni kamppailee addiktionsa kanssa ja hän tekisi mitä vaan että hänellä ei olisi sitä. kuitenkin tuntuu niin käsittämättömältä, että hän on valmis välillä vaarantamaan koko suhteen ja loppu elämänsä muiden naisten takia. mutta eikö sitä se addiktio juuri ole??
tällä hetkellä koen vain suurta pettymystä, koska retkahdus tapahtui silloin kun itse olin heikommillani eli lapsen syntymän jälkeen...ja juuri ennen häitä, ihan kuin häntä olisi alkanut ahistamaan se mitä on edessä...
en voi keskustella tästä aiheesta ystävieni kanssa, koska he olisivat puolueellisia ja tuomitsisivat saman tie, sen vuoksi kirjoitin aiheesta tänne että kuulisin muiden ihmisten mielipiteen asiasta.
Niinkuin tuolla yhdessä viestissä jo mainittiin, niin juttele sinäkin jonkun ammattilaisen kanssa asioista. Monesti unohdetaan, että tietyt sairaudet eivät ole vain sen tietyn henkilön sairauksia vaan koko perhe on sairastunut ja koko perhe tarvitsee apua.
En osaa sen enempää neuvoa, koska en teidän tapausta tunne, mutta jotenkin olen saanut sellaisen käsityksen, että miehesi ainakin yrittää ja sitä pitäisi arvostaa ja tukea. Päätös kuitenkin loppu peleissä on sinun...
mä tiedän kuka miehesi on. haluatko jutella esim. emailitse? voisin olla ehkä avuksi... tuntuu tosi pahalta ajatella, että jatkaisitte samaan malliin... hhmm... haluatko jutella?
no, mutta päätöshän on sinun, tunnen hyvin miehesi ja ymmärrän sekä sinua että häntä - hänen ongelmaansa...
sori jos kuulostaa tyhmältä - joku tuntematon täällä kirjoittaa vaan että tuntee miehesi... mutta niin on. huolestuin.
vastailehan...
osoite on: [email protected]
Seksiaddikstio on riippuvuus siinä kun huumeet, pelit, alkoholi etc. Jotain ihmisen ytimessä on sairasta, ja sen sairauden oire on kuvatunlainen käyttäytyminen. Yksin miehesi ei pääse irti addiktiostaan, vaan hän tulee jatkamaan tätä oireiluaan, vaikka saattaa itse´kin siitä kärsiä. Oikea ammattiauttaja voisi auttaa, mutta mitään varmoja tuloksia ei voida taata. Tosin...miehesi haluaa myös itse parantua, joten toivoa on.
kummallista oli se kirjoituksessasi, kun sanoit että miehesi ei harrasta sinun kanssasi seksiä, vaan lähes pelkästään muiden naisten kanssa. olen luullut, että addikti harrastaa seksiä omankin vaimon kanssa ihan liiallisuuksiin asti, ja sen lisäksi on vielä muut naiset.. luulisi, että miehesi kärttäisi sinultakin jatkuvasti seksiä. (en tiedä, voin olla väärässä. enkä halua masentaa tai olla ilkeä.)
toi on yleinen väärinkäsitys...seksiaddiktin on nimittäin yleensä vaikea yhdistää seksiä ja rakkautta ja tällöin seksi kumppanin kanssa ei kiinnosta...jotkut addiktit taas sen sijaan haluavat myös kumppaniltaan seksiä ja paljon...
hyvä juttu että mies saa naista
Ei tuollainen parane, hoitoa vois silti yrittää koska juuri sitä hän tarvitsee. Miksi ihmeessä menisit naimisiin sellaisen miehen kanssa? Avioliitosta tulee kärsimysnäytelmä.