En tiedä onko tämä oikea paikka kirjoittaa tästä, mutta tänne tämä nyt kuitenkin tulee.. Menin naimisiin kesällä 2001.. Mies oli ihana, kaikkea sitä, mitä olin aina mieheltä halunnut. Mutta eipä aikaakaan aamenen jälkeen, kun hänestä tuli mustasukkainen ja väkivaltainen. Aihetta en todellakaan antanut, en edes käynyt muualla, kuin töissä! Haimme apua suhteen ongelmiin, yritimme monta kertaa uudelleen, mutta aina meni mönkään.
Myöhemmin tapasin uuden miehen, ja exäni pyöritti naisia sormiensa ympärille. Vaihdoin paikkakuntaa, mutta muutimme uuden mieheni kanssa aika pian takaisin aikaisemmalle paikkakunnalle. Sinne siis, jossa exänikin asuu..
Nykyinen suhteeni on kunnossa ja meillä on mieheni kanssa ihana yhteinen vauva (exän kanssa emme voineet saada lapsia). Emme riitele, ja muutenkin sujuu mukavasti.
Jostain syystä viimeaikoina exäni on kuitenkin tupsahdellut ajatuksiini liian usein.. Emme törmää toisiimme kaupungilla, emmekä ole muutenkaan yhteydessä toisiimme, joten siitä se ei voi johtua, että näkeminen muistuttaisi..
Pelkään, että jonain päivänä soitan hänelle tai otan häneen muuten yhteyttä, ja sitä en halua tehdä!! En halua pahoittaa nykyisen mieheni mieltä, enkä todellakaan halua exääni takaisin, minähän hänet silloin älysin jättää!
Mutta hyvät ihmiset, te enemmän kokeneet, kertokaa mitä tämä ihmeellinen haikailu on?
Myöhemmin tapasin uuden miehen, ja exäni pyöritti naisia sormiensa ympärille. Vaihdoin paikkakuntaa, mutta muutimme uuden mieheni kanssa aika pian takaisin aikaisemmalle paikkakunnalle. Sinne siis, jossa exänikin asuu..
Nykyinen suhteeni on kunnossa ja meillä on mieheni kanssa ihana yhteinen vauva (exän kanssa emme voineet saada lapsia). Emme riitele, ja muutenkin sujuu mukavasti.
Jostain syystä viimeaikoina exäni on kuitenkin tupsahdellut ajatuksiini liian usein.. Emme törmää toisiimme kaupungilla, emmekä ole muutenkaan yhteydessä toisiimme, joten siitä se ei voi johtua, että näkeminen muistuttaisi..
Pelkään, että jonain päivänä soitan hänelle tai otan häneen muuten yhteyttä, ja sitä en halua tehdä!! En halua pahoittaa nykyisen mieheni mieltä, enkä todellakaan halua exääni takaisin, minähän hänet silloin älysin jättää!
Mutta hyvät ihmiset, te enemmän kokeneet, kertokaa mitä tämä ihmeellinen haikailu on?
Vastaukset 10
Vanhimmat
Muistot kultautuu ajan myötä. Säkään et enää muista exästäs ku hyviä puolia. Ja onhan ihmisellä tapana haikailla jotain ihan muuta sillonki ku kaikki on tosi hyvin.
Eli sun kai sitte pitää vain ajatella exästäs kaikkia hirveitä muistoja. Just sitä mustasukkasuutta, väkivaltasuutta, kaikkea sitä hulluutta jota siinä avioliitossa oli.
että haet tarinalle loppua? Jos teillä aikanaan tuli ero vähemmän siististi, eli jäi paljon sanomatta. Tai olisit halunnut asioiden päättyvän toisin. Nyt sitten, kun olet samalla paikkakunnalla jälleen, mietit alitajuisesti ja ehkä myös tietoisesti niitä asioita, jotka jäivät ilmaan tai päättyivät surullisesti. Prosessoit tapahtunutta loppuun. Voisiko olla tästä kyse, mitä luulet? Mitä jos kirjoittaisit exällesi kirjeen, jossa kerrot ajatuksistasi ja tunteistasi, ne asiat joita et ehkä koskaan saanut sanottua? Älä kuitenkaan lähetä kirjettä vaan vaikka polta se kirjoittamisen jälkeen. Tarkoitus kirjeellä olisi ainoastaan se, että saat purettua mielenpäällä olevat asiat ulos, jonka jälkeen voit jatkaa elämää nykyisen perheesi kanssa 'puhtaalta pöydältä'.
Kai voi olla noinkin.. Viimeinen ero oli kyllä todellakin nopea.. Siinä ei ehtinyt kissaa sanoa, kun laitoin oven viimeistä kertaa kiinni.. Ja jollain lailla olisin halunnut, että pysyisimme väleissä eron jälkeenkin. Ei minään varsinaisina kavereina, mutta mieluummin laiha sopu..
Taidan kokeilla tuota sinun vinkkiä, kiitos siitä! Kirjoitin kyllä silloin eron aikaan päiväkirjaa aina, kun tuntui kurjalta, ja silloin se ainakin auttoi.. Jospa tähänkin vaivaan..
ne alkavat kiusaamaan vielä pitkänkin ajan päästä.
älä hyvä ihminen ryhdy purkamaan juttua kirjeillä
äläkä kirjoittele päiväkirjoja
totuushan on että tuo mies oli hetken unelmasi
v 2001 eikö vain ?
Sitten hän sairastui tautiin "mustasukkaisuus "
Oman turvallisuutesi tähden jätit hänet vai kuinka ?
Voit vallan hyvin muistella "unelmahetkiä "
vieläkin. Monta liittoa on hajonnut lappujen
lippujen ja päiväkirjojen ja kirjeiden takia.
älä hyvä ihminen ryhdy purkamaan juttua kirjeillä
äläkä kirjoittele päiväkirjoja
totuushan on että tuo mies oli hetken unelmasi
v 2001 eikö vain ?
Sitten hän sairastui tautiin "mustasukkaisuus "
Oman turvallisuutesi tähden jätit hänet vai kuinka ?
Voit vallan hyvin muistella "unelmahetkiä "
vieläkin. Monta liittoa on hajonnut lappujen
lippujen ja päiväkirjojen ja kirjeiden takia.
Ehkä sinulla jäi suhteenne "käsittelemättä". Et saanut sitä loogisesti pois kuvioista. Ehkä sinun pitäisi - oman itsesi vuoksi - ottaa yhteyttä exääsi. Ei siksi, että aloittaisitte uudelleen, vaan saisit itsellesi mielenrauhan. Tai ehkä saat sen vain pyörittelemällä asiaa mielessäsi. Ehkä sinun kannattaisi jutella asiasta jonkun kanssa. Jonkun, joka jaksaa kuunnella ja ymmärtää, että saisit pääsi tyhjäksi. Hyvä ystävä tai terapeutti? Entä nykyinen miehesi, onko hän riittävän vahva ja uskoo teihin niin vahvasti, että pystyisi kuuntelemaan tilitystäsi?
Joskus, kun läheinen kuolee jää monia asioita selvittämättä eikä niille enää voi mitään tehdä. Surutyö vie aikansa ja se on pitkälle omien ajatusten pyörittelemistä. Asiat ovat paremmin kun surutyötä voi tehdä elossa olevan ihmisen suhteen, vaikkakin teidän suhteenne olikin väkivaltainen ja ikävä. Se pitää silti käsitellä pois. Sen verran voin lohduttaa, että teitpä niin tai näin, jossain vaiheessa saat hänet mielestäsi mutta se voi viedä kauan, jos joudut yksin pohtimaan asioita. Toivon, että keksit jonkun keinon. Haikailua se ei ole.
Aikaisemmin yritin selvittää asioita exäni kanssa yhdessä, mutta se johti aina uudelleen yrittämiseen, tai mielettömään riitaan.. Myös erään ystävän kanssa (joka on itse ollut samassa tilanteessa) olemme puhuneet paljon. Nykyinen miehenikin jopa ymmärtää ja kuuntelee kyllä, mutta tiedän, ettei hän pidä niistä keskusteluista..
Pääsin jo välillä sinuiksi asioiden kanssa, mutta kai se vaan on niin, että minkä taakseen jättää, sen edestään löytää..
ei tarvitse vastata. tuleeko ajatuksiisi intiimejä hetkiä yhdessä ex:äsi kanssa? kumman kumppanin kanssa sinulla on "parempi olla", kun olette intiimisti yhdessä. itse luule, että kun juoksit ex:ääsi pakoon tosiasiassa jukóksitki itseäsi pakoon. näemme ja kohtaamme omia varjojamme läheisissä ihmissuhteissämme. syöksyit suin päin uuteen liittoon, mutta itseäsi et pakoon päässyt. lohdutuksena se, että ilmeisesti mielessäsi yhdistät nämä käsittelemättömät ongelmasi ex:ääsi ja ehkä siksi mietit häntä? tosiasiassa sinun on yhtä lailla mahdollista käsitellä ongelmiasi nykyisessä liitossasi. ehkä alat vasta nyt nähdä ex:äsi sellaisena kuin hän todella on. ja alat tiedostaa, että mustasukkaisuus oli omaa sisäistä problematiikkaa, jonka heijastit ex:ääsi. on surullista, että luovutit niin nopeasti, nyt joudut maksamaan siitä. alat nähdä ex:äsi sellaisena kuin hän on sisäisesti; ihminen johon rakastuit. se on merkki siitä, että alat tiedostaa omia ongelmiasi, eikä sinun tarvitse ehkä kohdata niitä kumppaneissasi niin paljon.
Intiimejä hetkiä ei todellakaan tule mieleen! Ja kyllä, nykyisen kanssa on parempi olla..
Kuten aiemmassa lukee, haimme apua asioihimme silloin avioliiton aikana, ihan psykiatrilla asti kävimme, eikä kummaltakaan löytynyt "sisäistä problematiikkaa"..
Jokaisella varmaan on joitain ongelmia, mutta en pidä omiani niin suurina, että ne saisivat jonkun käymään kimppuuni!
Mielestäni en luovuttanut helpolla; Otin monesti selkääni, kuuntelin monet haukut ja uskoin valheet uudelleen ja uudelleen.. Kyllä hän minulle " todellisen" luonteensa näytti!