Onnellinen elämä?

Onko onnellinen elämä sitä, että lukee jonkun "hienon" ammatin, sen jälkeen saada vakituinen työpaikka..sitten mennä naimisiin ja hankkia lapsia sekä tietty omakotitalo ja koira.
Kyllä se on omasta asenteesta kiinni.. itse en ainakaa halua tähdätä tohon samaan kaavaan, mihin kaikki ihmiset suunnilleen.. ja työpaikastakin sen verran, että palkka on minulle siihen asti ihan sama kunhan toimeen tulee.. Raha ei tee minua onnelliseksi. Enkä arvosta sen enempää ihmistä joka on käynyt kaiken maailman koulut kun jotain mikä ei ole kouluja käynytkään!

Minä olen saanut vapaaehtoistyössäni Aasiassa tavata useitakin ihmisiä, joilla ei ole mitään noista edellä mainituista. Silti juuri noista ihmisistä huokuva elämänmyönteisyys, säteilevän hymyn piirtämät suupielet ja lämmin ja avoin sydän ovat jotain mitä usein kadehtien muistelen täällä Suomessa kun näen "nousujohteisen" uransa pingottamia perheenisiä tiuskimassa ison omakotitalonsa pihalla itkeville lapsilleen.

Ekaa kertaa eksyin tänne palstalle ja vieläpä mukavassa nousuhumalassa (cavalla aiheutettu olotila)

Minulla on nuo kaikki mökkiä lukuunottamatta ja olen tod.näk. onnellinen 70-lukulainen lähiössä kasvanut pullamössö joka on itse ottanut haluamansa, vaikka mitään en ole oikeastaan halunnut : )

Lisäksi (toki) olen "öhöm" keskimääräistä miestä "kookkaampi" (kröhm...asiaankuulumatonta).

Olenko onnellinen? Hmm...en tiedä. Mitään em. en ole oikeastaan halunnut, ne ovat vain tulleet "siinä sivussa"...tavallisella elämällä. En ole tehnyt yhtään virheitä, vaan varmoja valintoja. On ollut aikoinaan noin 40 naista vain hetken omanani eli en ole ihan saamaton ollut sielläkään suorituspuolella (mutta eivät ne tuo kuin saalistamisen ilon (ei onnea) hetkeksi)

Olen siis suorittaja...

Olenko elänyt? Juu, arki on parasta elämää!

Sopiva määrä kuria ja naatiskelua. Kurin määrä on aina vakio! En olisi nuorempana voinut kuvitellakaan kuinka nykyään lyön herätyskellon helposti kiinni ja jään nukkumaan, sekä sanon halukkaille naisille, kiitos, mutta ei kiitos...toisen kurin löysyminen aiheuttaa kurinpalautusta jossain muualla : )

Faktahan on ettei ihmisille mikään riitä. Ei ihminen ole koskaan tyytyväinen. Itsekin uran luoneena viherpiipittäjästä bisnesmaailmaan, joten tiedän useat puolet eri maailmoista, jotka ovat yllättävän samankaltaisia...

Pahinta (parasta on), että täytyy luopua kaikesta. Silloin tuntee viimeistään elävänsä. Tuntee tuskaa. Silloin tietää/muistaa että on ollut onnellinen (kai) joskus...

Elämä on raakaa ja tuskaista, kaikkihan sen näkee kun on aika itse kunkin pistää faktat pöydälle ja on realisti, tai inhorealisti, kuten minä.

Seuraavaksi onnellisuuden avaimet...jos joku jaksaa vielä kuunnella keskiluokkaisen jorinoita...

Asenne se kyllä on mikä ratkaisee..
Mutta kyllä aika kova luu saa olla että pystyy elämään työttömänä/rahattomana/perheettömänä onnellisenä. Meille on kuitenkin pienestä pitäen luotu se "perusmalli" mitä onnellisen aikuisen elämään kuuluu.

Oma lista kai olisi seuraava
Mitä onnellisuuteen tarvitaan

"Olen tyytyväinen siihen mitä minulla jo on" -asenne

Terveys

Oma asunto (eli katto pään päällä)

Ihmissuhteet (edes yksi oikea ystävä tai uskottu kenen kanssa voi jutella kunnolla)

Lemmikkieläin / elämänkumppani /lapset

Mieluisa tekeminen, työ tai harrastus

Kohtuullinen toimeentulo

-- eikä välttämättä tässä järjestyksessä--

Minulla oli tuo kaikki paitsi se mökki.
Sitten elämä hajosi, mies löysi toisen.

Sitä kaipaa minkä menetti. Mies kaipasi sinkkuelämää ja vapauttaan.

monet, tuon kaiken saavuttaneet, ovat kuitenkin onnettomia? Monet, joilla on ulkoisesti kaikkea, saattavat olla elämäänsä tyytymättömiä. Samaan aikaan se, jolla ei ulkoisesti ole mitään, voi olla onnellinen...Eli millään ulkoisilla asioilla onnellisuutta ei saa vaikka monet niin luulevatkin. Mutta ihmiset ovat sellaisia, että ulkoisille asioille annetaan paljon merkityksiä, joita niillä ei ole.

Esimerkiksi filosofi Epikuros tuli siihen johtopäätökseen, että onnellisen elämän osatekijät ovat yhteisöllisyys, vapaus ja elämän erittely. Olen samaa mieltä.

Yhteisöllisyys tarkottaa sitä, että kuuluu johonkin ryhmään. Perhe, ystävät, uskonnollinen yhteisö tms. Sellainen kiinteä porukka, jossa tuntee olevansa kotona ja jossa aidosti välitetään toisista.

Vapauden ymmärrän siten, että ihminen voi valita esimerkiksi sen, mitä työtä tekee. Ei siis välttämättä nousujohteisesti (paitsi jos se on intohimo) vaan tekemällä sitä, mikä oikeasti kiinnostaa. Tällöin tekeminen on järkevää ja se tuo mielekästä sisältöä elämään. Pointtina se, että itse päättää omasta elämästään!

Elämän erittelyllä tarkoitetaan sitä, että osaa analysoida elmäänsä. Miksi on siinä missä nyt on; elänkö sellaista elämää kun oikeasti haluan; elänkö omien arvojeni mukaan; minkälainen haluan tulevaisuuteni olevan jne. Erittely auttaa ymmärtämään elämää ja auttaa sen haltuunottamisessa.

Pitkällä tähtäimellä en tiedä, mutta tänään minut tekee onnelliseksi pitkä juoksulenkki jonka jälkeen syön perunamuussia, salaattia ja jauhelihapihviä. Sitten juon piimää.

Hei, minullahan on jopa kaksi noista, eli vaikituinen työpaikka ja sitten todellakin vain se joku tutkinto. Kyllä koen olevani ihan onnellinen. Noihin kaikkiin en edes pyri, kuten omaan autoon, kesämökkiin, paljoon määrään ystäviä ja nousujohteiseen uraan. Vaimo ja lapsi tulee jos on tullakseen, mutta voi olla myös tulemattakin.

Eiköhän se asenteesta ole aika paljon kiinni. Toisaalta taas ihminen on helposti tänään onnellinen ja huomenna onneton, jne. Luulisin että ne kaksi ihmistä olisivat yhtä onnellisia, jos ne kadulta menisit kesken päivää pyydystämään ja kyselemään.

Eikö voisi ajatella, että onnellisuus on tavoitteiden täyttymistä? Luettelit kasan asioita, joita useat tuntuvat tavoittelevan, ja todennäköisesti he ovat ihan kohtalaisen onnellisia nuo saavutettuaan.

Kaipa se vaikea temppu on osata suhteuttaa omat haaveensa sellaisiksi, että niitä on joskus ehkä mahdollisuus myös toteuttaa.

Ihmiselle ei mikään koskaan riitä.Kato vaikka noita rikkaita joilla on kaikki mitä voi olla niin silti ovat onnettomia isoissa taloissaan eli itseään ei voi kusettaa kuin tiettyyn pisteeseen asti sitten nuppi alkaa oireilemaan ja ongelmat kasvamaan.Arvomaailma on monella yksinkertaisesti kieroutunut että muka varallisuus tai status muuttaisi elämän hyväksi.Ne ongelmat ovat nupissa jo ennen tuota suurta tavoitetta,kun sitten joku onnistuu saamaan sen hyvän duunin ja ison töllin ei se maistukkaan siltä miltä piti eli oikeesti ihmiset haluavat elämässään hyvän ihmis-suhteen ja kunnollisia ystäviä ja kohtuupalkkaisen ja kuormittavan duunin ja paljon lepoa.Juuri päinvastoin mitä media meille syöttää esim. kiireinen työ ja kiireinen vapaa-aika jotka on nykyään jopa olevinaan hyveitä.Itse elän ainakin niinkuin parhaaksi näen,en kenenkään takia tai minkään mallin mukaan.En väitä että olisin onnellinen,ajoittain tietenkin mutta ei sitä pihviäkään syödä joka päivä muuten sekin alkaa maistumaan hernekeitolta.Ihmisillä on joka päivä nuppi eri kondiksessa joko vituttaa tai on väsynyt tai jopa hyväntuulinen silloin ois jopa mahkut olla onnellinen hetken... tjaa rupee meneen elämänkerraksi tai vähintään psykologiseksi jorinaksi. Että näin

Sellainen lista, joka minun kohdallani tule ikinä toteutumaan kokonaisuudessaan. kaksi ensimmäistä asiaa on vain niin pahoja....loput onnistuu suht helposti.

Minun mielestäni tuo onnellisuus on lähinnä kiinni omasta asenteesta, vaikka kieltämättä nuo yllämainitut tekijät varmastikin helpottavat elämää. Kyllä minusta onni voi lähteä enemmänkin sisäisestä asenteesta kuin ulkoisista jutuista... Ei sillä, kyllähän nuo jutut olisi tietysti kiva olla!

Minulla ei ole tuota kaikkea, mitä luettelit. Tutkinto oli valmis, mutta en kokenut oloani epätavallisen onnelliseksi. Vasta löydettyäni mieheni tunsin onnen tulleen elämääni ja siitä lähtien olen ollut onnellinen. Rakkaus on se asia, joka tekee minut onnelliseksi. Ei meillä ole omistusasuntoa tai kesämökkiä, mutta täällä vuokrakaksiossamme rakkauden vallitessa olemme kaksistaan onnellisia.