Eilen sen sain sitten kiertoteitse kuulla, mies ei enää halua olla mun kanssa. Itse ei ole pystynyt edes soittamaan saati sitten tekstiviestiä lähettämään.
Suhde kesti kaksi vuotta ja niin paljon tein työtä suhteen eteen. Pari päivää sitten hän vannoi rakkautta ja ikävää, ehdittiin olla pari kuukautta etäsuhteessa, pakon edessä. Minun oli tarkoitus muuttaa kuukauden kuluttua hänen luo.
Joka tapauksessa uskoin tähän ihmiseen vaikka vaikeuksia oli ollut. Annoin anteeksi pettämisen ja sen, että hän kävi minuun useita kertoja suhteen aikana käsiksi ja kerran hakkasi minut tosi pahasti. Kuitenkin kaikki oli menossa parempaan päin.Tiedän, että ajattelette, että onpa tyhmä ämmä, mie tiedän itsekin että olisi pitänyt lähteä itse aikaa sitten. Mutta minä taistelin ongelmien yli,mutta ilmeisesti se ei riittänyt.
Tämä eronkehitys alkoi ilmeisesti lauantaina, jolloin juteltiin normaalisti puhelimessa, hän kertoi, että hänellä on ikävä minua ja haluaa tulla sinäkin viikonloppuna mun luo. No lauantai-iltana hän ei tullut ja sunnuntaina ei vastannut puhelimeen, sain tekstarin, että on tulossa ja ottaa yhteyttä. Sen jälkeen, ei ole vastannut, ei soittanut jne. Hänen äitinsä minulle ilmoitti, ettei poika enää halua olla ja ettei se aio ottaa minuun mitään yhteyttä
Olen aivan hajallaan,en voi uskoa tapahtunutta todeksi. Kaikki suunnitelmat mitä olen tehnyt kuukauden päähän olivat aivan turhia, kesälomamatkasuunnitelmat meni sitten uusiksi, työpaikallekin ehdin jo kieltäytyä sopimuksen jatkamisesta. Mulla ei ole näköjään mitään ihmisarvoa sen silmissä, koskaan kukaan ei ole kohdellut mua näin julmasti.Miten mie ikinä voin luottaa yhteenkään mieheen. Kerran aikaisemmin olen elänyt vaikean suhteen ja äijä jätti minut tekstarilla, mutta tämä oli jo kaiken huippu!
Näin paljon oli miestä siinä puheissaan niin rehellisyyttä ja suoruutta arvostavassa miehessä!
Hän on täällä kotipaikkakunnallaan ja ei voinut tulla minua naamatusten jättämään, se tekee tästä niin nöyryyttävää!!!
Ja sen saan unohtaa, että hän koskaan maksaisi minulle vippejään takaisin.
Helvetin hienolta näyttää tulevaisuus, opiskelut pitäis saada päätökseen, hyvä sivutienestipaikka menetetty, satojen eurojen edestä rahaa jää ikuiseen lainaan,sydän on hajallaan, yöunet menneet ja viimeinen kuukausi täällä töissä yhtä helvettiä!!Minun pitäisi ajatella, että en minä siinä mitään menettänyt, että sainpahan mahdollisuuden parempaan, mutta silti kyyneleet tulvivat silmistäni koko ajan! Miten tästä ihmisenä selviää?
Toivon vastauksia varsinkin miehiltä ja kaikilta, joilla on omakohtaisia kokemuksia. Näinkö toimivat kolmekymppiset miehet, joilla on takana pitkiä suhteita. Saako siitä rakkauden vannomisesta ja tulevaisuuden ihanien kuvien maalailusta "vitsinä" jotain kiksejä? Onko tällaisen jälkeen sitten kiva jättää toinen epätietoisuuteen, tyyliin, kyllä kai se joskus tajuaa, että se on jätetty
Suhde kesti kaksi vuotta ja niin paljon tein työtä suhteen eteen. Pari päivää sitten hän vannoi rakkautta ja ikävää, ehdittiin olla pari kuukautta etäsuhteessa, pakon edessä. Minun oli tarkoitus muuttaa kuukauden kuluttua hänen luo.
Joka tapauksessa uskoin tähän ihmiseen vaikka vaikeuksia oli ollut. Annoin anteeksi pettämisen ja sen, että hän kävi minuun useita kertoja suhteen aikana käsiksi ja kerran hakkasi minut tosi pahasti. Kuitenkin kaikki oli menossa parempaan päin.Tiedän, että ajattelette, että onpa tyhmä ämmä, mie tiedän itsekin että olisi pitänyt lähteä itse aikaa sitten. Mutta minä taistelin ongelmien yli,mutta ilmeisesti se ei riittänyt.
Tämä eronkehitys alkoi ilmeisesti lauantaina, jolloin juteltiin normaalisti puhelimessa, hän kertoi, että hänellä on ikävä minua ja haluaa tulla sinäkin viikonloppuna mun luo. No lauantai-iltana hän ei tullut ja sunnuntaina ei vastannut puhelimeen, sain tekstarin, että on tulossa ja ottaa yhteyttä. Sen jälkeen, ei ole vastannut, ei soittanut jne. Hänen äitinsä minulle ilmoitti, ettei poika enää halua olla ja ettei se aio ottaa minuun mitään yhteyttä
Olen aivan hajallaan,en voi uskoa tapahtunutta todeksi. Kaikki suunnitelmat mitä olen tehnyt kuukauden päähän olivat aivan turhia, kesälomamatkasuunnitelmat meni sitten uusiksi, työpaikallekin ehdin jo kieltäytyä sopimuksen jatkamisesta. Mulla ei ole näköjään mitään ihmisarvoa sen silmissä, koskaan kukaan ei ole kohdellut mua näin julmasti.Miten mie ikinä voin luottaa yhteenkään mieheen. Kerran aikaisemmin olen elänyt vaikean suhteen ja äijä jätti minut tekstarilla, mutta tämä oli jo kaiken huippu!
Näin paljon oli miestä siinä puheissaan niin rehellisyyttä ja suoruutta arvostavassa miehessä!
Hän on täällä kotipaikkakunnallaan ja ei voinut tulla minua naamatusten jättämään, se tekee tästä niin nöyryyttävää!!!
Ja sen saan unohtaa, että hän koskaan maksaisi minulle vippejään takaisin.
Helvetin hienolta näyttää tulevaisuus, opiskelut pitäis saada päätökseen, hyvä sivutienestipaikka menetetty, satojen eurojen edestä rahaa jää ikuiseen lainaan,sydän on hajallaan, yöunet menneet ja viimeinen kuukausi täällä töissä yhtä helvettiä!!Minun pitäisi ajatella, että en minä siinä mitään menettänyt, että sainpahan mahdollisuuden parempaan, mutta silti kyyneleet tulvivat silmistäni koko ajan! Miten tästä ihmisenä selviää?
Toivon vastauksia varsinkin miehiltä ja kaikilta, joilla on omakohtaisia kokemuksia. Näinkö toimivat kolmekymppiset miehet, joilla on takana pitkiä suhteita. Saako siitä rakkauden vannomisesta ja tulevaisuuden ihanien kuvien maalailusta "vitsinä" jotain kiksejä? Onko tällaisen jälkeen sitten kiva jättää toinen epätietoisuuteen, tyyliin, kyllä kai se joskus tajuaa, että se on jätetty
Vastaukset 5
Vanhimmat
Tuli mieleen,että sinä olet seurustellut narsistin kanssa...=/
en tiedä mitä tohon sanois.. omia kokemuksia tollaisesta erostaei ole, mutta täytyy sanoa että tota törkeemmin ei toiselle voisi tehdä!
susta tuntuu varmaan tosi pahalta :( aika parantaa haavat,kuulostaa tosi tyhmältä sanoa noin tässä vaiheessa, mutta niinhän se vain on. pikaparantajaa ei ole, täytyy vaanpuskea vaikeiden päivien ja aikojen läpi ja yrittää uskoa parempaan huomiseen.
tsemppiä sulle ja iso hali!
t:itsekin viikonloppuna eronnut tuore YH
Otan osaa. En kanssa ymmärrä, kuinka aikuinen ihminen voi tehdä tuolla tapaa. Henk. koht. kokemus on, kun mies jätti niin, että ei ottanut enää yhteyttä eikä vastannut jos häntä yritti tavoittaa. Ja pari vuotta suhdetta takana.
...äijä kun noin teki. Mutta kyllä se elämä muuttuu vielä sullakin onnelliseks, siitä olen varma! Yritä nyt keksiä jotain muuta miettimistä esim. harrrastuksia jne. Aika kyllä parantaa vaikka siltä ei ehkä vielä tunnu, nimim. kokemuksia on!!
t:mies 26v
Ensinnäkin, voimia ja jaksamista kurjaan tilanteeseesi.
Itse asiasta tulee mieleen lähinnä että sinulla on läheisriippuvaisen oireita aikalailla: olet vuosia kestänyt miestä joka pahoinpitelee ja kohtelee sinua kaltoin. Nyt sitten itket tuollaisen otuksen perään joka hoitaa eronkin kuin pahainen kakara.
Sinulla olisi nyt kaikki syyt nostaa lippu salkoon ja riemuita: pääsin eroon siitä!
No, ymmärrän kyllä ettei sinusta juuri nyt tunnu siltä. Suosittelen että kävisit juttelemassa asiasta jonkun psykologin kanssa, ihan todella, läheisriippuvuus on katala asia, se pilaa ihmisen elämän...kokemusta on.