Onko täällä muita sellaisia, jotka ovat olleet käytännössä katsoen sinkkuja koko elämänsä (27v)? Muutamia parin kuukauden pituisia suhteita on ollut, mutta ei mitään vakavaa. aina tulee se sama juttu, että toinen haluaa lopettaa suhteen. Aika ikävä tilanne, tuntuu että on jäänyt monesta asiasta paitsi.
En tiedä missä sitten on vika. En oikeasti tiedä.Oletteko vastaavassa tilanteessa olevat muuttaneet jotain itsessänne ja onko tilanne sillä parantunut? En usko, että ulkonäkö on asia jonka takia joku on sinkku. Sen täytyy olla jokin muu syy. Luonneko? Ehkä se sitten on se. Millaiseksi sitä pitäisi muuttua..
En tiedä missä sitten on vika. En oikeasti tiedä.Oletteko vastaavassa tilanteessa olevat muuttaneet jotain itsessänne ja onko tilanne sillä parantunut? En usko, että ulkonäkö on asia jonka takia joku on sinkku. Sen täytyy olla jokin muu syy. Luonneko? Ehkä se sitten on se. Millaiseksi sitä pitäisi muuttua..
Vastaukset 15
Vanhimmat
No periaatteessa joo. Joitakin suhteita on ollut, pisimmät noin vuoden mittaisia. Jotkin suhteet olen halunnut itse lopettaa, jotkin toinen osapuoli.
Tuskin sinussa mitään "vikaa" on. Jos huolehtii ulkonäöstään niin se on se ensimmäinen kynnys. Toinen on tietysti luonne. Sitä tuskin kannattaa muuttaa muuksi kuin se oikeasti on. Kyllä jokaiselle "luonteelle" luulisi kumppanin löytyvän. Vielä kun tietää millaiset ihmiset jo seurustelevat, niin suuresti epäilyttää ettei se luonteesta ole kiinni.
Neuvoja? Jaa-a, eipä ole...
olen ollut valitettavasti sinkku käytännössä koko elämäni. Muutaman kuukauden pituisia intohimon sokaisemia suhteita on elämääni mahtunut vain noin kolme, yksi vuoden pituinen tapailu-suhde, jossa ei kuitenkaan virallisesti seurusteltu ja muutaman ihastus- ja säätö-juttu.
Sitten about 2 tuhatta sokkotreffiä ja nettituttavuutta ym. eli ei ainakaan ole johtunut yrityksen puutteesta, pikemminkin olen alkanut epäillä, että olen yrittänyt liikaa ja miehet ovat vaistonneet sen.
Luonnettani en varsinaisesti ole muuttanut, kuten en juuri ulkonäköänikään, koska olen huomaanut että kauneus ja sisäinen hehku, sekä oma hyvinvointi kyllä näkyy kauas ja houkuttelee samanhenkisiä ihmisiä puoleensa.
Olen kylläkin lukenut erinäisiä elämäntaito-oppaita ja itsekkyyttäni olen koittanut karsia, mikä melkein väistämättä nousee esiin näinkn pitkään uksin eläneillä, eli kaikki alkaa pyöriä oman navan ympärillä. Mielestäni olen onnistunutkin ottamaan paremmin mtoiset ihmiset huomioon ja samalla omakin oloni on parantunut.
Vauvakuumekin on jo tullut ja mennyt. Onneksi saan olla mukana siskoni lasten elämässä kummin ja tädin muodossa.
Tällä hetkellä olen tullut siihen tulokseen, että voisin vallan hyvin elää yksinkin koko loppuelämäni, tietenkään en niin toivo käyvän, muttei se olisi mikään maailmanloppu, rakkautta voi jakaa muutenkin kuin omalle miehelleen ja lapsilleen.
Voimia sinulle ja aurinkoista kesän jatkoa!
ups, ikäni taisi vahingossa pudota pois äskeisestä; eli olen jo 36 v.
Mä myöskin ollu oikeastaan koko elämäni sinkku. Enemmän ja vähemmän juttua ollu useankin kanssa mutta johonkin se aina vaan kaatuu. Mä en uskalla enää "jättää" koska niinkin on käyny että olen sitä myöhemmin katunu ihan s*******ti. Pelkään että niin käy joskus uudestaankin, en oikein osaa pysyä päätöksissäni! Useasti on sanottu että olen kyllä tosi mukava ja viehättävä mutta ei tästä vaan tule mitään... Just joo.. Viimesin tapaus oli tämä kun pari kuukautta tapailin miestä ja se juttu tuntu ihan hyvältä miehenkin mielestä.. Sitten se loppu ku seinään, ei kuulema pystyny seurustelemaan kenenkään kanssa just nyt. Ja tällä miehellä on nyt parin viikon jälkeen uusi mun naapurissa!!!!! Ei tunnu kovin kivalta nähdä sen auto pihassa joka ilta ja yö. KYLLÄ OTTAA PÄÄHÄN!!
Kyllähän tästäkin tietysti selvitään, niinkun niin monesti ennenkin..
Kiinnostavaa... Itselläni nimittäin lähes sama tilanne. Tapasin loistotyypin (ystävieni mielestä olimme hyvin paljon toistemme kaltaiset), mutta juttu loppui kuin seinään. Ilmeisesti siihen, kun en ollut joka ikinen sekunti haluamassa seksiä.
Noh, nyt on tyypin auto ollut lähes heti juttumme loppumisen jälkeen taloni edessä iltoja/öitä, eli epäilen vahvasti, että naapurista sitä seksiä sitten saa enemmän kuin tarpeeksi.. Good for him, mutta eniten ottaa päähän, kun itsellä ei ole ketään -tietenkään! Eli kuulun näihin ikisinkkujen uskolliseen joukkoon.. :(
...meitä, jotka emme ole koskaan seurustelleet, mutta minun kohdalla se ainakin johtuu kiinnostuksen puutteesta koko asiaan.
Täällä on yksi (vuoden vanhempi) mies sinkku. Olen tavallaan "tottunut" tähän sinkkuus tilaan, kun ei ole ollut takana edes noita pieniä suhteenpoikasia. Valitettavasti neuvoa en osaa antaa, kun itsekin olen sinkku. ;-) Hauska kuitenkin lukea mitä neuvoja tulet saamaan.
Mä nokitan sut viä kahdella vuodella ;)
Mutta ajatukset on tasan samat kuin sullakin.
Oon aina vain sanonut, et oon vaan niin jo konahtanut tähän sinkkuna oloon.
Joskus harvoin jostain tuleekin ex tempore sellaiset "kun oliskin oma kulta" -fiilikset, mut normaalisti ei tuosta tietoakaan.
muitakin. Ite oon 24v. eikä mitään vakavaa oo ikinä ollu. Ei ssilti ettenkö haluaisi , mutta sitä oikeaa ei oo vaan kävelly vastaan, ja ne naiset jotka on muka ollu kiinnostuneita niin ovat pettäneet mua entisten ym kanssa niin paljon ku kerkeää, joten taidan olla yksin parempi niin.
Itse olen ollut sinkkuna jo 36 vuotta ja nyt tänä vuoden aikan on tullut mieleen hakea seuraa itselleen sekä myös löytää se jonka kanssa lopun elämänsä viettää !
Useimmiten taitaa olla et ongelmana on oma asenne täällä netissä ! Sitä aina ajattelee et ei tosta kuitenkaan taas mitään tule, eli mieli on jo negatiivinen alku tapaamisesta lähtien ! Ei siitä silloin voi tulla mitään !
Toinen syy voi olla että tapailee väärän tylisiä ihmisiä ! Netissä on se vika et näitten profiilien ja mahdollisen viestittelyjen perusteella saa tietää liikaa kyseisestä ihmisestä eli tyrmätään jo ens kättelyssä ne henkilöt missä omasta mielestä on jotain väärin omaan hakuun verrattuna ! Mut tälläisen ku tapaa jossain ihan livenä ku ei tiedä kaikkia taustoja niin häneen kiinostuu kyllä ja sen jälkeen nämä pikku jutut ei haittaa laisinkaan !
Väkisin hakemaallahan se ei löydy vaan täytyy malttaa odottaa kyllä se joskus tärppää ! Ite olen tavannut netin kautta ihania ihmisiä mut ei vaan kaikki ole loksahtanut kohdalleen mut kyllä se joskus tärppää.
Olen tehnyt vaan havainnon ku itse olen viestitellyt sellaisille jotka mielestäni hakevat minunlaistani ihmistä niin jostain syystä he eivät vaivaudu edes vastaan viestiini ! Kyseinen johtuu juuri siitä et profiilissani on jotain mikä mättää ni ei viitsitä edes yrittää !
Voisin väittää et ku jonkun itselleni löydän ja ajatuksemme kohtaavat niin vietämme ihanan loppu elämän ja ne jotka viesteihini eivät ole vastanneet niin he ovat mahdollisesti kävelleet onnensa ohitse !
Tsemppiä vaan kaikille sinkuille jotka omaansa hakevat ! Silmät ja korvat auki kyllä se joskus löytyy, malttia malttia !
Olen sinkku. Seurustelusuhteita on ollut useita, tosin kaikki melko lyhyitä (alle kahden vuoden). Monesti ihmetellään miksei suhteeni ole kestäneet. Itse olen sitä mieltä, että muutamassa kuukaudessa ihmistä alkaa tuntemaan jo sen verran, että huomaa jos homma ei luista. Ei se siitä ainakaan parane ajan kanssa. Alkuajan jännitys ja seksi on aina kivaa, mut sen jälkeen pitäis löytyä jo muitakin yhdistäviä juttuja. Mä oon ainakin niin kranttu, et haluan löytää just sellaisen naisen, jonka kanssa oikeesti tuntuu hyvältä. Pakolla nää hommat ei varmasti toimi eikä tarttekaan. Kyllä mä jaksan odottaa sitä oikeaa...
Oikea meininki. Täälläpäin tuntuu vaan vähän vaikealta sen oikean löytäminen, kun vääriäkään ei tartu pyydykseen (ja aika tiheäsilmäisellä verkolla kalastellaan jo tässä vaiheessa).
MInäkin luulin, ett toi sinkkuus jää kuin levy päälle... mutta tuossa vuosi sitten täältä netin kautta löysin sitten ihanan miehen jonka kans olen vieläkin... Nyt me tässä etsimme meidän parhaille kavereille uusia tuttavuuksia, kun hekin haluavat sinkkuudesta eroon. Mä pidän peukkuja myös teille kaikille muillekin etsijöille.
No sulla on edes ollut jonkinlaista vipinää seurustelurintamalla, toisin kuin mulla. 25v ja ei ainuttakaan lähikontaktia vastakkaiseen sukupuoleen. Pelottaa ajatella, että ei mene kauaa kun olen 30v ja alan rypistymään ja sitten on vielä vaikeampi saada seurustelukumppania. Tosin jos internetin erästä testiä on luottaminen, niin se ennusti, että seurustelen joskus 27-28v (juu testi se vaan on). Ei millään jaksaisi kuitenkaan odottaa paria lisä vuotta vielä.
Itseasiassa otan hieman itseeni, kun jotku valittaa, että eivät ole koskaan seurustelleet, vaikka ovatkin seurustelleet muutaman kuukauden.
Hei, muistatko missä päin nettiä tuo testi oli? Olisi kiva kokeilla sitä.