Luki-, hahmotushäiriöt

Kiva, että itse lukihäiriköksi tunnistautuva
viitsii vastata!
Pasianssi oli hyvä idea. Nuo pöydän kattamiset, ruokailuvälinejutut, pyykin lajittelut ja muut
ns normaalit kotityöt sujuu tyttäreltäni oikein
hyvin. Niissä hän ei tarvitse apua.

Hän on aika pikkutarkka, eikä halua tehdä virheitä ja muisti on loistava (muistaa kaikenmaailman jutut, joita olen sanonut; ja jos vastaan erilailla, niin kaivaa sen vanhan vastauksen, että kumpi on oikein..molemmathan ei voi olla).
Kyselee tosi paljon minulta asioista, hermostumiseeni asti toisinaan. Ei osaa kuitenkaan käyttää hyvää muistiaan apuna ollenkaan esim. laskemisessa.
Jos tulee mieleen lisävinkkejä, otan kiitollisena
vastaan!

Ringin kirjoitti:

Kiva, että itse lukihäiriköksi tunnistautuva
viitsii vastata!
Pasianssi oli hyvä idea. Nuo pöydän kattamiset, ruokailuvälinejutut, pyykin lajittelut ja muut
ns normaalit kotityöt sujuu tyttäreltäni oikein
hyvin. Niissä hän ei tarvitse apua.

Hän on aika pikkutarkka, eikä halua tehdä virheitä ja muisti on loistava (muistaa kaikenmaailman jutut, joita olen sanonut; ja jos vastaan erilailla, niin kaivaa sen vanhan vastauksen, että kumpi on oikein..molemmathan ei voi olla).
Kyselee tosi paljon minulta asioista, hermostumiseeni asti toisinaan. Ei osaa kuitenkaan käyttää hyvää muistiaan apuna ollenkaan esim. laskemisessa.
Jos tulee mieleen lisävinkkejä, otan kiitollisena
vastaan!

Lue lisää

Onko hänellä kenties kuulomuisti? Eli muistaa hyvin sen mitä kuulee, mutta ei esim. lukemaansa? Jos näin on, kannattaisi varmaan alkaa tekemään niitä laskuja ääneen. Siitäkin, että hän lukee itse ääneen ne laskut, voi olla hyötyä.

Itse opin käyttämään kuulomuistia hyväksi jossain vaiheessa. Vielä yliopistossakin hyödynsin sitä mahdollisuuksien mukaan, esim. siten että istuin tiukasti kaikilla luennoilla, mihin vain pääsin. Näin pääsin edes kohtalaisella vaivalla kursseista läpi.

Lukihäirikkö kirjoitti:

Onko hänellä kenties kuulomuisti? Eli muistaa hyvin sen mitä kuulee, mutta ei esim. lukemaansa? Jos näin on, kannattaisi varmaan alkaa tekemään niitä laskuja ääneen. Siitäkin, että hän lukee itse ääneen ne laskut, voi olla hyötyä.

Itse opin käyttämään kuulomuistia hyväksi jossain vaiheessa. Vielä yliopistossakin hyödynsin sitä mahdollisuuksien mukaan, esim. siten että istuin tiukasti kaikilla luennoilla, mihin vain pääsin. Näin pääsin edes kohtalaisella vaivalla kursseista läpi.

Lue lisää

kuulomuisti. Tosin muistaa kyllä lukemaansakin hyvin, vaikka lukeminen ei ole kovin nopeaa.
Olen yrittänyt aina joskus kysellä ääneen
laskuja käyttäen raha-esimerkkejä (pajonko
saa takaisin,jos maksaa niin ja niin paljon),
kun sen tarpeellisuus on niin helppo perustella.
Ne ei tunnu kuitenkaan kovin helpoilta tyttärestäni ja niihin menee kauan aikaa.
Muutaman kerran on myös käynyt niin, että mielestäni vaikeamman laskun hän on selvittänyt,
muttei helpompaa.

Hän saattaa myös tykästyä johonkin toimintatapaan ja yhdessä tekemiseen, mutta kaikkea kun ei millään pysty kokoajan tekemään yhdessä. Ja niitä toistoja tarvittaisiin tosi paljon.
Tuntuu myös, että hän ei usein oivalla asioita.
Luen vielä ääneen hänelle iltaisin ja joskun hän saattaa kysyä kirjasta jotain aika oleellista asiaa, jota ei ole ns. ymmärtänyt. Hän on myös todella kärsivällinen ja hyvä keskittymään.
Kiitos paneutumisestasi!

Miten hyvin pärjäsit koulussa? Oliko ylä-asteella kokeisiin lukeminen työlästä? Entäs autokoulun teoriakoe?

Sen takia kyselin, koska pojallani on lukivaikeus ja hänellä oli vaikeuksia kokeisiin lukemisessa. Minä jouduin lukemaan hänelle ylä-asteellakin ääneen koe aluetta. Essee vastaukset tuottivat vaikeuksia kirjallisesti. Kielet tuottivat ongelmia. Kun oli äidinkieli vaikeaa, niin vieraat kielet sitäkin vaikeampia. Suoritti vieraat kielet mukautetussa ryhmässä. Käsityö, musiikki, kuvis ja liikunta olivat tosissaan vastaavasti hyviä.
Kävi amiksen ja oli luokkansa parhaimistoa. Sai heti töitä.

kysyisin? kirjoitti:

Miten hyvin pärjäsit koulussa? Oliko ylä-asteella kokeisiin lukeminen työlästä? Entäs autokoulun teoriakoe?

Sen takia kyselin, koska pojallani on lukivaikeus ja hänellä oli vaikeuksia kokeisiin lukemisessa. Minä jouduin lukemaan hänelle ylä-asteellakin ääneen koe aluetta. Essee vastaukset tuottivat vaikeuksia kirjallisesti. Kielet tuottivat ongelmia. Kun oli äidinkieli vaikeaa, niin vieraat kielet sitäkin vaikeampia. Suoritti vieraat kielet mukautetussa ryhmässä. Käsityö, musiikki, kuvis ja liikunta olivat tosissaan vastaavasti hyviä.
Kävi amiksen ja oli luokkansa parhaimistoa. Sai heti töitä.

Lue lisää

Kokonaisuutenaan koin itse olevani aika keskiverto tai hiukan keskivertoa parempi oppilas.

Minulla oli myös ongelmia kielissä. Yläasteella tosin sain niistä vielä numeroita 6-7. Lukiossa taas numerot olivat 5-6, ja osa vitosista tuli vasta uusintakokeesta. Englannista kirjoitin I:n ja ruotsista A:n.

Matematiikka, fysiikka ja kemia olivat pääsääntöisesti ysiä. Tosin lukion viimeisenä vuonna kielet veivät niin paljon aikaa, että matematiikan numerot alkoivat laskea, kun en kerennyt tekemään läksyjä. Pärjäsin silti kirjoituksissa niin hyvin, että pääsin papereilla (=ilman pääsykoetta) lukemaan fysiikkaa yliopistoon.

Reaaliaineissa pärjäsin kun kuuntelin tunneilla. (Paitsi viimeinen historiankurssi meinasi mennä hylsyksi, kun opettaja vaihtui, ja uudella opettajalla oli aika kuivat jutut.)

Käsityö oli myös minun vahvoja aineitani, eikä kotitalous, musiikki ja kuviskaan mitenkään huonosti menneet. Liikunta oli lähinnä välttämätön paha, jonka numeroon en edes kiinnittänyt koskaan huomiota. En yhtään muista, mitä se on ollut. En varmaankaan seiskaa huonompi.

Siitä, miten pärjäsin yliopistossa, on jotain mainintaa tuossa otsikolla "kuulomuisti?".

Se, että poikasi oli amiksessa luokkansa parhaimmistoa, on varmasti nostanut hänen itsetuntoaan ja itseluottamustaan niin paljon, että hän kyllä pärjää elämässään. Kannattaa kuitenkin kannustaa häntä harrastamaan lukemista ainakin jollain tasolla, jotta lukutaito ei kokonaan rapistuisi. Sitä kun kuitenkin tarvitaan niin monessa. Esim. opasteet pitää pystyä lukemaan samoin tuotteiden nimet pakettien kyljestä, kun käy kaupassa yms.

Lukihäiriöiselle ei ole itsestäänselvää, että kun on kerran oppinut lukemaan, osaisi sen koko loppuikänsä. En tiedä miten on ns. normaaleilla, mutta minä olen kantapään kautta oppinut, että jos olen vuoden ilman että luen juuri mitään, on sen jälkeen lukeminen todella vaikeaa ja hidasta, kunnes taas saa homman jotenkin luistamaan. LUkutaitoa pitää siis ylläpitää lukemalla ainakin viikoittain jotain muutakin kuin yksittäisiä sanoja. Esim. sanomalehden lukemisesta on siinä hyötyä.

Lukihäirikkö kirjoitti:

Kokonaisuutenaan koin itse olevani aika keskiverto tai hiukan keskivertoa parempi oppilas.

Minulla oli myös ongelmia kielissä. Yläasteella tosin sain niistä vielä numeroita 6-7. Lukiossa taas numerot olivat 5-6, ja osa vitosista tuli vasta uusintakokeesta. Englannista kirjoitin I:n ja ruotsista A:n.

Matematiikka, fysiikka ja kemia olivat pääsääntöisesti ysiä. Tosin lukion viimeisenä vuonna kielet veivät niin paljon aikaa, että matematiikan numerot alkoivat laskea, kun en kerennyt tekemään läksyjä. Pärjäsin silti kirjoituksissa niin hyvin, että pääsin papereilla (=ilman pääsykoetta) lukemaan fysiikkaa yliopistoon.

Reaaliaineissa pärjäsin kun kuuntelin tunneilla. (Paitsi viimeinen historiankurssi meinasi mennä hylsyksi, kun opettaja vaihtui, ja uudella opettajalla oli aika kuivat jutut.)

Käsityö oli myös minun vahvoja aineitani, eikä kotitalous, musiikki ja kuviskaan mitenkään huonosti menneet. Liikunta oli lähinnä välttämätön paha, jonka numeroon en edes kiinnittänyt koskaan huomiota. En yhtään muista, mitä se on ollut. En varmaankaan seiskaa huonompi.

Siitä, miten pärjäsin yliopistossa, on jotain mainintaa tuossa otsikolla "kuulomuisti?".

Se, että poikasi oli amiksessa luokkansa parhaimmistoa, on varmasti nostanut hänen itsetuntoaan ja itseluottamustaan niin paljon, että hän kyllä pärjää elämässään. Kannattaa kuitenkin kannustaa häntä harrastamaan lukemista ainakin jollain tasolla, jotta lukutaito ei kokonaan rapistuisi. Sitä kun kuitenkin tarvitaan niin monessa. Esim. opasteet pitää pystyä lukemaan samoin tuotteiden nimet pakettien kyljestä, kun käy kaupassa yms.

Lukihäiriöiselle ei ole itsestäänselvää, että kun on kerran oppinut lukemaan, osaisi sen koko loppuikänsä. En tiedä miten on ns. normaaleilla, mutta minä olen kantapään kautta oppinut, että jos olen vuoden ilman että luen juuri mitään, on sen jälkeen lukeminen todella vaikeaa ja hidasta, kunnes taas saa homman jotenkin luistamaan. LUkutaitoa pitää siis ylläpitää lukemalla ainakin viikoittain jotain muutakin kuin yksittäisiä sanoja. Esim. sanomalehden lukemisesta on siinä hyötyä.

Lue lisää

Lukeminen ja laskeminen voi muuttua todelliseksi painajaiseksi, jos lukivaikeuksinen ei saa tarpeeksi tukea koulunkäyntiin. Edellisissä viesteissä puhuttiin kuulomuistista, ja se onkin monen pelastaja. Kokeisiin lukukin sujuu jos joku on vaikkapa naiuhoittanut koealueen kasetille.

Äiti mainitsi iltalukemisista, tärkeää onkin että vaikeat sanat selitetään ja kerrotaan niiden tarkoitus=) Tärkeä on myös oma lukeminen, niin tuskaista kuin se onkin..Itse ajattelen, että sekä kotona ja koulussa olisi tärkeä tukea tällaisia lapsia, jotta opiskelumotivaatio säilyisi ja että itsetunto kohoaisi. Niin ja muistakaa vaatia koulussa erilaisia tukitoimia lapsen opiskeluun!

Tytär sai keväällä lausunnon mukautuksista englannin ja matikan osalta ja erityisope sanoi, että myös muilla tunneilla hänellä on oltava avustaja lähellä tarvittaessa. Itse kysyin lasten- ja nuortentyöryhmän psykologilta, että olisiko syytä laittaa lapsi lisätutkimuksiin, koska hänellä on myös lievä adhd, mutta ei kuulema ja koska pojalla on adhd, niin psykologin mielestä tiedän kuinka toimia sellaisen lapsen kanssa.. ja kun ei neuropsykologon tutkimuksista ole mukamas mitään apua. Eli pyysin päästä lastenlinnaan, lähetettä sinne, mutta ei. On kurjaa seurata vierestä sitä, kuinka vaikeaa lapselle on varsinkin enkku,matikka ja äikkä. Kauhulla katsoin eilen hänen äikän kirjaansa ja mietin, että kuinka hän oppii ne kaikki nominit sun muut sanaluokat ym. Mutta äitihän ei tiedä mitään... =( Lapsen pääsy tutkimuksiin on kestänyt siksi, koska hän asui isän luona 2 vuotta, kun sinne tahtoi ja isälle mainitsin oppimisvaikeuksista, mutta tämän mielestä olin hölmö, ei lapsella mitään ongelmia ole, vaikka 2. lk:n ope aikoinaan ehdotti sen luokan kertausta, mutta se ei sopinut ex-miehelle ja tämän vaimolle, minullehan asia ei heistä kuulunut. Siksi heti viime syksynä tyttären muutettua luokseni takaisin varastin hänelle ajan tutkimuksiin ja sen myötä olemme nyt tässä tilanteessa, eli saimme vihdoin nuo lausunnot mukautusta varten.Vinkkejä kyllä kaipaisin sitä, että mitä tehdä, vaadinko lisätutkimuksia tms???

Äityliini kirjoitti:

Tytär sai keväällä lausunnon mukautuksista englannin ja matikan osalta ja erityisope sanoi, että myös muilla tunneilla hänellä on oltava avustaja lähellä tarvittaessa. Itse kysyin lasten- ja nuortentyöryhmän psykologilta, että olisiko syytä laittaa lapsi lisätutkimuksiin, koska hänellä on myös lievä adhd, mutta ei kuulema ja koska pojalla on adhd, niin psykologin mielestä tiedän kuinka toimia sellaisen lapsen kanssa.. ja kun ei neuropsykologon tutkimuksista ole mukamas mitään apua. Eli pyysin päästä lastenlinnaan, lähetettä sinne, mutta ei. On kurjaa seurata vierestä sitä, kuinka vaikeaa lapselle on varsinkin enkku,matikka ja äikkä. Kauhulla katsoin eilen hänen äikän kirjaansa ja mietin, että kuinka hän oppii ne kaikki nominit sun muut sanaluokat ym. Mutta äitihän ei tiedä mitään... =( Lapsen pääsy tutkimuksiin on kestänyt siksi, koska hän asui isän luona 2 vuotta, kun sinne tahtoi ja isälle mainitsin oppimisvaikeuksista, mutta tämän mielestä olin hölmö, ei lapsella mitään ongelmia ole, vaikka 2. lk:n ope aikoinaan ehdotti sen luokan kertausta, mutta se ei sopinut ex-miehelle ja tämän vaimolle, minullehan asia ei heistä kuulunut. Siksi heti viime syksynä tyttären muutettua luokseni takaisin varastin hänelle ajan tutkimuksiin ja sen myötä olemme nyt tässä tilanteessa, eli saimme vihdoin nuo lausunnot mukautusta varten.Vinkkejä kyllä kaipaisin sitä, että mitä tehdä, vaadinko lisätutkimuksia tms???

Lue lisää

tytölläsi siis helpotettiin noin montaa perusainetta. eikö ollut puhetta mukautettuun opetukseen siirtymisestä kokonaan? olisi varmaan lapselle etu. tuo helpotushan auttaa vain selviytymään noista aineista vähän eri tavalla, mutta ei auta lasta varsinaisissa ongelmissaan. erityisope tekee jo minkä pystyy ja avustajakin on olemassa, mutta kuka oikeasti yrittää ratkoa pulmia ja helpottaa oppimisvaikeutta? onko koulupsykologia tai puheterapeuttia ( kieliongelmat laajemminkin kuin puheen osalta hoituu sielläkin) käytössä? toisaalta opettajan kanssa yhteistyö ja pohtiminen on tärkeää.. varmasti tutkimuksista sinällään ei ole hyötyä jos jo tiedetään mistä kiikastaa, mutta joku taho olisi löydyttävä joka auttaa lasta oppimisvaikeuksissaan.

vielä siis varmistan että kyse on neljännelle menevästä lapsesta? meille sanottiin joskus että vasta viitosella voi harkita enkun helpotusta jos vaikeuksia siinä tulee ja teillä jo heti! meillä todella puheterapeutti auttoi lasta kuulo ja hahmotus, muisti ja vaikka missä kielellisissä harjoituksissa ekat kolme luokkaa. erityisope keskittyi myös muistiharjoituksiin ja hahmottamiseen. ope oli muuten vaan mukana touhussa täysin rinnoin. neurologilla ei käyty vaikka asia hänelle esitettiin koska sanoi sen olevan tutkimisen vuoksi turhaa juuri siksi että ongelmat ovat tiedossa. kaikki alkoi koulupsykologin testeillä ja siellä käytiin yhdessä porukalla pohtimassa tilannetta ja mitä tehdään.. meillä homma nyt uomassaan ja tietyt vaikeudet ovat ja pysyvät, mutta perusvalmiudet selviytyä on kunnossa. jos vaikeutta ilmenee uudelleen niin sitten tarkastellaan asiaa uudelleen. tuota luokan kertausta mietittiin myös kakkosella, mutta jätettiin se mahdollisuus myöhempään (open tahto) vaiheeseen. meillä epäonnistumisen pelosta oli tulossa este kaikelle yritykselle jossain vaiheessa juuri siksi että asiat tuntuivat ylivoimaisilta hallita.

on sulla muuten tota urakkaa arkipäivissäsi! toivottavasti saat lapselle apua niin että koulu maistuu ja edellytykset oppia pysyy ja paranee. vuosittainhan oppimäärät kasvavat ja "vaikeaa" opittavaa tulee aina vaan lisää kielistä puhumattakaan. niin meillä matikka sujuu onneksi kaikin puolin hyvin.. tuota mukautettua opetusta lähtisin itse hakemaan; lapsi saa suorittaa samaa oppimäärää pienluokassa omaan tahtiin eikä tule paineita muusta porukasta ja keskittyminenkin helpompaa.

Äityliini kirjoitti:

Tytär sai keväällä lausunnon mukautuksista englannin ja matikan osalta ja erityisope sanoi, että myös muilla tunneilla hänellä on oltava avustaja lähellä tarvittaessa. Itse kysyin lasten- ja nuortentyöryhmän psykologilta, että olisiko syytä laittaa lapsi lisätutkimuksiin, koska hänellä on myös lievä adhd, mutta ei kuulema ja koska pojalla on adhd, niin psykologin mielestä tiedän kuinka toimia sellaisen lapsen kanssa.. ja kun ei neuropsykologon tutkimuksista ole mukamas mitään apua. Eli pyysin päästä lastenlinnaan, lähetettä sinne, mutta ei. On kurjaa seurata vierestä sitä, kuinka vaikeaa lapselle on varsinkin enkku,matikka ja äikkä. Kauhulla katsoin eilen hänen äikän kirjaansa ja mietin, että kuinka hän oppii ne kaikki nominit sun muut sanaluokat ym. Mutta äitihän ei tiedä mitään... =( Lapsen pääsy tutkimuksiin on kestänyt siksi, koska hän asui isän luona 2 vuotta, kun sinne tahtoi ja isälle mainitsin oppimisvaikeuksista, mutta tämän mielestä olin hölmö, ei lapsella mitään ongelmia ole, vaikka 2. lk:n ope aikoinaan ehdotti sen luokan kertausta, mutta se ei sopinut ex-miehelle ja tämän vaimolle, minullehan asia ei heistä kuulunut. Siksi heti viime syksynä tyttären muutettua luokseni takaisin varastin hänelle ajan tutkimuksiin ja sen myötä olemme nyt tässä tilanteessa, eli saimme vihdoin nuo lausunnot mukautusta varten.Vinkkejä kyllä kaipaisin sitä, että mitä tehdä, vaadinko lisätutkimuksia tms???

Lue lisää

luin vasta nyt aiemman kirjoituksesi eli asia olikin jo pidemmällä kuin tuosta viestistäsi ymmärsin!

niin ja omiin lapsiin palaa hermot ihan eri tavalla kuin niihin joita työssä kohtaa..

äitee +4 kirjoitti:

tytölläsi siis helpotettiin noin montaa perusainetta. eikö ollut puhetta mukautettuun opetukseen siirtymisestä kokonaan? olisi varmaan lapselle etu. tuo helpotushan auttaa vain selviytymään noista aineista vähän eri tavalla, mutta ei auta lasta varsinaisissa ongelmissaan. erityisope tekee jo minkä pystyy ja avustajakin on olemassa, mutta kuka oikeasti yrittää ratkoa pulmia ja helpottaa oppimisvaikeutta? onko koulupsykologia tai puheterapeuttia ( kieliongelmat laajemminkin kuin puheen osalta hoituu sielläkin) käytössä? toisaalta opettajan kanssa yhteistyö ja pohtiminen on tärkeää.. varmasti tutkimuksista sinällään ei ole hyötyä jos jo tiedetään mistä kiikastaa, mutta joku taho olisi löydyttävä joka auttaa lasta oppimisvaikeuksissaan.

vielä siis varmistan että kyse on neljännelle menevästä lapsesta? meille sanottiin joskus että vasta viitosella voi harkita enkun helpotusta jos vaikeuksia siinä tulee ja teillä jo heti! meillä todella puheterapeutti auttoi lasta kuulo ja hahmotus, muisti ja vaikka missä kielellisissä harjoituksissa ekat kolme luokkaa. erityisope keskittyi myös muistiharjoituksiin ja hahmottamiseen. ope oli muuten vaan mukana touhussa täysin rinnoin. neurologilla ei käyty vaikka asia hänelle esitettiin koska sanoi sen olevan tutkimisen vuoksi turhaa juuri siksi että ongelmat ovat tiedossa. kaikki alkoi koulupsykologin testeillä ja siellä käytiin yhdessä porukalla pohtimassa tilannetta ja mitä tehdään.. meillä homma nyt uomassaan ja tietyt vaikeudet ovat ja pysyvät, mutta perusvalmiudet selviytyä on kunnossa. jos vaikeutta ilmenee uudelleen niin sitten tarkastellaan asiaa uudelleen. tuota luokan kertausta mietittiin myös kakkosella, mutta jätettiin se mahdollisuus myöhempään (open tahto) vaiheeseen. meillä epäonnistumisen pelosta oli tulossa este kaikelle yritykselle jossain vaiheessa juuri siksi että asiat tuntuivat ylivoimaisilta hallita.

on sulla muuten tota urakkaa arkipäivissäsi! toivottavasti saat lapselle apua niin että koulu maistuu ja edellytykset oppia pysyy ja paranee. vuosittainhan oppimäärät kasvavat ja "vaikeaa" opittavaa tulee aina vaan lisää kielistä puhumattakaan. niin meillä matikka sujuu onneksi kaikin puolin hyvin.. tuota mukautettua opetusta lähtisin itse hakemaan; lapsi saa suorittaa samaa oppimäärää pienluokassa omaan tahtiin eikä tule paineita muusta porukasta ja keskittyminenkin helpompaa.

Lue lisää

erittäin hyvistä neuvoista!! =) Meillä tyttö aloitti vitosluokan juuri, eli ei neljättä. Hän tosiaan sai englannin mukautetuksi ja matikan, koska varsinkin enkku on todella vaikeaa. Hän ei osaa edes kysyä mikä sinun nimi on, tai muita tuollaisia "yksinkertaisiakaan" lauseita ja kysymyksiä. Ainut harmi vain on se, että erityisope käy vain pari kertaa viikossa koululla ja toinen harmi on nyt se, että viimevuotinen opettaja, joka oli psykologin yhteenvedossa mukana, siinä jossa nuo mukautukset suunniteltiin, yllättäen vaihtuikin ja nyt on aivan outo ja uusi ope, joka on ihan pihalla koko jutusta. Ja viime viikolla alkoi matikka, niin tytölle annettiin normaali matikan kirja, vaikka hänen piti aloittaa mukautettu matikka. Siinähän on omat kirjat ja lisämatskua siihen saa vaikka ja kuinka paljon. Täytynee huomena soittaa asiasta koululle. Tuo muistiharjoitusjutska kuullosti mielenkiintoiselta. Meillä tytöllä todettiin testeissä muistissa olevan hieman hämminkiä, eli juuri lyhytkestoinen muisti oli heikko, mutta ei puhuttu mitään mistään muistiharjoituksista. Eikä meille edes tarjottu tai mainittu koko pienryhmäasiasta mitään. Päinvastoin kun kysyin että pitäisikö tytön esim. kerrata luokka, niin sitä ei koettu tarpeelliseksi, mukautus kuulema riittää. Mutta katsoessa uutta äikän kirjaa, tiedän, että tämä vuosi nyt alkaneen hissan, fysiikan ja kemian ja äidinkielen osalta tuottaa paljon itkua ja pahaa mieltä, kun nuo ovat kaikki vaikeita aineita ja juuri niitä lukuaineita. Täytyy ottaa puheeksi tuo pienluokkamahdollisuus. Omalla koululla sitä on vain eka ja toka luokkalaisille tarjolla, eli se tietäisi koulun vaihtoa. Mutta parempi sekin, kuin se, että tyttö ei halua edes jatkaa yläasteelle kun koulu on niin vaikeaa.