Lihava on ruma - laiha on kaunis.
Lihava on ruma – laiha on kaunis.
Lihava on tyhmä – laiha on fiksu.
Lihava on sairas – laiha on terve.
Lihava on laiska – laiha on ahkera.
Lihava ei saa/ei osaa pukeutua kauniisti/tyylikkäästi –
laiha osaa/saa pukeutua kauniisti/tyylikkäästi.
Lihava on huonokuntoinen – laiha on hyväkuntoinen.
Lihava ei menesty työmaailmassa – laiha menestyy työmaailmassa.
Lihava on ilkeä ihminen – laiha on mukava ihminen.
Lihavalla on huono itsetunto – laihalla on hyvä itsetunto.
Lihava on onneton – laiha on onnellinen.
Ja kaikki päinvastoin…
Näitä palstoja lukiessa tulee väkisinkin saamaan edellä mainitut käsitykset.
Mutta enimmäkseen ensimmäisellä mainitulla tavalla.
Palstoilla antavat kaikki tietäviä neuvoja ne, joilla ylipainoa ei ole koskaan ollutkaan.
Sairauksista puhutaan, kuin ne tulisivat vain lihaville ja kaikki ne sairaudetkin johtuvat ylipainosta.
Ja veromarkatkin menevät vain lihavien sairauksien hoitoon. Laihoilla niitä ei ole.
Hirveitä paineita otetaan hyväksytyksi tulemisesta, ikään kuin se olisi kiloista kiinni.
Syyllistetään ylipainoisten ruokailutottumukset, ikään kuin kaikki laihat söisivät oikein.
Ja selluliittiahan ei voi olla kuin lihavalla, mistä sitä nyt olisi laihalle tullut…
Ja kun tehdään näistä ”sillisalaatti” saadaan aikaiseksi ME.
Me, jotka olemme pitkiä ja pätkiä ja me jotka olemme lihavia, mukavia, hyväkuntoisia tai laihoja,
hauskoja, menestyneitä työmaailmassa tai lihavia mutta fiksuja,
kaveripiirimme ilopillereitä tai laihoja sairaita mutta fiksuja ihmisiä. Jne.
Joku sanoi tuolla palstalla että läski on rumaa,
toisen mielestä laiha lommoposkinen ikään kuin ”kirveellä veistetty” on ruma.
Jonkun mielestä vähän ylipainoinen voi olla kaunis ja muodokas ja
kolmannen mielestä tuolla hoikalla ihmisellä oli upea vartalo!
Syytä olisi lienee katsoa meidän jokaisen peiliin.
Eihän maailma pyöri meidän pikku napamme ympärillä, vaan me pyöritämme maailmaa.
Eihän meidän täydy olla toistemme kopioita?
Ei kait erillaisuus ole pahe? Eiko se olekkin ihmismassojen ”suola”?
Miksi emme voi hyväksyä niin itseämme kuin toisiamme sellaisena kuin olemme?
Nauttia elämästä, niin hyvästä ruoasta kuin liikunnan tuomasta mielihyvästä.
Ja jos joku haluaa elämälleen uuden suunnan niin kannustaen.
Ja jos joku haluaa jatkaa niin kuin ennekin, tuomitsematta…
Lihava on ruma – laiha on kaunis.
Lihava on tyhmä – laiha on fiksu.
Lihava on sairas – laiha on terve.
Lihava on laiska – laiha on ahkera.
Lihava ei saa/ei osaa pukeutua kauniisti/tyylikkäästi –
laiha osaa/saa pukeutua kauniisti/tyylikkäästi.
Lihava on huonokuntoinen – laiha on hyväkuntoinen.
Lihava ei menesty työmaailmassa – laiha menestyy työmaailmassa.
Lihava on ilkeä ihminen – laiha on mukava ihminen.
Lihavalla on huono itsetunto – laihalla on hyvä itsetunto.
Lihava on onneton – laiha on onnellinen.
Ja kaikki päinvastoin…
Näitä palstoja lukiessa tulee väkisinkin saamaan edellä mainitut käsitykset.
Mutta enimmäkseen ensimmäisellä mainitulla tavalla.
Palstoilla antavat kaikki tietäviä neuvoja ne, joilla ylipainoa ei ole koskaan ollutkaan.
Sairauksista puhutaan, kuin ne tulisivat vain lihaville ja kaikki ne sairaudetkin johtuvat ylipainosta.
Ja veromarkatkin menevät vain lihavien sairauksien hoitoon. Laihoilla niitä ei ole.
Hirveitä paineita otetaan hyväksytyksi tulemisesta, ikään kuin se olisi kiloista kiinni.
Syyllistetään ylipainoisten ruokailutottumukset, ikään kuin kaikki laihat söisivät oikein.
Ja selluliittiahan ei voi olla kuin lihavalla, mistä sitä nyt olisi laihalle tullut…
Ja kun tehdään näistä ”sillisalaatti” saadaan aikaiseksi ME.
Me, jotka olemme pitkiä ja pätkiä ja me jotka olemme lihavia, mukavia, hyväkuntoisia tai laihoja,
hauskoja, menestyneitä työmaailmassa tai lihavia mutta fiksuja,
kaveripiirimme ilopillereitä tai laihoja sairaita mutta fiksuja ihmisiä. Jne.
Joku sanoi tuolla palstalla että läski on rumaa,
toisen mielestä laiha lommoposkinen ikään kuin ”kirveellä veistetty” on ruma.
Jonkun mielestä vähän ylipainoinen voi olla kaunis ja muodokas ja
kolmannen mielestä tuolla hoikalla ihmisellä oli upea vartalo!
Syytä olisi lienee katsoa meidän jokaisen peiliin.
Eihän maailma pyöri meidän pikku napamme ympärillä, vaan me pyöritämme maailmaa.
Eihän meidän täydy olla toistemme kopioita?
Ei kait erillaisuus ole pahe? Eiko se olekkin ihmismassojen ”suola”?
Miksi emme voi hyväksyä niin itseämme kuin toisiamme sellaisena kuin olemme?
Nauttia elämästä, niin hyvästä ruoasta kuin liikunnan tuomasta mielihyvästä.
Ja jos joku haluaa elämälleen uuden suunnan niin kannustaen.
Ja jos joku haluaa jatkaa niin kuin ennekin, tuomitsematta…
Vastaukset 4
Vanhimmat
Tuo on aivan järkyttävää. Ketään ei voi arvostella painon,sukupuolen tai muun ominaisuuden perusteella. Me kaikki olemme yhtä arvokkaita ja kauniita sellaisina kuin olemme. Jokainen meistä on erilainen ruumiinrakenteeltaan,ulkonäöltään,väriltään jne. Kaikki tulee hyväksyä sellaisina kuin olemme. Kyllä ylipainoisistakin löytyy mukavia ja fiksuja ihmisiä. Ei se tarkoita sitä,että kaikkien laihojen pitäisi olla lihavia parempia ihmisiä. Kerronpa tässä esimerkin. Vaikka itse olen ylipainoinen,niin silti olen hyvin mukava,fiksu,järkevä,nätti nuori ihminen. Kun toinen on ylipainoinen,se on hänen oma asiansa. Itse ylipainoiset kantavat omat läskinsä,elleivät he itse halua tehdä asialle mitään. Itse olen laihduttanut 30 kg pois,mikä on erittäin hyvä saavutus. Vielä pitäisi saada sellaiset 15-20 kg pois,mutta eiköhän nekin kilot aikanaan tipu pois. Minun suvussani on monta ylipainoista henkilöä ja silti he kaikki ovat mukavia. Kerron tässä samalla toisen hyvän jutun,vaikka tämä ei tähän asiaan varsinaisesti liity. Kun olin kuntoutuskurssilla,niin minut nostettiin hämähäkin seitin läpi. kukaan nostajista ei sanonut minulle,että sinä olet painava eikä mitään muutakaan loukkaavaa. Siksi minä tunnun kevyemmältä kuin mitä aikaisemmin,kun olen saanut ne 30 kg pois. Itselläni painoennätys oli 107 kg ja silloin minä tunnuin painavalta kuin joku raskas esine. Sanon vielä kerran,että hyväksykää ihmiset sellaisina kuin he itse ovat. Jos joku on vaikeasti ylipainoinen,jolla on suuri riski sairastua sen aiheuttamiin sairauksiin,niin silloin pitää sille ylipainoiselle asiallisesti ja kohteliaasti sanoa asiasta. Voi vaikka sanoa näin,että hei oletko ajatellut laihduttaa,koska sulla on suuri riski sairastua ylipainon aiheuttamiin sairauksiin ja sinusta itsestäänki varmaan tuntuu vaikealta liikkua ylipainon takia. Eikä saa mitenkään loukkaavasti sanoa,että laihduta nyt hyvä ihminen,koska olet noin läski. Tämäntyyppiset sanomat loukkaavat sitä ylipainoista. Jos ei uskalla sanoa asiaan mitään,niin antakaa asian olla. Kyllä ne ylipainoiset itse huomaavat,milloin asialle todella kannattaa tehdä jotakin.
Omalta kohdaltani voin sanoa sen että olen saanut muiden neuvoja aivan tarpeeksi. Eiköhän jokainen ylipainoinen tiedä mitä se keholle tekee, aivan kuin tupakoiva tietää että tupakointi on pahasta.
On totta että ylipaino aiheuttaa sairauksia, mutta niin tekee monet muutkin ihmisten pahat tavat.... Että asiallisuus on eri juttu ja lihavien ajojahti toinen. Ylipaino, sekin on sairaus, syitä on monia, ja ylipainoisia on turha yrittää syyllistää!!!!
Eri juttu on se että itse haluaa laihduttaa, ja toinen haluaa tukea. Jos itse ei ole laihdutukseen valmis, siitä ei tule mitään. Toisen takia sitä ei ikinä kannata aloittaa!!!
Ja laihduttaminen on todella vaikeaa, sen tietää vain ne jotka ovat joutuneet laihduttamaan kymmeniä kiloja.
Sitä paitsi laihduttaminen on väärä sana, painonhallinta on oikea...
Aatelkaapa jos kaikki näytettäisiin samalta ja oltas samanpainoisia ja -kokoisia, kiinnittäiskö kukaan toisen huomiota? Eikö se erilaisuus ole aina se, joka huomataan? Yksitoikkosta massaa oltas koko sakki jos ei kukaan olis ylipainoinen, muodokas, hoikka tai laiha.
Ajattelevat aikuiset osaavat arvostaa ihmistä muiden, henkisten ominaisuuksien perusteella. Tai olla arvostelematta ventovierasta. Aikuisena jokainen kukka kukkii ja oma itsetunto ja viihtyvyys ratkaisee. Toinen tykkää toisesta toinen toisesta.
Olin 4 vuotta yhteensä reilu 200 päivää sijaisena y-a:lla ja tarkkiksella, vähän lukiossakin. Vakuutuin siitä, että vanhempien olisi kannettava vastuu myös lasten ravintotottumusten puolesta. Pelkkä koulun valistus ei tule olemaan riittävä.
Valitettavasti maailma on julma ja lapset/nuoret joskus ajattelemattomia, kypsymättömiä. Lapsia saatetaan kiusata ylipainon takia, heitä kiusataan myös alipainon takia. Molemmista ääripäistä löytyy sairautta. Harmittavan usein nuorena omaksutut ruokailutottumukset jatkuvat läpi elämän.