Kuinka voinkin vihata sinua näin paljon. Minusta tuntuu, että kaikki mitä meillä oli, oli sulle yks helvetin hailee. Petit luottamukseni törkeällä tavalla. Kuinka saatoit pistää kaiken paskaksi tosta vaan??
Ei mulla ole vielä tarpeeksi asiaa. Liian vähän aikaa on mennyt, että pystyisin kokonaisuudessa kuvailemaan miten pahalta tuntuu. Paljon minä sinulta ymmärsin ja anteeksi annoin, mutta olitkin vielä uskomattoman paljon tyhmempi aasi kun osasin arvata, kun edes vaivauduit kysymään "onko kaikki nyt pilalla?". Toivon sinulle että mätänisit helvetissä jonne kaiken oikeuden mukaan kuulutkin. oot yks onneton kasa paskaa ja senhän myönnätkin.. V****akos sillä tosin mulle on enää mitään merkitystä. Olet mitä olet se asia ei liikuta mua enää pätkääkään.
Mulla on niin totaalisen pettynyt ja petetty olo. Tästä eteenpäin mun tärkein tavote on hankkiutua sun aiheuttamasta surusta, vihasta ja pettymyksestä eroon. Tiiän että helppoo se ei tule olemaan, mutta ainakin aion yrittää niin tosissaan kuin vain voin. ENÄÄ IKINÄ EN HALUA SINUA TAKAISIN! Tapoit rakkauden sinuun ja jos jotain tunteita jäi salaa jäljelle mielensopukoihin aion kaivaa ne ulos ja kiduttaa hengiltä. En tiedä auttaako tälläinen silmitön viha sinua kohtaan minua henk. koht., mutta myönnettävä tälläisetkin tunteet on.
Vielä en pysty edes yksityiskohtaisesti kirjoittamaan tämän suhteen tarinaa ja sen rumaa, ikävää ja tuskaista loppua. Asiat pyörii päässä vielä kauan. Myönnän, että pelkään menettäväni järkeni, kun elän tätä painajaista.
Tämän suhteen loppumisessa on varmasti ja kieltämättä hyvätkin puolensa ja ne on vielä kaikenlisäksi aika suuret:
1. Enää ei tartte kuunnella sun ainaista valitusta, kun pitäs olla kunnolla kuin muut ihmiset. Ei helvetti mikä yli-ihminen kuvitteletkaan olevasi saastainen siipeilijä.
2.Ei tartte kuunnella sun känni toilailuja ja olla huolissaan.
3.Eikä myöskään masennus itsesäälissä rypemis paskaa.
4. Ei tartte enää aatella sua!
Nyt mulla on mahdollisuus löytää joku tosimies, eikä vain oottaa millon sunlainen apina kasvaa ihmiseksi. En minä sitä aikusta sinusta koskaan olettanut tulevankaan.
No pakko myöntää ja tämä hävettää:
Jollain tasolla toivoin, että rauhoittuisit ja tasaannut, kunhan saat elämän raiteilleen ja (kieltämättä) huono onnesikin kääntyy, niin että sun kans ois voinu tulla pitempäänkin toimeen. Totuushan on vaan se, että jos sulla ei niitä ongelmia omasta takaa ole tarpeeksi niin niitä kyllä järjestät. Tiedän minä oikein hyvin, ettei ihmistä voi muuttaa. Välillä meno sun kans kulki niin monella ylikierroksella , että olin kaikkeen jo tosi väsynyt. Tiesin etten tätä loputtomiin jaksa ja siksi olin kai hijaa mielessäni varautunut meidän välien katkeamiseen vaikken sitä iselleni myöntänytkään. Suunnattoman ihastumisen, toisaalta ihailun ja välittämisen vahvat tunteet eivät olisi antanut minun irrottautua sinusta syyttäsuotta. Tässä kohti kiitos, kun sellaisen minulle annoit, vaikka vihaankin sua sen tähden. ja toisin sinun olisi kuulunut tehdä!
Paljon on vielä ajatuksia sisällä ja toivon, vain että tästä yli pääsen. Meidän yhteistä tulevaisuutta kavereina en osaa lähteä arvaamaan. Jos sellainen on mahdollista kaiken jälkeen niin tulkoon. Se ei ole minulle tässä kuitenkaan päämäärä.. Oikeastaan tahtoisin vain unohtaa sinut, mutta mahdotontahan se on. joskus tämä juttu voi kuitenkin kutistua omiin mittasuhteisiin ja jäädä yhdeksi kokemukseksi elämän polulla. Sita kovasti toivon. Varmasti tästä paljon opin ja voihan olla joku päivä vielä nauran koko tälle hektiselle kokemukselle...
Hyvää kesän loppua kaikille!!!
Ei mulla ole vielä tarpeeksi asiaa. Liian vähän aikaa on mennyt, että pystyisin kokonaisuudessa kuvailemaan miten pahalta tuntuu. Paljon minä sinulta ymmärsin ja anteeksi annoin, mutta olitkin vielä uskomattoman paljon tyhmempi aasi kun osasin arvata, kun edes vaivauduit kysymään "onko kaikki nyt pilalla?". Toivon sinulle että mätänisit helvetissä jonne kaiken oikeuden mukaan kuulutkin. oot yks onneton kasa paskaa ja senhän myönnätkin.. V****akos sillä tosin mulle on enää mitään merkitystä. Olet mitä olet se asia ei liikuta mua enää pätkääkään.
Mulla on niin totaalisen pettynyt ja petetty olo. Tästä eteenpäin mun tärkein tavote on hankkiutua sun aiheuttamasta surusta, vihasta ja pettymyksestä eroon. Tiiän että helppoo se ei tule olemaan, mutta ainakin aion yrittää niin tosissaan kuin vain voin. ENÄÄ IKINÄ EN HALUA SINUA TAKAISIN! Tapoit rakkauden sinuun ja jos jotain tunteita jäi salaa jäljelle mielensopukoihin aion kaivaa ne ulos ja kiduttaa hengiltä. En tiedä auttaako tälläinen silmitön viha sinua kohtaan minua henk. koht., mutta myönnettävä tälläisetkin tunteet on.
Vielä en pysty edes yksityiskohtaisesti kirjoittamaan tämän suhteen tarinaa ja sen rumaa, ikävää ja tuskaista loppua. Asiat pyörii päässä vielä kauan. Myönnän, että pelkään menettäväni järkeni, kun elän tätä painajaista.
Tämän suhteen loppumisessa on varmasti ja kieltämättä hyvätkin puolensa ja ne on vielä kaikenlisäksi aika suuret:
1. Enää ei tartte kuunnella sun ainaista valitusta, kun pitäs olla kunnolla kuin muut ihmiset. Ei helvetti mikä yli-ihminen kuvitteletkaan olevasi saastainen siipeilijä.
2.Ei tartte kuunnella sun känni toilailuja ja olla huolissaan.
3.Eikä myöskään masennus itsesäälissä rypemis paskaa.
4. Ei tartte enää aatella sua!
Nyt mulla on mahdollisuus löytää joku tosimies, eikä vain oottaa millon sunlainen apina kasvaa ihmiseksi. En minä sitä aikusta sinusta koskaan olettanut tulevankaan.
No pakko myöntää ja tämä hävettää:
Jollain tasolla toivoin, että rauhoittuisit ja tasaannut, kunhan saat elämän raiteilleen ja (kieltämättä) huono onnesikin kääntyy, niin että sun kans ois voinu tulla pitempäänkin toimeen. Totuushan on vaan se, että jos sulla ei niitä ongelmia omasta takaa ole tarpeeksi niin niitä kyllä järjestät. Tiedän minä oikein hyvin, ettei ihmistä voi muuttaa. Välillä meno sun kans kulki niin monella ylikierroksella , että olin kaikkeen jo tosi väsynyt. Tiesin etten tätä loputtomiin jaksa ja siksi olin kai hijaa mielessäni varautunut meidän välien katkeamiseen vaikken sitä iselleni myöntänytkään. Suunnattoman ihastumisen, toisaalta ihailun ja välittämisen vahvat tunteet eivät olisi antanut minun irrottautua sinusta syyttäsuotta. Tässä kohti kiitos, kun sellaisen minulle annoit, vaikka vihaankin sua sen tähden. ja toisin sinun olisi kuulunut tehdä!
Paljon on vielä ajatuksia sisällä ja toivon, vain että tästä yli pääsen. Meidän yhteistä tulevaisuutta kavereina en osaa lähteä arvaamaan. Jos sellainen on mahdollista kaiken jälkeen niin tulkoon. Se ei ole minulle tässä kuitenkaan päämäärä.. Oikeastaan tahtoisin vain unohtaa sinut, mutta mahdotontahan se on. joskus tämä juttu voi kuitenkin kutistua omiin mittasuhteisiin ja jäädä yhdeksi kokemukseksi elämän polulla. Sita kovasti toivon. Varmasti tästä paljon opin ja voihan olla joku päivä vielä nauran koko tälle hektiselle kokemukselle...
Hyvää kesän loppua kaikille!!!
Vastaukset 3
Vanhimmat
Olenkohan kenties kirjoittanut itseltäni tietämättä... Niin samanlainen on minun oloni kuin sinun. Voin allekirjoittaa joka tunteen ja joka sanan, jotka kirjoitit.
Meitä on siis ainakin kaksi tässä maailmassa jotka tällä hetkellä jakavat tämän tunteen.
Huoli selviämisestä on suuri. Mistä kokoan eväät joilla jatkan matkaa? Niin paljon meni murskaksi minulta kysymättä. Minäkin voin todeta että pitkällä tähtäimellä on paljon parempi että loppu tuli nyt, mutta miksi niin rumasti, julmasti jne.
Minäkin iloitsen siitä että minun ei tarvitse enää hävetä entistä miestäni läheisten seurassa, eikä ammentaa kaikkia voimavarojani saamatta yhtään mitään itse.
Mutta miten on saattanut niin hirveästi erehtyä ja rakastaa niin vääränlaista ihmistä uskoen kaikkeen hyvään ja kauniiseen?
Pidetään toisistamme kiinni tässä elämän aallokossa. Kai me tästä selvitään? Joskus?
kolmas ja ihan samoja tunteita,mutta olen jo toipunut melkein kokonaan kun vielä muistan ex-n sanat mitä?Eihän koskaan ole mitään ollutkaan,tokas kun kieriskelin tuskissani.
Kovin kuulostaa tutulta. Olisin voinut tuon itse kirjoittaa puolisen vuotta sitten. Kukaan ei voi ymmärtää sitä tuskaa, jonka pettäminen aiheuttaa ja vaikka pettäjä itse kuvittelee kärsivänsä helvetin liekkejä niin tuskin vaan on pienintäkään aavistusta kuinka pahalta petetyksi tuleminen tuntuu.
Eikä pettäjä varmaan edes tajua sitä, kuinka paljon rikkoo ja kuinka paljon pahaa oloa aiheuttaa. Ja minkä takia? Miksi ei voi miehessä olla tarpeeksi munaa laittaa edellinen suhde poikki siinä vaiheessa kun muualle tarvii mennä? Miksi pitää pettää? Antaako jotain vallantuntua tai itsetuntoa se, että pelleillä siellä ja täällä? Pellejä ja aaseja ja saatanan tyhmiä ne miehet jotka pettää. Sama tietty koskee naisia...
Sinulle toivon voimia ja jaksamista. Siltä ei nyt tunnu, mutta se pahin kipu menee ajan kanssa ohi. Etsi itsellesi joku jolle voit sydäntäsi purkaa ja jonka kanssa voit alkaa rakentaa omaa elämääsi niistä sirpaleista joita ei tällä hetkellä varmasti edes tunnu löytyvän. Tee kaikkea mikä vähänkin tuntuu hyvältä. Itse istuin ensimmäisen kuukauden aikana saunassa varmasti joka päivä, parhaana kaksikin kertaa. Itke ja reuho, lähde lenkille ja juokse itsesi niin väsyksiin, että olet turta... Jokaisen tavat selvitä on erilaiset, etsi ne omat.
Positiivista tässä kaikesa on se, että muutaman kuukauden päästä jo tunnet itsesi paremmin kuin ennen, olet uskomattoman voimakas ja ymmärrät niin monia monia ihmisiä hyvin. Onhan se laiha lohtu, mutta ainakain pääset eroon selkärangattomasta luuseripellestä, joka on todella säälittävä. Itseäsi älä syytä äijäsi pettämisestä, niin raukka ei tarvi olla, ettei esim ongelmiin muuta ratkaisua keksi kuin pettäminen.
Voimia sulle ja kaukohalauksia. Kyllä tästä selviä!