Ihan uteliaisuuttani haluaisin kysyä miten te muut jaatte yleensä kulut?
Maksaako toinen kaiken ja toinen vain omat kulunsa vai häh?
Itse omassa suhteessani maksan auton ja kaiken siihen liittyvän kuten renkaat,huollot,bensan jne.
Emäntä ei edes suostu ajamaan kun ei ole automaatti, mutta ilolla kyllä kyydissä istuu kun sitä pitää kuskata kaupasta toiseen.
Auton lisäksi maksan vielä lähestulkoon kaikki asuntoon hankittavat tavarat (tapetit, maalit, kaapit, hyllyt jne.)
Tämän lisäksi vielä melkein aina kotivakuutuksen ja muut maksut ja nyt alkaa tuntua, että tässä ollaan vaan maksumiehenä eikä mitään muuta.
Vai onko emäntä vaan oppinut hyvälle kun minä olen yleensä koittanut hoitaa näitä maksuja eikä emäntä enää ymmärrä, että hänenkin pitäisi niihin osallistua?
Olen kyllä aika ulalla ja mietin muutosta, mutta mielelläni haluaisin kuulla muidenkin "ongelmista"
Kiitos kun kuuntelette ruikutustani
-Maksumies-
Maksaako toinen kaiken ja toinen vain omat kulunsa vai häh?
Itse omassa suhteessani maksan auton ja kaiken siihen liittyvän kuten renkaat,huollot,bensan jne.
Emäntä ei edes suostu ajamaan kun ei ole automaatti, mutta ilolla kyllä kyydissä istuu kun sitä pitää kuskata kaupasta toiseen.
Auton lisäksi maksan vielä lähestulkoon kaikki asuntoon hankittavat tavarat (tapetit, maalit, kaapit, hyllyt jne.)
Tämän lisäksi vielä melkein aina kotivakuutuksen ja muut maksut ja nyt alkaa tuntua, että tässä ollaan vaan maksumiehenä eikä mitään muuta.
Vai onko emäntä vaan oppinut hyvälle kun minä olen yleensä koittanut hoitaa näitä maksuja eikä emäntä enää ymmärrä, että hänenkin pitäisi niihin osallistua?
Olen kyllä aika ulalla ja mietin muutosta, mutta mielelläni haluaisin kuulla muidenkin "ongelmista"
Kiitos kun kuuntelette ruikutustani
-Maksumies-
Vastaukset 16
Vanhimmat
vähän tarkennusta tilanteeseen... Miten jakautuu sitten asumiskustannukset (vuokra/lainanlyhennys) tai ruokaostokset. Nehän ne lienevät suurimmat kulut?
Minä maksan lainanlyhennyksen ja puolet vastikkeesta
ja ruokatottumukset meillä on aika erilaiset, joten
maksan kaupassa yleensä kaikki omat evääni ja maidot,leivät ja muut ei liha ruuat.
Usein tulee kyllä maksettua emämmän ruuat kun en kehtaa kassalla edes sanoa, että maksappa omasi.
Eli koska maksat käytännössä asumisen, reilua olisi että vaimosi maksaisi kaikki ruuat, jolloin kulut tasoittuisivat. Nykyaikana ei kuitenkaan pitäisi olla "miesmaksaakaiken" -meininkiä. Tietenkin asiaan vaikuttaa jos toinen on esim opiskelija, minimiäitiysrahalla tms.
Auton kuluista sen verta, että mikäli vain sinä istut ratin takana, niin siinä tapauksessa vaimosi ei pitäisi osallistua kuluihin (jälleen yleinen ulkopuolisen mielipide). Hänen kyydittämistä kauppoihin sun muualle, voikin sitten verrata vaikka siihen, että hän ostaa itselleen nättejä vaatteita ja meikkejä (josta siis sinäkin jossain määrin hyödyt) :D
Koska minä ajan ja pää-asiassa käytän auton niin myös sen kulut maksan, mutta auton pitäminen kun ei suomessa ole mitään halpaa hommaa niin emäntä sais jotenkin epäsuorasti osallistua asiaan vaikka maksamalla edes jotain yhteisiä maksuja.
Pitää alkaa puhumaan hellävaraisesti asiasta jos vaikka ne ruokakulut sais siitä emännän pussista, eikä kaikki menis vaatteisiin kun niitäkin on jo ainakin 4 kaapillista minun puoleen kaappiin verrattuna.
Kiitos ku annoit vähän näkökulmaa ulkopuolisen silmin.
Olen tässä muuttamassa miesystäväni omistamaan asuntoon.Suunnittelimme juuri kulujen jakamista ja aiomme kokeilla seuraavaa. Ruokamenoille oma tili, jonne laitamme saman summan kuussa molemmat. Hän hoitaa oman asuntolainansa ja minä taas vastikkeen ja sähkön veden. Molemmilla meillä on oma auto ja hoidamme ne omilla tuloillamme. Ajelemme tosin molemmat miten sattuu toistemme autoilla =D
Minulla ei ehkä ole varaa näin tehden ostella vaatteita tai meikkejä joka viikko näin tehden mutta mitäs siitä, olemme tasavertaisia asumismenojen osalta.
Vakuutuksissa huomasimme tarkistuksen tarvetta ja niitä kilpailutamme nyt. Ne maksetaan kans ns."ruokatililtä". Eli tuo yhteinen tili laskuja/ruokaa varten tuntuu meistä hyvältä, koska kiinteät vuosittaiset kulut nyt kuitenkin on tiedossa ja niitä varten voi varautua jo ajoissa.
Suurempia remontteja tai sisustuksia emme aio tehdä vuoteen, sillä päätimme että asumme vuoden yhdessä ja katsomme sujuuko elo? Sitten mietimme suurempaa asuntoa.
ja siitä sitten maksettaisiin kaikki laskut ja perheen kulut. Nk. omaan käyttöön varat sitten katsottaisiin erikseen. Jos haluaa pitää omat tilit, mikäs siinä, mutta voihan ne tulot ja menot ensin laskea ja katsoa, mitä viivan alle jää jaettavaa. Puhdasta matematiikkaa...En minäkään hyvällä katselisi liikoja heräteostoja ja vaate ym. hankintoja. Pihiksi on elämä opettanut;)
Ovatko vuokra ja lainanlyhennys samanlaisia yhteisasumisen kustannuksia?
Tavallaan eivät. Vuokra menee ulkopuoliselle, mutta lainanlyhennyksestä jää sentään jotain taskunpohjalle (pala siitä asunnosta).
Minusta olisi kaikkein selvintä, että mikäli toinen ei halua osallistua yhteiseen asuntolainaan ja sen maksuun, niin tällöin tämä toinen maksaa toiselle vuokraa esim. puolesta asunnosta. Samaa periaatetta voi käyttää autolainaan. Se joka haluaa omistaa auton, myös maksaa sitä. Jos toinen haluaa käyttää sitä, niin siitä sopii sitten maksaakin jotain (kilometrikorvaus tms). Kumpikin maksaa omat ruokakustannuksensa.
Tässä kuvaus periaatteesta: Yhdessä, mutta erillään.
Kokonaan eri kysymys on se, että mitä tehdään silloin kun toisella ei olekaan tuloja? Velkaantuuko toinen osapuoli toiselle vai pitääkö toisen heittää toinen ulos? Miten toimitaan äitiysloman aikana jos lapsia siunaantuu? Miten toimitaan jos esim. äiti, jää hoitovapaalle kotiin lapsia hoitamaan?
Ehkä inhimillistä olisi, että kustannuksiin osallistutaan siinä suhteessa mitä tuo rahaa sisään talouteen. Jos jossain ajanhetkenä rahaa ei tulekaan sisään, niin ei siitä tule myöskään velkaantua. Jos on tuloja, on myös velvollisuus osallistua kustannuksiin.
Entäs sitten omat rahat? Kuitenkin kummallakin on omia törsäyskohteita on ne sitten naisten meikkejä tai niitä "alevaatteita" tai miesten omia elektroniikka leluja - eiköhän sallita nuo sitten molemmille periaatteella "kun talouden kulut on maksettu, niin sitten voi kuluttaa muuhunkin omistaan".
No entäs sitten jos tulot onkin toisella väliaikaisesti nolla hänen ollessa kotiäiti tai kotiisi? Onko silloin omia rahoja? Pitäisikö osa toisen tuloista allokoida siinä tapauksessa toisen "omaksi rahaksi" koska pitäähän toisellakin olla vapautta käyttää "omaa rahaa" ettei tunne olevan koko ajan toisen almujen varassa.
Entäs miten toimitaan jos tulot tippuvat toisella nollaan, mutta on kuitenkin saanut säästöjä tilille? Onko silloin "omaa rahaa" toisen tilistä? Jos ei, niin sehän olisi tavallaan rangaistus siitä että on saanut jotain säästöön eikä ole tuhlannut niitä rahoja "omiin menoihin". Jos taas kyllä, niin sekin on väärin koska jos toisella on rahaa säästössä, mutta toinen joutuu pienestä palkastaan antamaan toiselle.
Ehkä näiden talousavioliittojen sijasta pitäisi keskittyä rakkausavioliittoihin joissa se maksaa jolla on.
Mutta kuka uskaltaa luottaa toiseen niin paljon tässä maailmassa jossa petetään, erotaan ja laskelmoidaan niin paljon kuin ehtii? Mistä tunnet aidon rakkauden?
Enemmän kysymyksiä kuin vastauksia. Muuta en voinut tarjota.
Yhdessä ollaan oltu 5 vuotta josta saman katon alla nelisen vuotta. Meillä kulut jaetaan maksukyvyn mukaan, olemme lopputyötä vaille valmiita opiskelijoita, tällä hetkellä kesätöissä. Miehen bruttokuukausitulo on 300-400 euroa enemmän kuin minulla, talvisin tulot koostuvat epäsäännöllisistä palkkatuloista ja opintotuesta. Minulla on yleensä enemmän töitä talvisin, kun taas mieheni on 5 kuukautta töissä kesällä jolloin rahaa jää säästöön.
Meillä kulut tosiaan jaetaan sen mukaan, kummalla on rahaa. Rahat ovat kuin yhteiset, vaikka eri tileillä ovatkin, eli ne käytetään yhteisiin menoihin yhtä lailla kuin omiinkin menoihin. Viime kesänä mieheni ei ollut töissä vaan opiskeli, jolloin minä kannoin suuremman taloudellisen vastuun. Toissa kesänä tilanne oli päin vastainen.
Tässä tietoa siitä, miten me tällä hetkellä jaamme tulot:
- Vuokra on jaettu niin, että maksamme koko vuokran joka toinen kk, ei siis jaeta kuukausittain
- Sähkölaskuista maksetaan joka toinen
- Aamulehden lasku maksaa kuka ehtii
- Vakuutusmaksut jaetaan
- Auton tankkaa se, jonka ajon aikana tankki tyhjenee
- Molemmat maksaa omat kännykkälaskunsa
- Ruokaostokset maksetaan about joka toinen kerta, senttejä ei lasketa
- Yhteiset päivittäistavaraostokset maksaa se jolla on enemmän rahaa tai ehtii :)
Mieheni on ostanut auton renkaat ja kustantanut huollot (eivät ole olleet kovin kalliita tähän emnnessä), minä taas olen ostanut muutamat huonekalut, verhot ja muuta pientä asuntoomme.
Suurempia rahaongelmia ei meillä ole, aika kivuttomasti olemme löytäneet meille sopivan mallin. Meistä kumpikaan ei ole tuhlaajaluontoinen, eikä kummallakaan ole rahaa nieleviä harrastuksia. Meillä jokaista kulua ei todellakaan jaeta 50-50, sillä emme jaksa laskea euroja ja siirrellä rakaa kuukausittain tililtä toiselle. Mutta emme myöskään halua yhteistä tiliä. Nykyinen malli on hyvä: Menot jaetaan suunnilleen tasan, maksukyvyn mukaan.
En tiedä millaiset tulot avovaimollasi on, ilmeisesti sentään jonkinlaiset, kerta toivot hänenkin osallistuvan menoihin. Kuulostaa kieltämättä hivenen omituiselta, että sinä maksat kaikki yhteiset kulut ja hän vain omat kulunsa, varsinkin jos tulonne ovat suunnilleen samaa suuruusluokkaa. Kyllä sun mielestäni kannattaa keskustella asiasta naisesi kanssa, tai sitten suosia suoran käytännön toimintaa. Anna hänelle seuraava vakuutuslasku ja pyydä häntä maksamaan se. Ehkä hän ymmärtää vinkin :)
Emäntäni maksaa autokulunsa sekä "itsensä" kulut. Toisinaan ruokaostokset.
Toki hän haluaisi maksaa enemmänkin, mutta minä hoitelen mieluusti kaikki muut kulut. Omakotitalossa asuminenkin kun on niin "halpaa".
Melkein samat tulot. Kaikki puoliksi.Myös autokulut ja minä ajan aina, kun isännällä ei ole korttia. Yhteisiä ja lasten menoja, niin kuuluu yhdessä maksaa. En haluaisi kyllä elää ukon siivellä. Enkä kyllä elättäisi ukkoakaan jos se hurvittelisi oma rahat johonkin hömpötykseen.Tv:t, stereot ja muut elektroniikat puoleksi maksettu, käytän niitä yhtäpaljon ja valitaan ne myös yhdessä, kun en halua mitään halpaa ja huonoa karvalakkimallia. No on puhuttu että jos toisella on isommat tulot niin sitten isotulosempi tietenki maksaa enemmän.Kumpikin tyytyväisiä olleet 7v kun yhessä eletty.
Ollaan seurusteltu reilu 3 vuotta. Itse opiskelen(käyn töissä myös sen ohessa) ja avomieheni on yrittäjä. Molemmilla on autot, joiden kulut maksetaan itse. Laskut (tv-lupa, sähkö, netti ym) maksetaan "joka toinen"-periaatteella. Eli esim. nettilaskuista joka toisen maksan minä ja joka toisen mies. En halua olla siivellä eläjä, joten en suostu siihen että mies maksais kaikki kulut.
Jos emäntäsi käy töissä normaalisti ja saa normaalin liksan niin tässä on hyvä vihje.
(Meillä toimii). Käännätte tietyn summan yhteiselle tilille, josta sitten maksetaan yhteiset menot/laskut.
Ruoat meillä kyllä taitaa mennä suurinosa minun eikä mieheni pussista. Mutta kuka niitä laskee, yhteisestä pussistahan ne loppujen lopuksi menevät.
Niin että maksoin ite kaiken. No ei sekään riittäny. Exän perään piti kuitenki lähteä. Että se suomalaisesta naisesta!
Yhteiset menot, yhteiset tilit, yhteiset rahat. Ei olla niin rikkaita että tarttis avioehtojakaan :)
Se menee: Molemmat maksavat omilta tileiltään kaikki perheen laskut ja kulut niin, että molemmille jää omaa käyttörahaa suurinpiirtein samanverran. Tuosta "omasta rahasta" tietysti maksetaan sitten omat ruokailut töissä, työmatkakulut, harrastukset, vaatteet jne.