Kun mies on poissa, matkoilla jne. ja soittaa minulle... ei han koskaan ole aidosti kiinnostunut miten menee, mitä kuuluu, kuinka voin. Hän esittää kyllä jonkunlaisen kysymyksen, johon ehdin yleensä vastata lyhyesti jotain kun hän saa siitä aasinsillan omille kertomuksilleen ja sen enempää minun voinnistani ei puhutakaan. Hänen asioistaan, muista maailman tapahtumista ja sitten hän yhtäkkiä muistaa että pitikin soittaa jollekin tärkeä puhelu taikka yhtäkkiä pitääkin lopettaa kun pitää lähteä päivälliselle tms. Jutuissaan hän yleensä "valitteleee" kuinka tylsää siellä on (missä sitten onkaan), mitä kaikkea vähemmän mukavaa on joutunut tekemään (kuten harrastamaan jotain urheilua josta TIEDÄN hänen pitävän). Hän antaa sen kuvan kuin se olisi ikävää, mutta jo seuraavalle matkalle hän lähtee intoa puhkuen. Tunnen mieheni äänensävystä milloin hän viihtyy ja milloin ei. Joskus hän ei ole viihtynyt, on ollut ikävissä paikoissa ja tilanteissa ja sellaisen kuulee äänestä. Myös sen kuulee milloin hän innoissaan. Ja lähestulkoon aina on, vaikka puheissaan toista väittääkin.
En ymmärrä sellaista. En ole koskaan ymmärtänyt että miksi pitää antaa vääränlainen kuva todellisuudesta. Siksipä en enää jaksa kuunnella häntä. Vastaan kyllä, mutta alle 2 minuutin ilmoitan että pitää keskeyttää jonkun tärkeän asian johdosta, olen juuri kaupan kassalla tms.
Ja olen varma, että hänen välinpitämättömyytensä on johtanut minun välinpitämättömyyteeni (en oikeasti enää välitä kuinka hän voi) ja joka ajan mittaan johtaa eroon. Itken sitä sitten joskus, mutta nyt yritän miettiä miten rakennan elämäni uudelleen itselleni.
En ymmärrä sellaista. En ole koskaan ymmärtänyt että miksi pitää antaa vääränlainen kuva todellisuudesta. Siksipä en enää jaksa kuunnella häntä. Vastaan kyllä, mutta alle 2 minuutin ilmoitan että pitää keskeyttää jonkun tärkeän asian johdosta, olen juuri kaupan kassalla tms.
Ja olen varma, että hänen välinpitämättömyytensä on johtanut minun välinpitämättömyyteeni (en oikeasti enää välitä kuinka hän voi) ja joka ajan mittaan johtaa eroon. Itken sitä sitten joskus, mutta nyt yritän miettiä miten rakennan elämäni uudelleen itselleni.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Minä vedän ulkolaisille alani ihmisille eräänlaisia kursseja muutaman kerran vuodessa, oto-hommana. Joka kerran pian kurssin alettua manailen koko touhua, mutta pian kurssin jälkeen taas mieli muuttuu, ja minulla ei ole mitään uutta kurssia vastaan.
Kuules, sellasia ne miehet on.