Poikaystäväni äiti ja tämän uusi mies ovat olleet uskossa muutamia vuosia. Nyt sitten on alkanut tämä jatkuva piina siitä että miksemme mene jo naimisiin? Miksi ei muuteta yhteen? Ja se että heidän mukaansa me eletään esiaviollisessa suhteessa. Piinausta kuulee monta kertaa viikossa sähköpostitse, puhelimitse sekä selän takana jauhamisena. Heidän periaatteena on nyt se että ensin kihloihin, sitten naimisiin ja sitten yhteen muutto ja sitten lapset! Niin tehtiin vuonna nakki!!! Ja tämä anoppikokelas ei nyt ymmärrä ollenkaan meidän tapaa elää. Me ei kuulema kestetä pientä kyselyä! Ja anopin mukaan he ei ole lainkaan meitä painostaneet, päin vastoin kannustaneet!!! Alkaa hermo palaa ku ne ei käsitä kuinka meidän parisuhde kärsii tollasesta! Onneks kundikaverini ei ole uskovainen ja ajattelee asiat kuten minäkin. Anoppi hiillostaa minua kundikaverin katsellessa muualle, että "Täällä maalla olisi niin mukavaa järjestää häät" ja sitten kun mun korva välttää niin sitten kundikaveriltani kysymään heti että "Jokos ajattelit kosia?" Ja samaan henkeen että ennen ette muuta yhteen kun olette naimisissa! Ne on varmaan suunnitelleet hääkutsutkin valmiiksi selkiemme takana...argh! Uskonnoissa ei ole mitään pahaa, mutta jos me kundikaverini kanssa kunnioitamme heidän vakaumustaan niin pitäisi sen olla myös toisinkin päin. Kundikaverini kanssa ollaan päätetty olla hetkeen vastaamatta sen naisen puheluihin...pakko saada elää omaa elämääkin! Mäkun luulin joskus jopa että se on herttanen ja mukava ihminen...Nyt on menny ilmeisesti tarpeeks aikaa että olis jo korkea aika perustaa perhe ym. enää ei armoa anneta näköjään...
Uskovainen anoppi
Minnaliinu
111695
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 11
Vanhimmat
olen kokenut ihan samaa, kuin sinä!
kaikista tärkeintä teidän suhteessa on se, että ettette anna muiden määrätä siitä, mitä te teette ja koska... Itselläni muijan vanhemmat koittivat vaikuttaa asioihin, mutta kun kerroin suoraan mielipiteeni heidän toiminnastaan, niin se loppui.
Lisäksi kande huomioida se, ettette muuta liian lähelle kummankaan appivanhempia, sillä jos he asuvat kävelymatkan päässä, voit olla varma siitä, että ohjeita satelee kaikenaikaa ja niin, että joko anoppi tai appi on niitä kertomassa teillä kotona.
OItse olen tehnyt anopille ja apelle selväksi sen, ettei heillä ole meille asiaa, jos ei ole pyydetty käymään, vaikkakin välimatkaa on vain 500m. Tosin tähän meni aikaa 3 vuotta, mutta se alkaa nyt toimimaan, olkoonkin nin, että olen heidän mustalla listalla.
Tee asiat selviksi appivanhempien kanssa mahdollisimman nopeasti, ja nauttikaa senjälkeen toisistanne.
JK
Kiitos, hyvä tietää että on muitakin. Se on totta että meidän elämä ja heidän elämä ovat kaksi eri asiaa. :) Tsemppiä myös sulle ja mukavaa kesän jatkoa!!!
"Alkaa hermo palaa ku ne ei käsitä kuinka meidän parisuhde kärsii tollasesta! Onneks kundikaverini ei ole uskovainen ja ajattelee asiat kuten minäkin."
No mitä te ajattelette sitten?
vain siitä syystä että joku muu tahtoo jonkun muun menevän avioon, ja itse ei halua mennä.
Miksi ylipäätänsä pitää mennä avioon. Avioliitto on sitäpaitsi aika uusi keksintö. Samoin sukunimi, ennen saattoi kotivävy ottaa vaimonsa suvun nimen, että ei siitä sukunimestäkään niin merkkiä ole, ja niitä otettiin ja vaihdettiinkin tilanteen mukaan, että se siitäkin perustelusta.
1921 papit keksi nimiä ihmisille!
Olisihan se hauska olla häissä, jossa morsian vastaa, että "minä en tahdo, mutta anoppini tahtoo". Siinä olisi ilmettä.
Tämä siis vain ajatuksena, ei tietenkään kenenkään tarvitse eikä kannata mennä naimisiin vain siksi, että joku painostaa siihen.
Historia kertoo vuosisadasta toiseen, kuinka valtiaat naittivat sisariaan toisille valtiaille sovun säilyttämiseksi. Henrik VIII:llä oli 8 vaimoa, Egyptin faaraotkin olivat naimisissa kauniitten keisarinnojensa kanssa, muista vain vaikka Tutankhamon ja Nefertiti. Niin että mikäs uusi keksintö nyt on kyseessä?
Sukunimilaki laadittiin kyllä eduskunnassa, ei sitä papit määränneet. Nykyisin jokainen saa pitää nimensä naimisiin mennessään, niin että ei ne papit määrää siinäkään asiassa.
En minä toki teitä naimisiin yllytä, haluaisin vain, että perustelut olisivat suht´koht´ asiallisia, jos nyt perustella tarvitseepi.
Juu, ei tietenkään pidä mennä naimisiin jos joku muu "painostaa" (ellei se ole tuleva puoliso, ja itsekin haluaa mennä)
Avioliiton historiaa en tunne, mutta eihän sillä nykyhetkeen oli merkitystä. Nyky-yhteiskunnassamme avioliitolla on melko selkeä juridinen asema verratuna esim. avoliittoon tai tapaiseen yhteiselämään. Yhteistä omaisuutta (asunto) kerättäessä on parempi ottaa selvää, mitä merkitystä avioliitolla/parisuhteen rekisteröinnillä on. Toinen tärkeä kysymys on tietysti lasten asema. Itse pidän avioliitossa tärkeänä myös sitä, että tällä teolla näyttää myös muille ihmisille oman parisuhteensa aseman. Yleensä vonkausyritys loppuu siihen, kun huomauttaa olevansa naimisissa (vaikka aina sanotaan, että naiset huomaa sormukset sormessa, ja minulla on niitä kaksi)
Mitä yksittäistapauksiin tulee, jos henkilölle täytyy ryhtyä perustelemaan, miksi hänen pitäisi mennä avioon, niin uskoisin, että hänen ei ole vielä syytä mennä naimisiin. Henkilökohtainen päätöshän se kuitenkin on.
Ihan sivujuonteena, aika hassua, että tässä hieman mustamaalattiin avioliittoa, koska "se on sitäpaitsi aika uusi keksintö" Tämän kirjoittajaa pidetään yleisesti ottaen varmaan aika liberaalina. Jos sitten minä pitäisin esim. avioehtosopimusta turhana, koska "se on niin uusi keksintö" Olisinko konservatiivi?
Jos heidän maksukykynsä riittää oikein kalliisiin hääjuhliin ja häämatkakin samaa luokkaa, maailman ympärysmatka vähintään. Niin voisit varmaan jo harkita...!
Veistele vaan laskusta mikä heille aiheutuisi, niin ehkä anoppikin hiljenee hiljalleen. Ihmisiä ne uskoon hessahtaneet hihhulitkin ovat, jotenka parempi opetella ottaan vaan huumorilla heidän tyrkytyksensä. Toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos!
Olis varmaan mukavampaa jos anoppi antais ymmärtää, ettet ole hänen pojan arvoinen ja hätistäis sua pois?
Onko sinulla joku toinen kiikarissa, kun naimisiin menosta puhuminen noin ahistaa?
Ei suinkaan ole uutta miestä kuviossa. Se nyt vaan ei mielestäni tunnu vielä 2 vuoden seurustelun jälkeen mennä naimisiin. Antaa niitten asioiden mennä omalla painollaan ja nimenomaan meidän kahden ihmisen päätöksellä eikä anopin. Eilen tuli textari anteekspyyntömielessä, eli "Hyvää viikkoa teille ja hyvää yötä", en vastannu siihen, ku otan nyt pikkusen "pesäeroa" siitä tädistä...
Kunnes pari vuotta sitten muutin poikaystäväni kanssa yhteen ja puheet vähitellen loppuivat. Kaipa hän kyllästyi, kun puheet eivät saaneet vastakaikua ja hänen silmissään pahin tapahtui... Jätä nämä puheet omaan arvoonsa ja elä omaa elämääsi. Muutaman kerran voit toki anopilta kysyä, mitä mieltä on mennä avioon pelkästä anopin tahdosta ja mitä merkitystä on kihlasormuksella, joka ei kummallekaan osapuolelle merkkaa mitään. Eiköhän se anoppi siitä vähitellen rauhoitu, kun huomaa, ettette elä hänen pillinsä mukaan.