Hei ! onko täällä lukijoiden joukossa tuoreita
avioerokarille ajautuneita.Millä mielellä ??
Menikö ihana kesä itkuksi ? Riitelyksi jne.
Oma eroni lähti liikkelle kesällä 2003. Sen jälkeen kesä ei ole kesältä tuntunut, enkä ole
kesän riemuista vieläkään pystynyt nauttimaan.
avioerokarille ajautuneita.Millä mielellä ??
Menikö ihana kesä itkuksi ? Riitelyksi jne.
Oma eroni lähti liikkelle kesällä 2003. Sen jälkeen kesä ei ole kesältä tuntunut, enkä ole
kesän riemuista vieläkään pystynyt nauttimaan.
Vastaukset 6
Vanhimmat
ensimmäinen kesä, mistä olen voinut oikeasti nauttia eron jälkeen. Ei ahdista enää. Viime kesänä vielä puhisin kiukkua ja itkeä tillittelin vuoron perään. Sitten yksi ihana syysaamu heräsin ja huomasin, ettei ole enää paha mieli. Se oli kuin taivaan lahja. Syksyjä olen aiemmin vähän inhonnutkin, mutta kyllä oli ylivetojuttu saada oma itsensä takaisin. Kyllä se sinullekin vielä valkenee;)
Kiva kuulla että pääsit vaikeimmasta yli.
Hyvää jatkoa !
Itkuksi ja riitelyksihän se ihana kesä meni melko pitkälti. Olemme asuneet parisen kuukautta miehen kanssa erillään. Lapsen tapaamisista sai heti alkuunsa ruveta riitelemään, kun olisi koko ajan perumassa ja muuttelemassa jo sovittuja asioita. Ja lastenvalvojalla piti käydä riitelemässä elatusmaksusta. Itkua ja hampaiden kiristelyä vuoron perään, aika lailla vielä tunteet vellovat puoleen ja toiseen. Mutta jospa se tästä pikkuhiljaa alkaisi helpottamaan, jonain päivänä...
Itselläni ero tuli viime vuoden lopulla ja kyllähän se lujille ottaa vieläkin, mutta eteenpäin on mentävä jollakin tapaa. Pahinta on se kuinka toinen voi loukata toista niin törkeästi ja vielä kaataa syyt harteille. Puhdistaa omaa tuntoaan jos sitä edes on ollutkaan. Toivon että tulevat kesät ja muut tuovat uutta elämääni ja voin taas luottaa ..
Katkeruudelle ei saa antaa asuin paikkaa sisimmässä sen olen päättänyt kävi kuinka kävi
Jaksamisia sinullekin nim.merk karilla
Pitkä tämä eroprosessi on ja juuri kun luulee päässeensä takaisin normaalin elämän makuun, niin takapakkia tulee. Itse ole huomannut olevani vihainen tällä hetkellä (!)exälle ja hieman katkera siitä, että mies heti löysi uuden. Asiat jäivät mielestäni ikävästi "kesken" ja juttelu ei tosiaan olisi mitään auttanut, mutta mies sysäsi minulle kunnon syyllisyydet. Hän kelpasi heti uudelle ja löysi elämänsä onnen.Kauhea ikävä on taas tällä viikolla, kun entinen hääpäivä kummittelee kalenterissa ja yhtäkkiä sitä ei olekaan. Vielä vuosi sitten tähän aikaan kuitenkin haaveissa oli viettää sitä yhdessä. Näin se elämä heittelee ja vaikea on vieläkin uskoa eroa, vaikka tiedän, että yhteen emme enää palaa. Kaikki asiat on muuttuneet niin kovasti. Mutta myös parempaan.
Mieheni löysi uuden naisen jo avioliittomme aikana ja muutti pois pari kuukautta sitten. Miten voikaan tunteet vaihdella laidasta laitaan.
Tänään vihaan huomenna rakastan ylihuomennä kieriskelen itsesäälissä ja syyttelen itseäni.
Tuntuu ettei uutta kesää tule, että jatko on ainaista pimeyttä. Ja mikä pahinta, luulin että meillä on kaikki hyvin ja että meillä joskus tulevaisuudessa on yhteinen hautapaikka. Ehkä tämä vielä joskus tästä valaistuu. Nimimerkillä en ole katkera mutta kuitenkin....