Mitkä piirteet ulkomaalaisessa kumppanissanne ovat sellaisia jotka ärsyttävät? Mitä hänen tapojaan et ymmärrä tai mitä sinun tapojasi hän ei ymmärrä? Mistä tulee riitaa?
Mitä piirteitä arvostat hänessä? Siis sellaisia jotka johtuvat kulttuurista.
Aasialainen poikakaverini ei ymmärrä suomalaista "juroutta". Minulla on pahat päiväni joita hän ihmettelee... kysyy mikä on vialla eikä ymmärrä ettei aina tarvitse olla hyvällä tuulella. Itse taas en oikein siedä hänen tapaansa "niellä kiukku" ihan niinkuin mitään ei olisi tapahtunut. Hän ei myöskään pidä aina laittamastani suomalaisesta ruoasta, kun minä taas rakastan hänen laittamiaan herkkuja ;) Arvostan hänessä myöskin sosiaalisuutta ja positiivista elämänasennetta.
Odotan mielenkiinnnolla vastauksia etenkin miehiltä jotka ovat suhteessa ulkomaalaisen naisen kanssa. Muutkin saavat toki vastata. Kerrothan mistä päin maailmaa miehesi/naisesi on.
Mitä piirteitä arvostat hänessä? Siis sellaisia jotka johtuvat kulttuurista.
Aasialainen poikakaverini ei ymmärrä suomalaista "juroutta". Minulla on pahat päiväni joita hän ihmettelee... kysyy mikä on vialla eikä ymmärrä ettei aina tarvitse olla hyvällä tuulella. Itse taas en oikein siedä hänen tapaansa "niellä kiukku" ihan niinkuin mitään ei olisi tapahtunut. Hän ei myöskään pidä aina laittamastani suomalaisesta ruoasta, kun minä taas rakastan hänen laittamiaan herkkuja ;) Arvostan hänessä myöskin sosiaalisuutta ja positiivista elämänasennetta.
Odotan mielenkiinnnolla vastauksia etenkin miehiltä jotka ovat suhteessa ulkomaalaisen naisen kanssa. Muutkin saavat toki vastata. Kerrothan mistä päin maailmaa miehesi/naisesi on.
Vastaukset 18
Vanhimmat
Tämä on vähän kimurantti kysymys, koska on vaikeaa määritellä, mitkä luonteenpiirteet tai käyttäytymismallit johtuvat kulttuurista, mitkä yksilöllisistä eroista.
Minun on joskus vaikea ymmärtää ihmissuhteiden hierarkiaa. Hyvä esimerkki tästä on vaimoni suhtautuminen hänen pomoonsa tai vanhempiin sukulaisiin. Koska vaimoni on japanilainen nainen ja minä suomalainen mies, tapamme viestiä on erilainen. Minä sanon asiat suoraan ja tarkoitan sanomaani. Vaimoni, kuten suomalaisetkin naiset, lukevat rivien välistä. Lisämausteena aasialaisille äänenpainot ja sanaton viestintä ovat erityisasemassa. Väärinkäsitysten riski on ilmeinen, joskin onneksi tiedostamme tämän molemmat.
Hänestä jatkuva muiden ihmisten huomioon ottaminen, kasvojen säilyttäminen ja uhrautuminen on aivan luonnollista. Minusta se on pääsääntöisesti raivostuttavaa, kuten tunteiden peittely ylensäkin. Minusta asioissa lopputulos on tärkeää, ei se, miten siihen on tultu. Vaimosta tapani ovat joskus liian karkeita.
Hyviä puolia on edellämainituista välillä ärsyttävistäkin tavoista muodostuva naisellinen kokonaisuus. Minusta ei koskaan tunnu, että minulle nalkutettaisiin, vaikka asiasta sanotaankin. Kunnioitamme toisiamme ja toistemme tapoja, emmekä yritä väkisin muuttua toistemme kaltaisiksi.
Emme ymmärrä kaikkia toistemme ajatuksia tai tekoja, mutta emme vähättele toisiamme. Avioliitossamme katto on korkealla ja seinät leveällä. Erilaisuuden sietäminen on usein vähintäänkin yhtä tärkeää kuin meitä yhdistävät asiat, joitä niitäkin tietenkin on paljon.
Kuulun näihin vähemmän kiinnostaviin eli olen nainen ja naimisissa samoalaisen miehen kanssa.
Olen jotakuinkin samaa mieltä willen kanssa, on todella vaikeaa erottaa persoonallisia ja kulttuurin sanelemia ominaisuuksia. Siippa on minusta universaalisti _mies_ ja miehethän ovat naisten mielestä ajoittain erittäin ärsyttäviä ja ajoittain ihania. Milloin mitenkin.
Siippa on sellainen mörökölli, ei maailman puheliain ihminen, mikä sopii minulle, joka puhun sitäkin enemmän ;) Ärsyttävää ainakin aluksi oli se, että kun erimielisyydet eskaloituvat kunnon riidaksi, mies kuuntelee tyynesti minun heittämäni täyslaidallisen, nyökkäilee eikä sano mitään. Minä pidin sitä aluksi tunteettomuutena ja asian vähättelynä, koska minä haluan aina analysoida asiat kuoliaaksi. Myöhemmin olen oppinut sen, että siippa kyllä kuuntelee ja jos on eri mieltä, myös sanoo sen. Ja aamulla viimeistään hän kertoo tuntemuksensa asiasta. Mutta kieltämättä se silti vähän ärsyttää.
Yksi suunnattoman ärsyttävä piirre on säätäminen, joka on kyllä ihan aidosti samoalainen piirre. Minä kun olen tottunut, että tehdään suunnitelma ja sitten toimitaan sen mukaan. Samoalla tehdään suunnitelma, jota pahimmillaan sitten säädetään koko suvun/kylän voimin ja samalla toimitaan. Jotenkin kuin ihmeen kaupalla asiat yleensä järjestyvät, mutta minulla seisoo aina tukka päässä, kun jotain asiaa lähdetään organisoimaan.
Siippa on samoalaiseen tapaan työteliäs ja hyvin sitoutunut perheeseensä. Minuun erityisesti vetoavat piirteet ovat kaikenkattava kiltteys ja terve itsetunto. Ja koska samoalaisessa perheessä nainen komentaa, mies ei ole tarvinut täällä Suomessa ollenkaan uudelleenkoulutusta ;)))
Muilta osin sanoisin, että siippa on kuin kuka tahansa muu mies hyvine ja ärsyttävine ominaisuuksineen.
Eikös nämä transvestiittileikit sua ollenkaan haittaa? Ja ainainen lihapullien syönti?
Eikö sinua ollenkaan ärsytä tai edes huolestuta pakkomielteinen käytöksesi?
Ei kannata provosoitua. Jos jätät tuon räkänokan huomiotta, se keksii ennenpitkää jotain mielekkäämpää puuhaa itselleen. Ellei sitten satu kuolemaan vitutukseen.
Näin kysyy samoalaisen transvestiitin löytänyt lihapullatarjoilija. :-D
Ranskasta. Olen siis mies. 2 v. takana, mikään ei ole vielä ärsyttänyt. Loistava kokki!
ajattelutapa, joka joskus ilmenee varsinkin perhesuhteissa. Ongelmista ei keskustella esim. appivanhempieni kanssa avoimesti, vaan hyssytellään ja hymyillään iloisena vaikka tekisi mieli huutaa kurkku suorana anopille.
Tosin olen itsekin muuttunut yli kymmenvuotisen avioliiton myötä konservatiivisemmaksi. Samoin monet keski-eurooppalaiset tavat ovat vuosien maassa oleskelun jälkeen iskostuneet minunkin tajuntaani "oikeina".
Varsinkin tietynlainen hierarkia työelämässä ei ole ollenkaan hassumpi juttu. Ei kaikkia tarvitse sinutella, varsinkaan esimiestä. Aluksi moinen kankeus ärsytti, mutta nyt se tuntuu kivalta kun ei tarvitse heti olla kaikkien kanssa "tuttuja".
Riitaa tulee aivan jokapäiväisistä asioista, esim. jos mieheni ei ilmoita etukäteen tulevansa myöhemmin töistä. Ruoka jäähtyy ja minä revin pelihousut.
Lasten kasvatuksesta olemme samoilla linjoilla. Ehkä olemme jo niin tottuneet toisiimme, että en enää tiedosta kulttuureista johtuvia eroavaisuuksia.
Arvostan suuresti sitä, että mieheni on niin "kunnollinen", eikä mikään taivaanrannanmaalari. Samoin mies hoitaa mukisematta "miesten työt" ja minä "naisten työt". Voin jättää auton seisomaan tankki tyhjänä oven eteen ja seuraavan kerran kun olen lähdössä jonnekin, tankki on täynnä... Siitä hyvästä miestä odottaa ruoka valmiina ja pyykit pestynä. Eli elämme aika roolijakoista elämää, mutta molemmat ovat tyytyväisiä.
enpä tiedä ärsyttääkö yhtään mikään.riitojakaan ei ole ollut.mieheni välillä rauhoittelee minua kun toimin ja teen nopeasti tehtävät ja päätökset.luulenpa kumminki että tämä johtuu luonteestani.ei suomalaisuudesta.vaikka olenkin joskus miettinyt että tuleeko meille naisille tietynlainen vahvuus jo äidinmaidossa täällä suomessa?eli silloin...hmm,se johtuisi suomalaisuudesta.
vahvuuteen liittyen-eli minusta on hienoa että samanaikaisesti voin liitossani olla naisellinen ja "pehmeä".mieheni arvostaa sitä.ja se tuntuu minustakin hyvältä.
olemme molemmat puheliaita ja sukurakkaita.arvostan miehessäni että hän jaksaa nähdä asioiden valoisat puolet kaikessa.ja on miehekäs ja tunnollinen eli hänelle on kunnia hoitaa asiat kunnolla ja loppuun sekä olla avulias.mahtavaa on ilo ja kohteliaisuus.aina on aikaa kutsua ystävät kahville,vaikka vaan hetkeksi.
mutta ruoka!!hän ei pidä kaaleista,puolukasta,perunoista siis suomalaisesta perusruuasta.ja ehkäpä välillä arkailee maistella minun(mainioita) keitoksiani..ja hän käyttää paljon suolaa ja sokeria.siis todella paljon.ja niin tuntuu käyttävän muutkin kosovolaiset.
Suomalaisten naisten "vahvuus" on ehkä maamme eniten hellitty myytti. Tosiasiassa suomalaiset naiset eivät ole vahvoja vaan itsekeskeisiä, hemmoteltuja pikku p**kiaisia. Pieninkin tehtävä aiheuttaa valtavan vastalauseryöpyn. Jos oikeaa naisvahvuutta haluatte etsiä, kääntäkää katseenne vaikkapa Italiaan tai Kreikkaan. Siellä naiset ovat oikeasti vahvoja, ei pumpulissa kasvatettuja kuten täällä Suomessa.
Vahvat naiset ovat Suomesta kuolemassa sukupuuttoon, niitä löytää enää 70v. ikäluokasta. He taistelivat aikanaan perheen läpi sen kaiken paskan mitä elämä toi tullessaan, ja siihen aikaan vastoinkäymiset olivat ihan eri luokkaa.
Olet aivan oikeassa. Nykyajan suomalaiset naiset vain kuvittelevat olevansa vahvoja. Ennen oli siis vahvoja naisia, jotka hoitivat kodin, miehen ja lapsikatraan. Ennen naiset jäädessään yksinhuoltajaksi eivät valittaneet, mutta nykyään, kun kuulee noita juttuja, niin naiset eivät edes pysty hoitamaan liitossa olevaa sitä ainoaa lastaan, vaan masennutaan ja valitetaan.
Olen nainen ja palvelutehtävissä Helsigin keskustassa eräässä yrityksessä. Olen monien vuosien aikana todennut, että suomalaiset naiset ovat hyvin itsekeskeisiä, turhan ylpeitä ja epäkohteliaita, suorastaan töykeitä. Mistähän moinen johtuu? Tuntuu, että he ovat niin itseänsä täynnä, että muille ihmisille ei osata antaa sitä huomiota, joka kanssakäymisessä kuuluisi antaa.
voihan tämä näinkin olla.kirjoituksessani pohdin asiaa ja etenkin omalta kannaltani.minä hoidan kodin ,lapsikatraan,miehen,yrityksen ja teenkin sen päättäväisesti ilolla ja turhia "nösväten".onnellinen olen että tämä päättäväisyys jättää tilaa myös naiseudelle ja pehmeydelle.niinkuin mainitsin.
mutta kivaa että keskustelu laajenee .
Mitäs sun miehes tekee, kun sinä huolehdit kaikesta? Leikitkö olevasi taas niitä suber-hyber- naisia, joita tapaa tuon tuostakin nykyään, niitä jotka tekevät numeroa tekemisistään. Sorry nyt vaan, mut...
voi kurjuus.mieheni työskentelee omassa ammatissaan tietysti..yritykseni on ollut minulla jo kauan.enkä minä kaikesta huolehdi.myös mieheni huolehtii.enkä minä tee numeroa tekemisistäni,enkä todellakaan ole super-hypernainen,ihan normaalia elämää elän.alun alkaen yritin kertoa eroavaisuuksista ja samankaltaisuuksista mitä liitossamme on (vastatakseni ensimmäiseen viestiin).olen kokematon tällä palstalla mutta nyt huomaan ettei täällä voi hyvässä hengessä keskustella.en nyt tarkoita välttämättä sinua vaan kaikkea.keskustelijat hyökkäävät toistensa kimppuun,käytetään loukkaavia sanoja,negatiivinen asennekin tuntuu olevan vallalla.hyvää jatkoa sinulle.
Olen naimisissa Algerialaisen miehen kanssa. Emme riitele usein, mutta silloin, kun riitelemme, niin minua ärsyttää, kun hän pystyy olemaan rauhallinen, ja minä yleensä korotan ääntäni, kun haluan saada asiani selväksi. Saatan usein myös mököttää, mutta mieheni tulee melkein aina ensimmäisenä tekemään sovintoa, ja se on ihanaa, vaikka saatankin tuntea syyllisyyttä, kun en itse tee aloitetta.
Hän on myös hyvin suorapuheinen, ja toisinaan se on hyvä asia, toisinaan ei. Mieheni on myös kovin puhelias, ja joskus ärsyttää, kun en meinaa saada puheenvuoroa. Mutta olen aika hiljainen ja hyvä kuuntelija, joten harvemmin asetelma on tälläinen.
On niin hirvean vihainen kun se suuttuu ja suuttuu niin helposti, sita tempperamenttia ja tulta kylla riittaa. Ei pysty muutakun puhua tuntikausia etta sen saa rauhottumaan. Ei tykkaa ihanasta suomi ruoasta, enka mina tykkaa noista meren elimista. On todella mustasukkainen.
Minulla on irakilainen mies. Hän on tavallisesti rauhallinen ja iloinen, tulee hyvin toimeen ihmisten kanssa. Hän käy töissä ja hänellä on paljon suomalaisia ystäviä. Tutustuu helposti, koska on puhelias. En osaa sanoa mikä piirre ärsyttäisi eniten, joka johtuisi hänen kulttuuristaan tai taustastaan, ehkä kuitenkin ominaista on itsepäisyys ja tulisuus. Hän kuitenkin leppyy suuttumuksesta nopeasti ja on hyväsydäminen ja herkkä.
Hän kertoo, että häntä ärsyttää se, että kun minäkin olen nopea suuttumaan, ja ymmärrän hänen asioiden tarkoitusperät usein väärin.
Olen ajatellut usein että arabimies on kaukaa viisas, eli monien asioiden tarkoitusperä on kauempana kuin heti arvaakaan. Jos asioita katselee lyhytnäköisesti, saa riidellä jatkuvasti.
Yhtenä ominaisuutena alussa hänellä oli se, ettei hän ajatellut miten aika kuluu. Kellon ajat ja sopimukset eivät pitäneet. Aamulla ei voinut suunnitella mitä päivällä ja illalla tehdään. Hän tuskastui, jos hänen elämänsä aikataulutettiin. Nykyisin hän on oppinut siihenkin. Vapauden kaipuu, romantiikka ja hauskanpito kiehtoo, mutta
onneksi viihdymme yhdessä.
Uskonasioista emme riitele, hän ei ole kiihkomuslimi. Hän on lähtenyt kotimaastaan, koska ei hyväksynyt Saddamin politiikkaa, mutta näistä asioista emme kiistele.
Viihdymme yhdessä ja vertailemme kulttuuria ja opettelemme tekemään erilaista ruokaa. Hän on hyvä käsistään, osaa tehdä monen ammatin töitä ja kunnioitan häntä varsinkin sen takia ettei ole riidanhaluinen ja väkivaltainen.